Miksi ihmeessä tehdä monta lasta pienellä ikäerolla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelee hän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmettelee hän

Vieras
Ymmärrän kyllä, että se on vanhemmille myöhemmin helpompaa kun lapset suurinpiirtein samanikäisiä, säästää vauvantarvikekuluissa kun voi kierrättää yms. Mutta ei ole lapsille herkkua ne ekat vuodet kun äiti on stressaantunut monen pienen kanssa, esikoinen jää vähälle huomiolle kun pienet saavat enemmän huomiota, lapset nahistelevat paljon enemmän kuin mitä tekisivä jos ikäeroa olisi edes muutama vuosi enemmän. Parisuhde menee pyllylleen kun molemmat aina väsyneitä, äiti jatkuvasti raskaana ja vaipparumba pyörii vuodesta toiseen. On se aika hullua kun perheessä saattaa hyvin olla neljä ale kouluikäistä, ei siinä jää aikaa keskittyä kerrallaan yhteen lapseen. Ja usein yksi tai useampi lapsi tuntee olevansa syrjässä muista.
 
Minusta ne on kyllä todella jaksavia ihmisiä, jotka jaksavat monen pienen kanssa kerralla. Minulla on hieman alle 2v. ikäeroa lapsilla ja olen tullut siihen tulokseen, että en pysty enää hoitamaan kuin yhden alle 5v. kerrallaan.

 
Minustakin se on "hullua", mutta semmoista elämä on. Itsellänikin on kolme lasta kolmessa vuodessa. Kaikkea ei voi aina suunnitella. Elämä yllättää. Nyt kun lapset ovat kouluiässä, niin kaikki sujuu hienosti. Tässä vaiheessa pienet ikäerot toimivat loistavasti.

Meidän lapset eivät ole juurikaan nahistelleet. Monen isommalla ikäerolla olevat lapset nahistelevat varmasti enemmän.
 
ja aina niitä lasten saamisia ei niin vain suunnitella, vaan ne tulevat kun ovat tullakseen:)
ja ihmettelen ihan samaa isomman ikäeron suhteen, ei siinä välttämättä lapset nauti sen enempää jos on vaikkapa 5 vuotta saanut kaiken huomion ja yhtäkkiä onkin kasvanut isoksi...
 


kaikilla se ei niin helppoa, että niitä sataa kuin sieniä....


Alkuperäinen kirjoittaja suvi-tuuli:
ja aina niitä lasten saamisia ei niin vain suunnitella, vaan ne tulevat kun ovat tullakseen:)
ja ihmettelen ihan samaa isomman ikäeron suhteen, ei siinä välttämättä lapset nauti sen enempää jos on vaikkapa 5 vuotta saanut kaiken huomion ja yhtäkkiä onkin kasvanut isoksi...

 
Kummaa yleistystä jälleen kerran, ei mulla inakaan olee ihmeellisiä tressejä, nukun yöni erittäin hyvin. Päivällä harrastamme lasten harrastuksia ja jotkin ovat myös iltasella, teemme ruoat nukumme päikkärit ja siivooja käy kerran viikossa ja muuten pientä siivousta ja tiskiä ja pyykkiä... Ja olen kyllä mieluummin useamman lapsen kanssa kotosalla kuin taas yhden kanssa, ensimmäisen kanssa joutui nämä leikkikaveritkäydä hakemassa kodin ulkopuolelta. En ole yhtään itkuinen, väsynyt tai tressaantunut, nautin olostani kotona vuosien työrupeaman jälkeen.
 
Älä höpötä! Ookko niitten kaikkien luona käyny toteamassa tilanteen vai mistä päättelet että joka perheessä noin on? Ei kaikki väsy lastensa kanssa, jotku osaa kato ottaa päivän kerrallaan ku tietää että lapset kasvaa vilauksessa isoiks.Ja muutenki oli kyllä aika provosoivaa yleistystä, varmaan niin tarkoititkin?
 
Ehkä se uusi pieni antaa aina virtaa ja jaksaa?

Ja näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut lapsiystävällisempaa tehdä lapset 1-2 vuoden ikäerolla. Pari vuotta olisi rankkaa ja sitten lapsista kaveria toisilleen loppuelämäksi. Ja myös vanhemmille pari vuotta rankkaa ja sitten helpompaa loppuelämä.
 
Meillä lapset pian 6v,4v ja 9kk.Mutta ihan meidän oma valinta se on ollu ja sitä saa muut ihan vapaasti ihmetellä.En olisi koskaan tehnyt lapsia isolla ikäerolla..mitään sitä perustelematta.

Jokaisen oma asia.Eivätkä kaikki äidit/perheet voi huonosti vaikka pieniä lapsia onkin enemmän.Moni voi huonosti jo pelkästään yhdenkin lapsen kanssa.

Meillä ainakin kaikki lapset saavat yhtä paljon huomiota.

Mutta siinähän pohdittavaa teille?
 

Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kummaa yleistystä jälleen kerran, ei mulla inakaan olee ihmeellisiä tressejä, nukun yöni erittäin hyvin. Päivällä harrastamme lasten harrastuksia ja jotkin ovat myös iltasella, teemme ruoat nukumme päikkärit ja siivooja käy kerran viikossa ja muuten pientä siivousta ja tiskiä ja pyykkiä... Ja olen kyllä mieluummin useamman lapsen kanssa kotosalla kuin taas yhden kanssa, ensimmäisen kanssa joutui nämä leikkikaveritkäydä hakemassa kodin ulkopuolelta. En ole yhtään itkuinen, väsynyt tai tressaantunut, nautin olostani kotona vuosien työrupeaman jälkeen.

 
Mustakin se on vähän ihmeellistä hampaat irvessä suorittamista kun hommataan pienin väliajoin lapsia ja ollaan ihan hermoromahduksen partaalla. Sanotaan, että se on lapsille hauskaa kun on pienet ikäerot ja on leikkikaveri, mutta onko se lapselle hauskaa kun äiti ja isä ovat kuin zombeja? On siitä sisaruksesta valtavasti seuraa vaikka olisi muutaman vuoden ikäerokin.
 
jos lauma on suuri,

yhdelle olen halunnut huomioni antaa ja tulen antamaan useamamn vuoden, jos sitten joskus tulisi lisää, ken tietää, saankokaan koskaan...



quote="elokuu19"]Meillä lapset pian 6v,4v ja 9kk.Mutta ihan meidän oma valinta se on ollu ja sitä saa muut ihan vapaasti ihmetellä.En olisi koskaan tehnyt lapsia isolla ikäerolla..mitään sitä perustelematta.

Jokaisen oma asia.Eivätkä kaikki äidit/perheet voi huonosti vaikka pieniä lapsia onkin enemmän.Moni voi huonosti jo pelkästään yhdenkin lapsen kanssa.

Meillä ainakin kaikki lapset saavat yhtä paljon huomiota.

Mutta siinähän pohdittavaa teille?[/quote]

 
Pienillä ikäeroilla lapsista on seuraa toisilleen ja kaveritkin saattavat olla samoja.
Muistelen omaa nuoruuttani, kun oltaisiin haluttu tyttöjen kesken 15 vuotiaina puhua koulusta, pojista, meikeistä, viikonlopuista ym. lapsilta kielletyistä. Sitten oven raossa ramppaa kaverin 7 vuotia velipoika kaverinsa kanssa.
Itselläni ja sisarellani on ikäeroa 1v3kk ja ollaan todella läheisiä, melkein joka kaksosia :)
 
.

Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mustakin se on vähän ihmeellistä hampaat irvessä suorittamista kun hommataan pienin väliajoin lapsia ja ollaan ihan hermoromahduksen partaalla. Sanotaan, että se on lapsille hauskaa kun on pienet ikäerot ja on leikkikaveri, mutta onko se lapselle hauskaa kun äiti ja isä ovat kuin zombeja? On siitä sisaruksesta valtavasti seuraa vaikka olisi muutaman vuoden ikäerokin.

 
Aikamoista yleistämistä tosiaan. Aina jään miettimään, että mistä tämmöset kumpuaa lopultakin? Siis näin hirveän voimakkaat ja aika yksipuoliset luonnehdinnat jostain tietystä asiasta, kuten tässä perheistä joissa useampi pieni lapsi. Olisko syynä tyytymättömyys omaan elämään, jonkinlainen kateus. Asioistahan voi keskustella ja olla erimieltä, mutta sillon jos asian esittää niinkun ap esitti. lienee jotain "hampaankolossa"
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana<:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kummaa yleistystä jälleen kerran, ei mulla inakaan olee ihmeellisiä tressejä, nukun yöni erittäin hyvin. Päivällä harrastamme lasten harrastuksia ja jotkin ovat myös iltasella, teemme ruoat nukumme päikkärit ja siivooja käy kerran viikossa ja muuten pientä siivousta ja tiskiä ja pyykkiä... Ja olen kyllä mieluummin useamman lapsen kanssa kotosalla kuin taas yhden kanssa, ensimmäisen kanssa joutui nämä leikkikaveritkäydä hakemassa kodin ulkopuolelta. En ole yhtään itkuinen, väsynyt tai tressaantunut, nautin olostani kotona vuosien työrupeaman jälkeen.

Vaihtelu virkistää siinä yksinleikkimisessäkin, ei kukaan välitä päivästä toiseen väsätä niitä hiekkakakkuja yksikseen, onhan se kiva käydä vaikka välillä rikkomassa naapurin lapsen kakut. Kyllä meillä ainakin pyrittiin näkemään muita lapsia oikeastaan päivittäin, nykyään se ei ole niin tärkeää.
 
Itsella 3 lasta,ei ole negatiivista sanottavaa ikaerosta. Nimenomaan halusin aika lyhkasen valin ikaeroa on 1v,8kk ekan ja tokan valilla. 1v.7kk. tokan ja kolmannen.Olisin halunnut tihemapaan,muttei tullut:(
Tanaan tuli aamu-uutisissa perheesta jossa oli 17 lasta!! Miten hyvin kasvatettuja ja kohteliaita olivat kuulemma! Green room oli heidan huoneesta lahdon jalkeen siistimpi kuin tullessa,itse siis siivosivat jalkensa! Aiti oli yhta hymya! Lapset istuivat kuin kynttilat. Hattua nostan kaikille suurperheille :wave:
 

Yhteistyössä