Miksi ET ole facebookissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana :D
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Myönnän että joitain kuukausia minulla olis siellä profiili. Uteliaisuudesta lähinnä, mistä mielenkiintoisesta ja hienosta, elämää suuremmasta olenkaan jäänyt paitsi. Ei sitten jaksanut kiinnostaa koko homma. Joillain tuntui olevan tarve raportoida joka ikinen piirakan leipominen tai lapsen jalkapalloharkka. Ketä kiinostaa..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Köntti;21879277:
Ketä kiinnostaa joku facebook...
minä olen siellä mutta olen siellä vain koska olen puhelias ihminen ja puhun siellä joidenkin kavereideni kanssa, ja siellä ei ole pakko kirjoittaa omasta päivästä! Ja jos vain puhuu puhelimessa, niin minä ainakin ajattelen myös että se ei ole ilmaista! Facebook on ilmainen.
Halusin nyt vain tuoda jotain hyviä puolia esiin!
 
Te jotka ette ole facebookissa; miksi ette ole siellä? Ja oletteko joskus olleet?

1. vaikuttaa aikuisten hiekkalaatikolta: tykkään susta, otan sut kaveriksi, sua en, poistan sut, sut otan paremmaksi kaveriksi. Oikeesti? onko näin? mihin ihmiskunta on menossa? Onko aikuisuutta enää? Lapset ovat fiksumpia kuinaikuiset.

2. Kuulin, että kaikki mitä sinne laittaa, jää sinne ikuisesti, eli et voi itse niitä tietojasi poistaa vaikka myöhemmin haluaisit. Amerikka valvoo. En tykkää siitä ajatuksesta.

3. Olen aina tykännyt yksityisyydestäni. Eli yksityisyys on mulle tärkeää. Yksityisasiat, oma rauha, minä itse.

4. liian vanha moiseen pelleilyyn. olen aikuinen. keski-ikäinen. Omassa lapsuudessa aikuiset naiset eivät kaveeranneet vaan hoitivat itsensä, lapsensa ja työnsä.
 
Samoja syitä kun kaikilla muilla. Oikeastaan kaikki mainitut syyt: ei kiinnosta kenenkään pölyjen pyyhkimiset, ei kiinnosta raportoida omia pölyjen pyyhkimisiä muille, pidän yksityisyydestäni, en löydä montaa ihmistä, keille voisin kirjoittaa täsmälleen samat asiat, ei kiinnosta mitä se takapenkin Pena puuhailee nykyään, en halua yhteydenottoja joltain vuoden 1987 poikaystävältä, tykkään susta, tykkääks musta touhu ei kiinnosta....sun muuta.
Kaveri ruikutti kauan, ja suostuin lopulta. Se oli just sitä mitä ajattelinkin. Yht´äkkiä alkoi tulemaan kaveripyyntöjä ihmisiltä, keiden olemassa oloa en ollut muistanutkaan. Osa oli kyllä ihan positiivisia. Mutta mua ahdisti koko facebook, ja häippäsin sieltä.
 
Ei mulla oo aikaa, en tajuu miks pitäs kun muutenkin tuun toimeen, en yleensä tee juttuja vain siksi koska kaikki muutkin tekee, olen kuullu ikäviä juttuja siitä, en vahtaa tietokoneella koko ajan joidenkin statuksien vaihtoja saati että ite kirjottelisin ilmoituksia millon meen paskalle, millon tuun paskalta, mikä oli tulos, tarvitaanko laksatiiveja.

6. tässä tuli kohta kuusi. Tuo statushommeli kuulostaa niin sairaalta, tosin on oikeastaan mainittu jo kohdassa 1. aivan kuin jotain ekaluokkalaisten touhua.
 
7. En usko, että siitä olisi minulle mitään hyötyä. se, mitä ihminen kertoo jossain tuollaisella foorumilla, on sama asia kuin kaunisteltu kuva siitä mitä haluan kertoa. Millaisena haluan esiintyä. Millaisena haluan toisten näkevän minut. HELVETIN PINNALLISTA.

aivan kuten täällä ketjuun vastaavat ne, jotka juuri siinä kyselyssä ovat mielestään erinomaisia. ja puolet vastauksista on valetta.
 
8. Olen aina pelännyt että joutuisin julkkikseksi vahingossa. Kerran menin pyynnöstä (satuin olemaan kadulla) vastaamaan sanomalehden haastatteluun. Se haastattelija väänsi siitä sellaisen kuvan, kuin oli jo alunperin päättänyt vääntää kyseisestä aiheesta. Aivan sama mitä minä olisin sanonut, hän olisi kirjoittanut sen mitä oli jo alunperin päättänyt. siitä lähtien olen entistä enemmän varonut kaikenlaista esiintuloa. Minulle sattuu ja tapahtuu muutenkin helvetisti liikaa. voimavarat eivät riittäisi moiseen selittämiseen ja showiin. Möläytäisin ehkä jotai väärää. Ei kiitos.
 
9. Olen katsonut joidenkin profiilikuvat ja ihmetellt, että onko sekin noi laiha. Enpä ole oikeassa elämssä koskaan noin laihana nähnyt. Nekin tuntuvat jotenkin varta vasten sitä varten väännetyiltä.

Jotenkin nin FEIKKIÄ koko touhu.
 
Ei minulla ole yhtään ystävää, joten miksi olisin facebookissa? Monet yritykset yms. vaan menevät sinne ja jakavat siellä tietoa, joten ehkä sen vuoksi voisi/täytyisi mennä. Olishan se hienoo: ainoot ystävät facebookissa jotain hk-lihatalo, atria ja valio. Vai alkaisko kerätä täältä palstalta yksinäisten facebooklistaa ja kaikki yksinäiset olis "kavereita" keskenään.
 
Suurin syy on varmaan se, että jos siellä olisin niin iso osa ajasta menisi sinne, käytän ajan mielummin jonnekin muualle. Kaikkien ihmisten ei myöskään tarvitse tietää kaikkia asioita minusta, elämässä saa olla vähän yksityisyyttäkin eikä kaiken tarvitse olla niin julkista. Eikä se facebook oikeastaan ole ikinä edes kiinnostanut, en näe siinä mitään mielenkiintoista.

Tai täytyy kyllä tunnustaa että pikkusiskon tunnuksilla pääsin seuraamaan mielenkiintoisia juttuja joistakin tutuista :D
 
Kyllästyin koko touhuun. Olin siellä kolmen vuoden ajan. Jossain vaiheessa tajusin, että tietyt tyypit eivät oikeasti halunneet olla kavereitani. Siinä mielessä oli ihan hyvä käväistä fb:ssa, sai senkin asian selville. Nyt tiedän itse asiassa paremmin, kenen kanssa kannattaa olla tekemisissä. Parhaat kaverit ovat edelleen samat kuin ennenkin ja fb ei tuonut lisää ystäviä, ainoastaan lähensi välejä niihin, joihin ei olisi tarvinnut lähentää niitä.
 
1. En halua kenenkään tietävän minusta paljoakaan. Arvostan yksityisyyttä enkä tahdo 20 vanhaa luokkakaveria utelemaan asioistani.

2. Vaikea päästä pois.

3. Irc-galleria oli parempi.

4. Mitäpä siellä muutenkaan, ei kiinnosta.
 
Olin ja ei ollut aikaa tai haluja käydä siellä joka päivä. Kypsyin jatkuviin sähköposteihin: Pidä yhteyttä kavereihisi.
Pidän yhteyttä mieluummin ihan oikeesti tapaamalla.
 

Yhteistyössä