Miksi ihmiset hakeutuvat parisuhteeseen?

[ymmällään]

Kun keskimääräinen parisuhde ottaa enemmän kuin antaa ja vähintään puolet parisuhteista, niin rekisteröidyistä kuin rekisteröimättömistä päätyy eroon, herää väistämättä kysymys, että miksi parisuhteeseen edes hakeudutaan? Miksi ottaa niin iso riski kun todennäköisyys täydelliseen epäonnistumiseen on suurempi kuin onnistua?

Tavallaan ensirakastujien kohdalla tämän vielä ymmärtää, mutta entäs ne, jotka jo yhden tai kahdenkin epäonnistuneen yrityksen jälkeen taas yrittävät ja lyövät päätänsä seinään? Sitten käydään kalliissa terapiassa, käydään huoltajuuskiistoja, käräjöidään, ollaan kateellisia exän nyxästä jne. Ja kun lopulta arvet alkaa parantumaan niin aloitetaan uusi kierros. MIKSI?!

Miksi valittaa siitä mikä kaikki ottaa puolisossa päähän ja käydä parisuhdeterapiaa, olla vittuuntunut suurin osa viikosta kun voisi aivan yhtä hyvin olla onnellinen ilman parisuhdetta? Haluaisiko joku selittää tätä kuviota kun minä en aivan ymmärrä.

 

[ruuttis]

ainaski miehillä iso motivaatiotekijä on lapset, jos meinaa olla joka päivä lapsen arjessa niin on pakko tulla toimeen myös lasten äidin kanssa

 

[päätön]

ainaski miehillä iso motivaatiotekijä on lapset, jos meinaa olla joka päivä lapsen arjessa niin on pakko tulla toimeen myös lasten äidin kanssa

lakkaa nyt sekoilemasta. opcorn:

 

[säpäle harmaana]

ainaski miehillä iso motivaatiotekijä on lapset, jos meinaa olla joka päivä lapsen arjessa niin on pakko tulla toimeen myös lasten äidin kanssa

Juu, totta ehkä tämäkin. Monilla varmaan ainakin syy hakeutua parisuhteeseen on lasten hankkiminen, mutta parisuhteessa pysymisen motiivina ei ehkä yhtä järkevä syy. Voi kai sitä myös eron jälkeenkin tulla toimeen.

 

[ruuttis]

Juu, totta ehkä tämäkin. Monilla varmaan ainakin syy hakeutua parisuhteeseen on lasten hankkiminen, mutta parisuhteessa pysymisen motiivina ei ehkä yhtä järkevä syy. Voi kai sitä myös eron jälkeenkin tulla toimeen.

eron jälkeen päätyy viikonloppuisäksi eikä se ole ihan sama asia kuin 24/7 isyys

 

[säpäle harmaana]

Mutta palstalogiikan mukaan tärkein syy on varmaankin seksi. Sitä ilmanhan ei aikuinen ihminen pärjää edes viikkoa.

 

[ruuttis]

Mutta palstalogiikan mukaan tärkein syy on varmaankin seksi. Sitä ilmanhan ei aikuinen ihminen pärjää edes viikkoa.

meeppä tiiä, poikamies saa enempi pillua ku ukkomies

 

[säpäle harmaana]

eron jälkeen päätyy viikonloppuisäksi eikä se ole ihan sama asia kuin 24/7 isyys

Totta. Toisaalta, jos osaa pelata korttinsa oikein (=pysyy hyvissä väleissä), on muitakin vaihtoehtoja, kuin viikonloppuisyys.

 

[AivanSama]

Kun keskimääräinen parisuhde ottaa enemmän kuin antaa ja vähintään puolet parisuhteista, niin rekisteröidyistä kuin rekisteröimättömistä päätyy eroon, herää väistämättä kysymys, että miksi parisuhteeseen edes hakeudutaan? Miksi ottaa niin iso riski kun todennäköisyys täydelliseen epäonnistumiseen on suurempi kuin onnistua?

Tavallaan ensirakastujien kohdalla tämän vielä ymmärtää, mutta entäs ne, jotka jo yhden tai kahdenkin epäonnistuneen yrityksen jälkeen taas yrittävät ja lyövät päätänsä seinään? Sitten käydään kalliissa terapiassa, käydään huoltajuuskiistoja, käräjöidään, ollaan kateellisia exän nyxästä jne. Ja kun lopulta arvet alkaa parantumaan niin aloitetaan uusi kierros. MIKSI?!

Miksi valittaa siitä mikä kaikki ottaa puolisossa päähän ja käydä parisuhdeterapiaa, olla vittuuntunut suurin osa viikosta kun voisi aivan yhtä hyvin olla onnellinen ilman parisuhdetta? Haluaisiko joku selittää tätä kuviota kun minä en aivan ymmärrä.

Miksi sä koet eron epäonnistumisena?
Ehkä jotkut vaan rakastuu viiden vuoden välein ja alottaa parisuhteen silloin. Miksi se on epäonnistumista eittämättä, jos se ei kestä loppuelämään.

Se, että on lapsia kuvioissa, muttaa toki montakin asiaa. Jotkut tekevät lapsensa väärän ihmisen kanssa, jotkut tulevat raskaaksi vahingossa, joidenkin kumppaneista tulee hulluja tai juoppoja ajan myötä.... mitä vaan voi sattua. Mutta mun mielestä hullu ajatus, että ero on epäonnistuminen. Sehän on voitto, jos on väärän ihmisen kanssa? Olisi tietysti toivottavaa, että vanhemmat voisivat selvittää asiansa fiksusti lapsien kannalta, vaikkeivät muuten tulisikaan toimeen keskenään...

Sellainen ihminen, joka haluaa olla parisuhteessa, ei varmaan ole onnellinen ilman? Se onni ei vaan välttämättä kestä loppuelämää... sitten etsitään uusi onni?

 

[säpäle harmaana]

meeppä tiiä, poikamies saa enempi pillua ku ukkomies

Ai. Palstalaisten miesten kohdalla tämä ei ainakaan tunnu pätevän.

 

[ruuttis]

Ai. Palstalaisten miesten kohdalla tämä ei ainakaan tunnu pätevän.

onko täällä muita ukkomiehiä ko mää?

 

[säpäle harmaana]

onko täällä muita ukkomiehiä ko mää?

Siis tarkoitin naispalstalaisten miehiä.

 

[Mörköäiti]

Miksi sä koet eron epäonnistumisena?
Ehkä jotkut vaan rakastuu viiden vuoden välein ja alottaa parisuhteen silloin. Miksi se on epäonnistumista eittämättä, jos se ei kestä loppuelämään.

Se, että on lapsia kuvioissa, muttaa toki montakin asiaa. Jotkut tekevät lapsensa väärän ihmisen kanssa, jotkut tulevat raskaaksi vahingossa, joidenkin kumppaneista tulee hulluja tai juoppoja ajan myötä.... mitä vaan voi sattua. Mutta mun mielestä hullu ajatus, että ero on epäonnistuminen. Sehän on voitto, jos on väärän ihmisen kanssa? Olisi tietysti toivottavaa, että vanhemmat voisivat selvittää asiansa fiksusti lapsien kannalta, vaikkeivät muuten tulisikaan toimeen keskenään...

Sellainen ihminen, joka haluaa olla parisuhteessa, ei varmaan ole onnellinen ilman? Se onni ei vaan välttämättä kestä loppuelämää... sitten etsitään uusi onni?

Olin tulossa kommentoimaan samaa. Outo ajattelutapa, että onnistunut parisuhde tarkoittaa loppuiän kestävää. Onnistunut parisuhdehan voi kestää vähemmänkin aikaa, ja toisaalta eihän parisuhteen onnistumista edes voi oikein mitata millään muulla kuin siinä, antaako se sitä, mitä osapuolet haluavat ja sen aikaa kuin he haluavat.

 

[ruuttis]

Siis tarkoitin naispalstalaisten miehiä.

ach so :ashamed:

minusta tuntuu että palstan naiset liioittelee omaa aktiviisuuttaan kammarin puolella ja väittäisinkin että iso osa ukkomiehistä kärvistelee puutteessa

 

[AivanSama]

ach so :ashamed:

minusta tuntuu että palstan naiset liioittelee omaa aktiviisuuttaan kammarin puolella ja väittäisinkin että iso osa ukkomiehistä kärvistelee puutteessa

Uskon tähän. Mutta miesten pitääkin olla vähän puutteessa. Teistä tulee paljon miellyttämisentarpeisempia, kun toivotte saavanne
Vallankäyttöä... ja hallintaa.

 

[ruuttis]

Uskon tähän. Mutta miesten pitääkin olla vähän puutteessa. Teistä tulee paljon miellyttämisentarpeisempia, kun toivotte saavanne
Vallankäyttöä... ja hallintaa.

reilua myöntää että monet naiset käyttää seksin vallan välineenä

 

[säpäle harmaana]

ach so :ashamed:

minusta tuntuu että palstan naiset liioittelee omaa aktiviisuuttaan kammarin puolella ja väittäisinkin että iso osa ukkomiehistä kärvistelee puutteessa

Äläs nyt. Pian viuhuu kateuskortti.

 

[ruuttis]

Äläs nyt. Pian viuhuu kateuskortti.

saattaahan siinä niinkin käydä

 

[AivanSama]

reilua myöntää että monet naiset käyttää seksin vallan välineenä

Rehellisyys maan perii...

 

[AivanSama]

Äläs nyt. Pian viuhuu kateuskortti.

Miten täällä onkin niin paljon kateellista väkeä. Kaikki on kateellisia kaikille kaikesta.

 

[Jehnny Tightlips]

ach so :ashamed:

minusta tuntuu että palstan naiset liioittelee omaa aktiviisuuttaan kammarin puolella ja väittäisinkin että iso osa ukkomiehistä kärvistelee puutteessa

Haluan sittenkin kristittyjen taivaaseen. Siellä sentään kaikuu uusi virsi.

 

[AivanSama]

Haluan sittenkin kristittyjen taivaaseen. Siellä sentään kaikuu uusi virsi.

Ei muuta, kun lähimpään seurakuntaan... suosittelen lämpimästi alkuun seksivalistusta, ettet sitten ala toimittaa mitään perversioita himoissasi.

 

[ruuttis]

Haluan sittenkin kristittyjen taivaaseen. Siellä sentään kaikuu uusi virsi.

uusia virsiä tulee virsikirjaan harvakseltaan ja enimmäkseen veisataan niitä vanhoja ja tuttuja virsiä

että ei taida olla taivas sun paikka

 

[TiiBii]

Muista en voi puhua kuin itsestäni.

Se tuntuu hyvältä, niin hyvältä, kun on joku joka rakastaa ja jota voi rakastaa. Kun aamulla saa herätä ja halata. Ja illalla nukahtaa kainaloon. Joku jonka kanssa suunnitella mitä tehdään sit eläkepäivinä.

Ja jeps, se sattuu kun suhde ei toimikaan. Ero kirvelee vielä vuosia jälkeenpäin.

Mutta mä en jätä elämääni elämättä siinä pelossa että voi käydä väärin.

 

[mä...]

Minä en hakeudu. En halua olla parisuhteessa, en usko että tulen koskaan enää olemaankaan.