Miksi ihmiset eivät halua mennä naimisiin???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kreecher
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kreecher

Aktiivinen jäsen
01.01.2007
3 838
0
36
Ihan vain puhtaasti ihmettelen, ei siis ole tarkoitus provosoida...

Mutta kun NIIN usein kuulee (ja lukee) näitä juttuja, että avoliitossa eletty kauan, hankittu lapset ja omaisuutta, sitten tulee ero ja mies saa kaiken, koska mies oli se työssäkäyvä osapuoli ja hänen nimensä koreilee kaikissa papereissa.
Mikä siinä naimisiinmenossa on sitten niin vastenmielistä/pelottavaa/vaikeaa...?
Rakkaudestahan sitä kai naimisiin mennään, mutta nykyaikana voi ihan yhtä hyvin rakastaa ilman papin aamentakin. Sen sijaan siinä vaiheessa, jos rakkaus joutuukin liian kovalle koetukselle, toisi se avioliitto edes jotain turvaa sille osapuolelle, joka käytti kaikki vuodet lasten ja kodin hoitamiseen.
 
Meillä mies ei halua koska "ei muuta mitään". Olen koettanut lakitekstejä paukuttaa mut vielä ei ole auttanut. Tosi romanttista... Meil lapset ym mut talopapereissa ja muissa molempien nimet että siinä mielessä mun tilanne turvattu.
 
No, mä olen päättänyt että jos naimisiin menen niin menen sitten kunnolla.
Miehelle on "ihan sama" mennäänkö vai ei, joten eipä olla tässä lähiaikoina ainakaan menossa.
Noilla muilla asioilla en viitsi alkaa mieltäni vaivaamaan, tosin sen verran olen muiiden virheistä oppinut että en tule niitä itse tekemään. ;)
 
En halua virallisesti sitoutua kehenkään ihmiseen. Sitten jos haluaa eron niin sitä pitää anoa, ihan kuin olisi lukolla jossain ihmisessä kiinni ja siihen pitää hakea avain joltain muulta että pääsee irti. ;)
 
Haluaisin kyllä naimisiin, mutta mies ei ole kosinut päivämäärän kera. Ja toisaalta jos naimisiin mentäisiin niin haluaisin tottakai pienet juhlat, mutta toisaalta taas kaikessa hiljaisuudessa kahvittamatta yhtäkään sukulaista. Hankalaa.... Ehkä jonain päivänä sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En halua virallisesti sitoutua kehenkään ihmiseen. Sitten jos haluaa eron niin sitä pitää anoa, ihan kuin olisi lukolla jossain ihmisessä kiinni ja siihen pitää hakea avain joltain muulta että pääsee irti. ;)

Minunkin mielestä on ihmeellistä, ettei avioero voi olla ilmoitusasia, niin kuin avioliitto käytännössä on. Että oikein harkinta-ajat ja kaikki.
 
Itse kuulun niihin, jotka aina vannoneet, että ikinä en mene naimisiin. Mies ja monta muuta yrittäneet puhua"järkeä"tyyliin, jos jotain sattuu esim.miehelleni(työ aikalailla riskialtista)jään minä lasten kanssa puille paljaille jne. Kuitenkaan minusta se ei riitä perusteluksi, rahan ja omaisuuden takiahan minä en naimisiin mene, ja jos joku päivä lasten kanssa yksin jäisin, niin samana pnä laittaisin talon myyntiin jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En halua virallisesti sitoutua kehenkään ihmiseen. Sitten jos haluaa eron niin sitä pitää anoa, ihan kuin olisi lukolla jossain ihmisessä kiinni ja siihen pitää hakea avain joltain muulta että pääsee irti. ;)

Minunkin mielestä on ihmeellistä, ettei avioero voi olla ilmoitusasia, niin kuin avioliitto käytännössä on. Että oikein harkinta-ajat ja kaikki.

Ainakin nykyaikana luulisi olevan yhtenevät käytännöt avo- ja avioerossa...

Hullua on jotenkin se, että avoliitto on virallinen liitto esim. tukia haettaessa, mutta jos on sellainen asia, missä liitosta olisi "hyötyä", ei avoliitto enää olekaan virallinen liitto... :o
 
Joku vastasi ettei halua virallisesti sitoutua keneenkään... niin mäkin joskus ajattelin. Mulla on takana kuuden vuoden suhde, jonka aikana en kertaakaan edes ajatellut kihlautumista, musta koko ajatus sormuksista oli ihan :x

Mutta kun tapasin nykyiseni ja se rakkaus yllätti mut niin täysin, tuntui ja tuntuu, että tämän miehen kans haluaa jakaa kaiken nyt ja aina. Ja tottakai yhteiset lapset yhdistää vielä enemmän (Mielestäni lapset ovat suurempi sitoumus kuin avioliitto). Niin aloin odella haluamaan naimisiin, toki uskoimme rakkauteemme jo ennen häitä, mutta oli vaan vahva halua sanoa se jumalan ja koko suvun ja ystäviemme edessä, että kyllä tämä on juuri se ihminen jota rakastan ja jonka kanssa haluan elää lopun elämäni.

Ja vaikka ne häät olikin vain se yksi päivä (+ vuoden järjestelyt ennen sitä ;) ) niin olemme ylpeitä avioliitostamme ja se merkitsee meille paljon. vaikka ei se arkea muuttanut tietenkään, mutta se lupaus toiselle olla yhdessä ja aina, selviytyä vaikeuksista, on taustalla läsnä joka hetki.
 
Mä halusin, tosi paljon kyllä, ja kauniisti pyysinkin mut mies ei koskaan suostunu. Ei pitäny sitä tarpeellisena. Ehkä se ei oo mua koskaan rakastanu, näytelly vaan ja pitäny piikana kun elämä on silleen ollu helpompaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Joidenkin mielestä avioliitto on vähän sama kuin avioehto, että turhaa epäluottamusta suhteen kestävyyttä kohtaan.

mun mies ajattelee kihloistakin kai jotenkin noin!
Mä oon sitä yrittäny kihloihin mut ei! :kieh:
-"Miksi pitää olla sormus sormessa kun se ei mitään muuta.En mä tässä olis jos en sua rakastais" se aina sanoo.. :ashamed:
Tosihan se on, mutta mä vaan siltikin haluan :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niinhän se on että kannattaa mennä naimisiin jos meinaa erota, jotta omaisuuden jako olisi helpompaa.

Sama koskee myös tilannetta, jossa jompi kumpi suhteen osapuolista kuolee. Paljon parempi asema on avioliitosta jääneellä leskellä.

Oma veljeni on poliisi ja on joskus (puoliksi ehkä huumorillakin) sanonut, ettei koskaan avioidu tai hanki lapsia, on sen verran tullut kotihälytyksissä nähtyä kaikenlaista...

 

Yhteistyössä