Miksi ette ole kotiäitinä, kun se on niin helppoa??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Palsta täynnä ihmisiä joiden mielestä kotona oleminen on niin helppoa, niin miksi sitten haluta pois lapsensa luota ja mennä töihin? Teidän mukaan kun kotona olemisessa ei ole mitään raskasta, makoilla saa vain päivät pitkät ja nauttia olostaan?
En ymmärrä tuota kateutta ja siltikään ei itse tehdä asialle mitään.
Toisinpäin asia on helppo ymmärtää että joku kotiäiti on kotona vaikka olisi raskastakin koska haluaa hoitaa lapsensa, mutta miksi ihmeessä ihminen haluaa töihin ennen kuin lapsi täyttää kolme jos kerran kotonakin pystyy olemaan? Ja työssäkäynti on yhtä helvettiä, kellottamista ja arjen jatkuvan kiireen kanssa taistelua.
Onko se iso talo ja uusi auto todella niin tärkeitä että elää elämänsä mieluummin juosten ja stressaten kuin että nauttisi ja makoilisi vaan päivät pitkät kotona lastensa kanssa???
 
kyllä olen. Olen 6 vuotta ollut ja haluan vielä seuraavat 6 vuotta olla. Mun lapset eivät ikinä tule menemään päiväkotiin, paitsi eskariin puolipäiväsiks.
 
minusta kotonaolo täyspäiväisesti ei ollut helppoa. Mutta stten kun menin töihin, se vasta rankkaa olikin. Mut taloudellisista syistä on pakko tehdä töitä, aina ei ole niin onnellisesti asiat että vois tehdä mikä hauskimmalle kuulostais. Juu, ja meillä ei ole isoa taloa, vuokralla asutaan ja autokin ostettiin käytettynä.
 
Minä olin siihen asti kun kuopus täytti 3v. Ymmärrettävästi nyt on pakko olla töissä, kun nuorempikin aloittaa syksyllä koulun. Mulle kotiäitys oli suurimmaksi osaksi helppoa, vaikka nuorempi onkin erityislapsi. Toki välillä oli raskaitakin päiviä, mutta eikös kaikilla?!
 
Mä vain tylsiintyisin melko pahasti, jos olisin "vain" kotona. Toisille se kotiäitiys vain sopii paremmin. Mä en siis ole mikään kodinhengetär-tyyppi muutenkaan, ja kaipaan jatkuvaa vaihtelua elämääni. Toisaalta eipä kotiäitiys olisi mulle nyt mitenkään ajankohtaista, kun kuopuskin lähtee syksyllä kouluun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alice:
minusta kotonaolo täyspäiväisesti ei ollut helppoa. Mutta stten kun menin töihin, se vasta rankkaa olikin. Mut taloudellisista syistä on pakko tehdä töitä, aina ei ole niin onnellisesti asiat että vois tehdä mikä hauskimmalle kuulostais. Juu, ja meillä ei ole isoa taloa, vuokralla asutaan ja autokin ostettiin käytettynä.

Jokaisella on mahdollisuus olla kotona jos haluaa, jos yksinhuoltajanakin pärjää kotihoidontuella tai siten että mies vain opiskelee. Kyse on vaan siitä että ehkä ei voi juosta parturissa joka kuukausi tai manikyyrit pitää itse tehdä. Mutta tavallista elämää että ruokaa ja vaatetaa on sekä katto pään päällä, siihen pystyy jokainen.
 
minulla ei ole vatimuksina taloja tai autoja,mutta mun miehen palkalal ei meidän kuusihenkistä perhettä eleätetä.
ja eihänkotiäitinä voi olla kui siihen asti ku nuorin täyttää kolme vuotta, meidän vauva on jo 7, joten joutuisin rahatta olemaan, EI KIITOS.
Siksi oelnkin tehnyt osa-aiaktyötä ja nostanut samalaltyöttömyyskorvausta, koska töitä voiolla vain esim päivän /kk. Heti kun saan pidempiaikaisen työn otan sen innolla vastaan, ei to 500e työttämyysopäivärahaa kylä palon meid'n taloudessa auta.
Meillä ei ole omakotitaloa, ei autovelkaa jne....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alice:
minusta kotonaolo täyspäiväisesti ei ollut helppoa. Mutta stten kun menin töihin, se vasta rankkaa olikin. Mut taloudellisista syistä on pakko tehdä töitä, aina ei ole niin onnellisesti asiat että vois tehdä mikä hauskimmalle kuulostais. Juu, ja meillä ei ole isoa taloa, vuokralla asutaan ja autokin ostettiin käytettynä.

Jokaisella on mahdollisuus olla kotona jos haluaa, jos yksinhuoltajanakin pärjää kotihoidontuella tai siten että mies vain opiskelee. Kyse on vaan siitä että ehkä ei voi juosta parturissa joka kuukausi tai manikyyrit pitää itse tehdä. Mutta tavallista elämää että ruokaa ja vaatetaa on sekä katto pään päällä, siihen pystyy jokainen.
Ja sitten väitetään että en minä ole kateellinen niille jotka voi olla kotona vaikka kaikki asiat puhuu sen puolesta että siksi kotiäitejä haukutaan, koska haluttaisiin itsekin sellaista elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Alice:
minusta kotonaolo täyspäiväisesti ei ollut helppoa. Mutta stten kun menin töihin, se vasta rankkaa olikin. Mut taloudellisista syistä on pakko tehdä töitä, aina ei ole niin onnellisesti asiat että vois tehdä mikä hauskimmalle kuulostais. Juu, ja meillä ei ole isoa taloa, vuokralla asutaan ja autokin ostettiin käytettynä.

Jokaisella on mahdollisuus olla kotona jos haluaa, jos yksinhuoltajanakin pärjää kotihoidontuella tai siten että mies vain opiskelee. Kyse on vaan siitä että ehkä ei voi juosta parturissa joka kuukausi tai manikyyrit pitää itse tehdä. Mutta tavallista elämää että ruokaa ja vaatetaa on sekä katto pään päällä, siihen pystyy jokainen.

Höpö höpö.

Mene itse töihin, jos olet noin katkera siitä, että jollakin on varaa käydä parturissa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Alice:
minusta kotonaolo täyspäiväisesti ei ollut helppoa. Mutta stten kun menin töihin, se vasta rankkaa olikin. Mut taloudellisista syistä on pakko tehdä töitä, aina ei ole niin onnellisesti asiat että vois tehdä mikä hauskimmalle kuulostais. Juu, ja meillä ei ole isoa taloa, vuokralla asutaan ja autokin ostettiin käytettynä.

Jokaisella on mahdollisuus olla kotona jos haluaa, jos yksinhuoltajanakin pärjää kotihoidontuella tai siten että mies vain opiskelee. Kyse on vaan siitä että ehkä ei voi juosta parturissa joka kuukausi tai manikyyrit pitää itse tehdä. Mutta tavallista elämää että ruokaa ja vaatetaa on sekä katto pään päällä, siihen pystyy jokainen.

Höpö höpö.

Mene itse töihin, jos olet noin katkera siitä, että jollakin on varaa käydä parturissa?


meilläkään ei ole varaa käydä parturissa, vaikka mies on töissä. Mies lleikaa itse poikien hiukset ja tytö pääsee kerran vuodessa parturiin. Itse en ole vuosiin käynytparturissa
 
Ihanaa kun kaikilla toimii tuo luetun ymmärtäminen niin loistavasti, että sanotaan että olin minä niin kauan kun yhetiskunta lakkasi elättämsätä. Enhän sitä kysynytkään, vaan että miksi ei olla edes sitä aikaa kun se on mahdollista? En ymmärrä miksi ihminen on selkeästi kateellinen toisen ihmisen helposta ja onnellisesta elämästä eikä itse tee mitään parantaakseen omaa elämäänsä. Töitä tehdään hampaat irvessä ja lapsi laitetaan vuoden ikäisenä hoitoon ja sitten haukutaan täällä kaikki ne jotka saavat olla kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihanaa kun kaikilla toimii tuo luetun ymmärtäminen niin loistavasti, että sanotaan että olin minä niin kauan kun yhetiskunta lakkasi elättämsätä. Enhän sitä kysynytkään, vaan että miksi ei olla edes sitä aikaa kun se on mahdollista? En ymmärrä miksi ihminen on selkeästi kateellinen toisen ihmisen helposta ja onnellisesta elämästä eikä itse tee mitään parantaakseen omaa elämäänsä. Töitä tehdään hampaat irvessä ja lapsi laitetaan vuoden ikäisenä hoitoon ja sitten haukutaan täällä kaikki ne jotka saavat olla kotona.
No sä et aloituksessa sanonut, että kyse oli alle 3-vuotiaiden vanhemmista. Mutsi oli kotiäitinä 17 vuotta saamatta mitään yhteiskunnan tukia eikä olisi pystynyt siihen, jos faija ei olisi elättänyt perhettään. Mulla ei ollut sitä puolisoa, joten töihin oli pakko mennä, kun tuet loppuivat. Esikoisen kohdalla kun lapsi oli 1 v 10 kk ja kuopuksen kohdalla se 3 v.

 
Jaa kotona muka helppoa... onneksi pääsen töihin "lepäämään" kesäkuun puolessavälissä.
Jo riitti taas vuosi piikana oloa mulla. Mutta kuten sanottu kukin tyylillään. Olen iloinen niiden puolesta ketkä nauttii kotona olosta.. minä tarvin/HALUAN virikkeitä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jaa kotona muka helppoa... onneksi pääsen töihin "lepäämään" kesäkuun puolessavälissä.
Jo riitti taas vuosi piikana oloa mulla. Mutta kuten sanottu kukin tyylillään. Olen iloinen niiden puolesta ketkä nauttii kotona olosta.. minä tarvin/HALUAN virikkeitä...
Mä luulen, että kotiäitiys vs työssäkäynti ja niiden raskaus ruiippuu paljon yksilöstä. Mulla kaikki harrastukset ovat kotona, joten en kyllästyisi, vaikken koskaan enää menisi töihin. Jollain toisella taas kotona ei ole juuri muuta kuin lasten hoito ja kotityöt. On ihan selvää, että silloin kaipaa virikkeitä. Mä taas saan niitä virikkeitä kotona, en töissä. Vaikka työstäni tykkäänkin.

 
No olen työttömyyden vuoksi kotiäiti nyt. Tykkään hoitaa kotona mut kyllä jo työelämäänkin haluttaa. Ja nyt "tienaan" enemmän kuin kotihoidontuella :p Jos opiskelemaan lähden tulot tippuu alemmas kuin silloin tuella, ei oo reiluu mut ammattikin pitäisi olla.
 
tää on nyt VAAN MINUN mielipide..
Mun mielestä "vain kotona olosta" maksetaan MINULLE hyvin..(ei siis päde jokaiseen kotona olijaan!!!)
On vain yksi lapsi,ei ylimääräisiä menoja,asutaan vuokralla,ainoa lyhennettävä laina on opintolainaa jne.
ja me pärjätään rahalllisesti todella hyvin..itse asiassa tein laskelmia ykspäivä.
jos menisin töihin ja laittaisin pojan päiväkotiin,niin pk maksun ja oman bussilipun jälkeen jäisin 50e plussalle joka sekin menis varmaan työpaikka ruokalaan :o
ei,ei mitään järkeä palata vielä ainakaan rahallisista syistä. *kivittäkää*
ja tää oli vaan mun lakselma,ja itse koen että pärjätään hyvin,se että tähän putkahtaisi toinen lapsi,olisi asetelma toinen :whistle:
ja pakkohan sitten on mennä töihin kun poika täyttää 3v,viimeistään
 
Koska mä en halua lontia päivät pitkät satiinipyjamassa ja istua viikosta toiseen aamusta iltaan tällä palstalla. :xmas:

Typeräähän se nyt olisikin, kun lapset on jo koulussa ja nuorempikin aloittaa syksyllä neljännen luokan. Ja millä vtulla me muka elettäis?! (no ei varmaan sillä ainakaan..) :D

Niin ja kateellinen en ole kenellekään, omat valintani olen aina tehnyt siten kuin itse olen meille parhaaksi nähnyt. Mutta mikä sopii meille, ei välttämättä ole jollekin toiselle perheelle se paras tapa. Siksi mää en tämän enempää tähän kisaan lähde. Koska ainoaa oikeaa vastausta ei ole.
 
Jep. Luulen et raha on aika painava syy monella työhön palaavalle.. Meitä 5 hengen perhe ja nuorimmainen 8 kk sekä kaksi varhais teiniä. Rahallisesti mun on pakko palata työhön et voidaan edes joskus tehdä jotain mukavaa tai saadaan rahat riittään johki ylimääräiseen. mikä teinien kohdalla ainaki alkaa oleen aika pakollista. Onneksi teen iltaa ja yötä joten saan nauttia nuorimmaisesta päivisin. Opiskelun ohessa. Varmasti aika rankkaa tulee oleen mutta en voisi kotiin vaan jäädä, ei sekään helppoa ole....
 
Tapahtuuko lapsen kehityksessä jotain todella ratkaisevaa 3-vuotiaana, kun niin moni kotiäiti on silloin sitä mieltä, että lapsen voi viedä hoitoon. Vaikka sitä ennen kotiäitiys on perusteltu lapsen hyvinvoinnilla. Vai onkohan sittenkin niin, että lapsi tarvitsee kotiäidin tasan niin pitkään kuin kotihoidontuki juoksee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jaa kotona muka helppoa... onneksi pääsen töihin "lepäämään" kesäkuun puolessavälissä.
Jo riitti taas vuosi piikana oloa mulla. Mutta kuten sanottu kukin tyylillään. Olen iloinen niiden puolesta ketkä nauttii kotona olosta.. minä tarvin/HALUAN virikkeitä...
Mä luulen, että kotiäitiys vs työssäkäynti ja niiden raskaus ruiippuu paljon yksilöstä. Mulla kaikki harrastukset ovat kotona, joten en kyllästyisi, vaikken koskaan enää menisi töihin. Jollain toisella taas kotona ei ole juuri muuta kuin lasten hoito ja kotityöt. On ihan selvää, että silloin kaipaa virikkeitä. Mä taas saan niitä virikkeitä kotona, en töissä. Vaikka työstäni tykkäänkin.

Olet oikeassa. varmasti nauttisin jos meillä esim. olis oma talo ja sais laittaa sitä ja pihaa.Ihana olisi kotiin jäädä. Mutta raha on toinen paha miksi on pakko painaa pitkää päivää... :).
 

Yhteistyössä