M
mietin vaan
Vieras
Oon jo monta vuotta pistänyt tällaisen merkille ihan ystävä- ja työpiirissä, kadulla, baareissa, kaupassa, ihan missä vaan. Tuntuu että suurin osa sekä miehistä että naisista on pariutunut itseään rumemman puolison kanssa. En siis tarkoita että ihan susirumien kanssa, mutta ovat siis itse huomattavasti tasokkaamman näköisiä kuin kumppaninsa. Esim. mies saattaa olla hyvinkin komea ihan yleistenkin kriteereiden mukaan, mutta naisensa on mitäänsanomattoman näköinen hissukka maantienharmailla hiuksilla ja konttorirotan tyylillä. Samoin naiset saattaa olla hyvinkin näyttävän näköisiä, laittautuneita ja tyylikkäitä, ja sitten käsipuolessa raahautuu joku verkkareihin ja suomileijonapaitaan pukeutunut huonoryhtinen rasvatukka tms. Enkä itsekään ole tuota kaavaa rikkonut, olen hoikka, hyvävartaloinen ja ikäistäni nuoremman näköinen nainen joka tykkää laittautua. Mieheni taas menee suihkuun vasta kun pakotan, pukeutuu mihin sattuu vaatteisiin jotka ei sovi edes yhteen välttämättä ja hänellä on huono iho eikä ole kasvoiltaankaan mikään erityisen komea.
Itse valitsin tuon miehen siksi että hän on hyvä mies ja rakastaa mua aidosti, ja lisäksi turvallinen. Alunperin kuitenkin lähdin hieman rumempiakin miehiä katselemaan sen jälkeen kun olin liian monta kertaa polttanut näppini hyvännäköisten miesten kanssa. Hyvännäköiset miehet kun usein tietää itsekin sellaisia olevansa, ja käytöskin on sitten sen mukaista. Pettävät, jättävät tai ovat muuten kusipäisiä, vaikka oisit itse minkä näköinen. Komeisiin miehiin kyllästyttyäni ajattelin että itselleni tämä sopii näin päin, mutta ettei varmaan ole yleinen ajattelutapa. Tosielämä on kuitenkin osoittanut toisin. Kiinnostaisi vaan että onko muillakin tuo "rumemman" puolisn valinta tästä samasta asiasta kiinni, vai eivätkö vaan ole ulkonäkökeskeisiä ihmisiä? Merkitseekö heille sisin enemmän, vai ajattelevatko kenties myös tavallisen näköisiä turvallisempana vaihtoehtona. Kaikkihan me kuitenkin tykätään katsella hyvännäköisiä ihmisiä, naiset ihania julkkismiehiä, asfalttimiehiä, miesmalleja jne. ja miehet Gti-tyttöjä, pornotähtiä, julkkisnaisia. Miksi sitten kumppanissa suurin osa tyytyy sellaiseen mikä ei täytä hänen kriteereitään maailman komeimmasta/kauneimmasta ihmisestä, vaan on vähintäänkin tavallinen, ellei jopa ruma?
Itse valitsin tuon miehen siksi että hän on hyvä mies ja rakastaa mua aidosti, ja lisäksi turvallinen. Alunperin kuitenkin lähdin hieman rumempiakin miehiä katselemaan sen jälkeen kun olin liian monta kertaa polttanut näppini hyvännäköisten miesten kanssa. Hyvännäköiset miehet kun usein tietää itsekin sellaisia olevansa, ja käytöskin on sitten sen mukaista. Pettävät, jättävät tai ovat muuten kusipäisiä, vaikka oisit itse minkä näköinen. Komeisiin miehiin kyllästyttyäni ajattelin että itselleni tämä sopii näin päin, mutta ettei varmaan ole yleinen ajattelutapa. Tosielämä on kuitenkin osoittanut toisin. Kiinnostaisi vaan että onko muillakin tuo "rumemman" puolisn valinta tästä samasta asiasta kiinni, vai eivätkö vaan ole ulkonäkökeskeisiä ihmisiä? Merkitseekö heille sisin enemmän, vai ajattelevatko kenties myös tavallisen näköisiä turvallisempana vaihtoehtona. Kaikkihan me kuitenkin tykätään katsella hyvännäköisiä ihmisiä, naiset ihania julkkismiehiä, asfalttimiehiä, miesmalleja jne. ja miehet Gti-tyttöjä, pornotähtiä, julkkisnaisia. Miksi sitten kumppanissa suurin osa tyytyy sellaiseen mikä ei täytä hänen kriteereitään maailman komeimmasta/kauneimmasta ihmisestä, vaan on vähintäänkin tavallinen, ellei jopa ruma?