Miksi ihminen käyttäytyy näin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kowalski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kowalski

Aktiivinen jäsen
14.07.2007
82 472
9
36
Mua ihmetyttää nyt, ihan oikeasti. On ihmetyttänyt jo useamman vuoden ajan.

Ollaan vaikka puistossa. Eräs äiti (tuttuni, kai sitä ystäväksikin voisi sanoa, tai ainakin joskus oli niin) sanoo ihan yhtäkkiä, että "meidän lapsilla on tälleen puistokäytössä tollaiset halvat kumpparit, mutta päiväkodissa niillä on kalliimmat kumpparit, semmoset aidot Crocsit".
Päiväkodissa kaverin lasta hakiessani sitten huomaan, että lokeroissa ei ole Crocsit vaan jotkut parin euron Calippot. Millä sinänsä ei ole merkitystä, ei meidän muksujenkaan kumpparit kovin montaa euroa ole maksaneet, mutta en ole niitä Crocseiksi väittänytkään.

Törmätään ruokakaupassa. Kysyn, tulevatko he huomenna puistoon. Eivät he voi tulla, koska he lähtevät Linnanmäelle ja Korkeasaareen. Yöpyminen Serenassa, sielläkin viettävät päivää. On tosi hienoa päästä vähän reissuun.
No, emme menekään puistoon koska seuraavana päivänä on kaunis ilma. Menemme rannalle. Ja törmäämme tähän äitiin & lapsiinsa siellä. Syksymmällä selviää, etteivät he käyneet kesällä missään Lintsillä tai Serenassa. Eivätkä Muumimaailmassa, Zoolandiassa, ruotsinlaivalla - ei missään, mistä oli puhetta.

Jutellaan ohimennen kouluunmenosta. Heidän esikoisensa menee kuulemma Steineriin, paikka on jo saatu ja silleen. Nuorimmillekin oli haettu ja saatu paikat Steiner-eskarista.
No, koulu alkoi tällä esikoisella jo yli 2 v sitten ja tuossa lähikoulussa se on eikä missään Steinerissä. Eikä ole keskimmäinenkään Steiner-eskarissa.

Meidän muksulla on synttärit. Kysytään, tykkääkö lapsi Bratzeista. Sanon, että joo. Okei, he tuovat sitten Bratzin.
Synttärilahjaksi lapsi saa Bilteman muovailuvahaa. Eikä siinä mitään, lapsi tykkää muovailla, mutta miksi pitää lapsen kuullen puhua Bratzeista ja sanoa että me tuodaan sellainen?

On elokuu, ja sanon että pitäisi mennä huomenna ostamaan välikausihaalari kuopukselle. Heidän ei onneksi tarvitse, heillä on jo ostettu molemmille haalari-ikäisille Reimatecit ja Remut, että on kunnon puvut sekä päiväkotiin että pihalle.
No, eipä ole näkynyt yhtään tuollaista pukua niiden lasten päällä. Ei päiväkotimatkalla, ei puistossa, ei pihoissa. Enkä väitä etteikö Prisman tms halpa puku olisi hyvä, mutta miksi piti taas väittää jotain muuta?

Sanon, että pitäisi valokuvata sata vaatetta ja laittaa Huutikseen iso vaatepaketti. Hänellä on siellä monta kohdetta auki tällä hetkellä. Rahaa tulossa reilusti yli viisisataa euroa kun ne sulkeutuu, niillä voi sitten shopata jotain kivaa.
No, satuinpa kysymään yhteiseltä tutultamme mikä ko. henkilön Huutis-tunnus on :snotty:. Joo, olin utelias. Kohteita oli kyllä useampi, mutta vain kahdessa huuto, rahaa tulossa viitisen euroa viidensadan sijasta. Kaikki kohteet olivat olleet myynnissä jo monesti aikaisemminkin. Miksi tästäkin pitää valehdella?

Meidän tytöllä oli uusi pyörä, Monark-merkkinen kiva fillari. Heidän tytöillekin ostettiin juuri uudet pyörät, Tunturit.
No, Bilteman fillareilla ne näkyy ajelevan. Ja nekin käytettynä ostettu.

Mä en vaan ymmärrä. Kyseinen ihminen on ihan kiva, mutta tuo jatkuva valehtelu ja ihmeellinen esittäminen alkaa jo tosissaan rasittaa. Mahtaakohan mikään, mitä se sanoo, olla totta? :/
 
Mä tiedän yhden samanlaisen ihmisen, ollaan tunnettu ekaluokalta asti ja muistan että sen äitikin oli samanlainen... Ja huomasin ja ihmettelin sitä sillon lapsena jo.
 
Jotkut ihmiset vaan valehtelee :/ sellasen kaverina on aika vaikeeta. Se voi olla sellanen ällö tapa et valehtelee tahtomataanki tilanteissa joissa ei oo mietään iloa/hyötyä valehtelusta.
 
Oon miettinyt, että pitäiskö ottaa asia puheeksi, kun seuraavan kerran nähdään?
Sanoa ihan suoraan, että sori mutta olen huomannut että sinä puhut aika paljon sellaista, mikä ei pidä lainkaan paikkansa... :/
 
Patologinen valehtelija se frendisi.
Yhden ystäväni ex aviomies oli sellainen.. Oli jopa kertonut että hänellä on kaksi lasta ( tytärtä ) ja ei ollut. Myös kaikki rahaan liittyvä oli aina jopa 100 kertaa suurempaa mitä todellisuus oli. Hän valehteli myös kavereistaan ja heidän elintasoaan korkeammaksi ja kun ystäväni ja hän erosivat niin kyllä kuului miten mun ystävälle jäi erossa hevonen, talon verran rahaa, auto ja irtaimistoa :-D Totuus oli jotain vain yli 10.000 euroa.. eikä muuta!
Koko elämä oli tuollaista. Silti tuo mies pystyi luovimaan normaalielämässä ihan kohtuullisesti ja ei esim. ole juoppo tms. Siisti, fiksu ja sellaista...
 
Tota tota. Ettei tää sun kaverin nimi alla M:llä? Ite tiedän vastaavan tapauksen. Tai kaksikin, mutta toinen vain on äiti ;). Valehtelee KAIKESTA. Uskoo itsekin niihin valheisiinsa. Ilmeisesti se on joku sairaus? Toinen tällainen tuttuni selitti esimerkiksi, että he saavat lapsen (ei ollut edes eukkoa!), että hänellä on kallis tontti ja sinne rakenteilla 300 neliön omakotitalo. Ja kaikki paskaa. Syytä en tiedä, miksi valehteli... Tämä toinen tapaus sit taas on just se äiti. Ja valehtelee lastenkin kuullen mitä sattuu ja etenkin liioittelee tosi paljon kaikkea. Ihan turhaan. Säälittää vaan se, että mitä lapset oppii. Kun lapsi tietää miten juttu oikeasti menee ja äiti kertookin sen ihan eri tavalla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Oon miettinyt, että pitäiskö ottaa asia puheeksi, kun seuraavan kerran nähdään?
Sanoa ihan suoraan, että sori mutta olen huomannut että sinä puhut aika paljon sellaista, mikä ei pidä lainkaan paikkansa... :/

tai sitten vaan kun se seuraavan kerran puhuu lintsille tms menosta, sanot että "mekin ollaan pian menossa, mennäänkö samana päivänä niin on muksuilla seuraa toisistaan ja tulee hauska retki". Kato mitä vastaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Oon miettinyt, että pitäiskö ottaa asia puheeksi, kun seuraavan kerran nähdään?
Sanoa ihan suoraan, että sori mutta olen huomannut että sinä puhut aika paljon sellaista, mikä ei pidä lainkaan paikkansa... :/

Tuohon ystäväni exään toi puhe ei tehonnut. Hän uskoi valheisiinsa aina loppuun asti kunnes uusia valheita taas tuli :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Patologinen valehtelija se frendisi.
Yhden ystäväni ex aviomies oli sellainen.. Oli jopa kertonut että hänellä on kaksi lasta ( tytärtä ) ja ei ollut. Myös kaikki rahaan liittyvä oli aina jopa 100 kertaa suurempaa mitä todellisuus oli. Hän valehteli myös kavereistaan ja heidän elintasoaan korkeammaksi ja kun ystäväni ja hän erosivat niin kyllä kuului miten mun ystävälle jäi erossa hevonen, talon verran rahaa, auto ja irtaimistoa :-D Totuus oli jotain vain yli 10.000 euroa.. eikä muuta!
Koko elämä oli tuollaista. Silti tuo mies pystyi luovimaan normaalielämässä ihan kohtuullisesti ja ei esim. ole juoppo tms. Siisti, fiksu ja sellaista...

Niin tuokin on. Siis siisti, ihan mukava, sosiaalinen (kavereita on), työpaikka missä pärjää kai ihan kivasti (ellei sitten puhu siitäkin jaskaa :D )....

Kai se sitten vaan on patologinen valehtelija.
 
Voi reppanaa, mun käy oikeasti sääli häntä. Hän luulee selvästi, että hänen ihmisarvonsa on noista asioista ja jostakin ulospäin annettavasta kuvasta kiinni. :( Oo vaan normaali ja ystävällinen (vaikket ehkä voisikaan oikeasti ystävystyä), hänellä on selvästi asian kanssa ongelma. Jos haluaa ystävystyä lähemmin, voihan sitten jollakin tasolla ottaa juttu puheeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Tota tota. Ettei tää sun kaverin nimi alla M:llä? Ite tiedän vastaavan tapauksen. Tai kaksikin, mutta toinen vain on äiti ;). Valehtelee KAIKESTA. Uskoo itsekin niihin valheisiinsa. Ilmeisesti se on joku sairaus? Toinen tällainen tuttuni selitti esimerkiksi, että he saavat lapsen (ei ollut edes eukkoa!), että hänellä on kallis tontti ja sinne rakenteilla 300 neliön omakotitalo. Ja kaikki paskaa. Syytä en tiedä, miksi valehteli... Tämä toinen tapaus sit taas on just se äiti. Ja valehtelee lastenkin kuullen mitä sattuu ja etenkin liioittelee tosi paljon kaikkea. Ihan turhaan. Säälittää vaan se, että mitä lapset oppii. Kun lapsi tietää miten juttu oikeasti menee ja äiti kertookin sen ihan eri tavalla?

Ei ala M:llä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Oon miettinyt, että pitäiskö ottaa asia puheeksi, kun seuraavan kerran nähdään?
Sanoa ihan suoraan, että sori mutta olen huomannut että sinä puhut aika paljon sellaista, mikä ei pidä lainkaan paikkansa... :/

Tuollainen on kyllä niin noloa, että olen ollut ihan hiljaa, kun yks tuttuni liioittelee samaan tyyliin. En vaan kehtaa nolata sitä. Ja sitten se reppana luulee, että sen jutut menee täydestä.
Toisaalta mun mielestä vois vähän vihjatakkin. Se vaan on joku huoni itsetunto, että aina pitää olla paremmin kuin muilla.
Voihan se olla niin pihi (tai se mies), että ei raski ostaa vaikka haluisi ja olisi rahaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Voi reppanaa, mun käy oikeasti sääli häntä. Hän luulee selvästi, että hänen ihmisarvonsa on noista asioista ja jostakin ulospäin annettavasta kuvasta kiinni. :( Oo vaan normaali ja ystävällinen (vaikket ehkä voisikaan oikeasti ystävystyä), hänellä on selvästi asian kanssa ongelma. Jos haluaa ystävystyä lähemmin, voihan sitten jollakin tasolla ottaa juttu puheeksi.

Me ollaan tunnettu jo jotain 4 v. Oltiin jossain vaiheessa tekemisissä lähes päivittäin, soiteltiin, jne, eli oltiin ystäviä. Sitten mulle alkoi selvitä tämä pashanjauhanta, ja otin etäisyyttä. Nähdään me edelleen, useimmiten kyllä sattumalta, lähes viikoittain.
Mua alkaa vaan tosissaan rassata tämä sen jatkuva valehtelu, jolle en ole antanut mitään syytä, ja joka ei tunnu vähentyvän lainkaan.
 
Se on kateutta se...Tuntee jostain syystä alemmuutta joko sinulle tai ylipäätänsä muille. Ikävää...Ja tunnen samanlaisen ihmisen ja samasta syystä vähensin yhteydenpidon minimiin kun ahdisti tuollainen.
 
Ehkä hän ei vain itse sitä hoksaa, jos kyse on sairaudesta? Kyllä mä voisin ottaa asian puheeksi ja hiukan testailla, että onko tämä nyt tahallista vai onko viitteitä patologiseen valehtelijaan.
Kurjaahan tuo on kenestä tahansa, kun valehdellaan jatkuvasti, vaikka sillä ei sinänsä olisi merkitystäkään. Onko sellanen ihminen sitten aito?
 

Yhteistyössä