Miksi ihmisillä on tarve omistaa aina jotakin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voodoo doll
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

voodoo doll

Jäsen
24.09.2008
493
0
16
Mietin miksi aina oletetaan että jokaisen länsimaisen ihmisen täytyisi haluta omistaa auto, ostaa talo, omistaa puoliso jne.
Tältäkin palstalta käy usein ilmi miten omistushaluisia naisia täällä hengaa. Pidetään kynsin ja hampain kiinni omasta miehestä. Mies tuskin saa hengittää muiden naisten lähellä.
Oletetaan että kaikki haluavat sen oman talon/rivarin pätkän/kerrostalonelikon.
Auto toki täytyy olla, naapurin rahavarat kun mitataan sen auton perusteella.
Mutta kuka meistä vie sen auton tai asunnon mukanaan hautaan?
 
Minä halusin oman talon ja säästän rahaa pankkiin minkä lainanmaksultani pystyn lapseni takia.

Haluan, että minulla on sen verran omaisuutta kun hän on täysi-ikäinen, että hänellä on helpompi aloittaa oma elämä kun pystyn auttamaan häntä taloudellisesti.

Ja ei en saa hautaan mitään mukaan, kaikki omaisuus menee lapselle, mikä on erittäin hyvä asia.
 
No ite ainaki tykkään omasta autostani, kun viimein sain ostettua sellasen auton, minkä halusin. Eikä se ole sen parempi kun naapurillakaan, ihan normi golffi, mutta minä tykkään siitä. Ja talo ostettiin sen takia, kun haluttiin oma kotipesä, jota saa laitella ja remppailla ja sisustaa juuri niinkun tykkää, eikä tartte iäti maksaa vuokraa, eli heittää rahaa kankkulan kaivoon. Miestäni en omista, meillä on toisiimme kai jonkinlainen omistusoikeus-sopimus, kun olemme naimisissa ja rakastamme toisiamme vilpittömästi. Että niin kauan kuin sitä molemminpuoleista rakkautta ja yhdessäolon tahtoa riittää niin meillä on omistusoikeus toisiimme :) Eihän toista ihmistä voi omistaa eikä ostaa. Toinen ihminen täytyy ansaita sillä että uskaltautuu rakastettavaksi ja on valmis antamaan oma kortensa kekoon tasapuolisesti kaikessa.
 
No tota... on musta kivempi maksaa nyt sitä asuntoa jokunen vuosi niin sitten mulla on enempi rahaa vaikka matkustella kun tää tönö on maksettu, vuokraa kun tarvii maksaa vaikka olis asunu 50 vuotta samassa kämpässä.
Ja ompahan sukulaisilla ja lapsilla jotain josta tapella sit kun musta aika jättää =)
 
Lapsilleni haluaisin jotakin jättää... Ja näin itse ollessani elossa asunto olisi sen takia kiva omistaa, kun olisi jotenkin turvallisempi olo kun vuokralla. Ja pysyvämpi.

Mutta omistamisen vuoksi en oikeastaan halua omistaa. Vaatteeni saan (tai joskus ostan) käytettynä, osa pitää vielä palauttaa omistajalleen tietyn ajan jälkeen. En halua autoa. Olen hyvä lainaamaan, molempiin suuntiin. Minulta saa lainata ja annan tavaroita mielelläni pois, ja minä tykkään lainata muilta. En tarvitse mitään isoa kasaa tavaroita joilla voin sitten muille leveillä.
 
Höh, no mitäs sitä sit turhaan tekee mitään jos mitään ei kuitenkaan saa hautaan mukaan?!
Kannattaako käyttää vaikka viidesosa elämästä opiskeluun kun oppineisuutta ei saa kuitenkaan hautaan mukaan? Tai mitä sitä suotta hankkimaan lapsia kun kuolee joskus kuitenkin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Höh, no mitäs sitä sit turhaan tekee mitään jos mitään ei kuitenkaan saa hautaan mukaan?!
Kannattaako käyttää vaikka viidesosa elämästä opiskeluun kun oppineisuutta ei saa kuitenkaan hautaan mukaan? Tai mitä sitä suotta hankkimaan lapsia kun kuolee joskus kuitenkin?

No juuri tätä mieltä minäkin.
 
Ja miksi pitää omistaa niin paljon vaatteita, kirjoja, astioita ja vaikka mitä? Minä luulen, että omistmisen halulla on jotain tekemistä ihmisen keräilykulttuurin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja miksi pitää omistaa niin paljon vaatteita, kirjoja, astioita ja vaikka mitä? Minä luulen, että omistmisen halulla on jotain tekemistä ihmisen keräilykulttuurin kanssa.

Meidän alitajuntamme ei ole sopeutunut siihen, että meidän ei tarvitse enää kerätä ravintoa luonnosta, joten keräämme sen sijaan muumimukeja.

Kulttuurillinen juttu, luulisin, se että mittaamme statusta ulkoisilla arvoilla, emmekä henkisillä.
 
No miksi ylipäätään elää, jos katsoo että kaikki on turhaa koska kuitenkin kuolee eikä saa mitään mukaan hautaan?

Minä ainakin olen tietyssä määrin materialisti. En mitenkään normaalia enemmän, mutta kuitenkin voin sen myöntää, että tiettyjen asioiden ja tavaroiden omistaminen antaa minulle mielihyvää , turvallisuutta, ja koen ne tärkeäksi oman identiteettini ja itsenäisyyteni säilyttämisen kannalta. Miksi tehdä töitä elämänsä jos ei mitään osta sillä rahalla? Miksi elää kelan rahoilla ja tuilla elämänsä ja syödä näkkileipää ja makaronia, kun ei siitä kuitenkaan nauti? Jos tätillä olis munat niin se olis setä. Suottakai sitä asioita alkaa jossitteleen ja kummasteleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja miksi pitää omistaa niin paljon vaatteita, kirjoja, astioita ja vaikka mitä? Minä luulen, että omistmisen halulla on jotain tekemistä ihmisen keräilykulttuurin kanssa.

Mutta miksi juuri länsimaisilla ihmisillä on tarve haalia ympärilleen kaikkea kallista? Ja tavaroita yli omien tarpeidensa?
Ehkä kyse on enemmän näyttämisen halusta? Tai siitä että ihminen täyttää sisäistä tyhjiötään tavaroiden kartuttamisella? Vai moniko tarvitsee ne 20 paria kenkiä? 10 käsilaukkua? Arabian astiaston? Kokoelman mariskooleja? 2 autoa? Kaasugrillin? 3 telkkaria? Päältä ajettavan ruohonleikkurin? Sähköllä toimivan leipäveitsen? jne
 
Alkuperäinen kirjoittaja voodoo doll:
Mietin miksi aina oletetaan että jokaisen länsimaisen ihmisen täytyisi haluta omistaa auto, ostaa talo, omistaa puoliso jne.
Tältäkin palstalta käy usein ilmi miten omistushaluisia naisia täällä hengaa. Pidetään kynsin ja hampain kiinni omasta miehestä. Mies tuskin saa hengittää muiden naisten lähellä.
Oletetaan että kaikki haluavat sen oman talon/rivarin pätkän/kerrostalonelikon.
Auto toki täytyy olla, naapurin rahavarat kun mitataan sen auton perusteella.
Mutta kuka meistä vie sen auton tai asunnon mukanaan hautaan?

Mie täält korvest kuusen juurest kirjottelen ja lainakone tämä on, pitkä roikka vedettynä naapurin pistorasiasta tänne kuusen viereen. Kohta köllähdän risumajaani nukkumaan ja varmasti on raitis ilma. - Onko sinusta moraalisesti väärin, jos puhallan sisäänhengittämäni ilman ulos, koska sehän on likaantunut?

 
Jännää, mä ajattelen juuri samoin kuin ap, vaikka nyt ok-talossa asutaankin (pienessä ja vanhassa), ja autotkin on ihan omia (mutta vanhoja, statusta niillä ei nosteta). Mukaan täältä ei saa kuollessaan mitään - ja kuka takaa, että talojen/asuntojen arvo säilyy tulevaisuudessa siten, että niistä jäisi lapsille jotain pesämunaa?

Ja miehestäkin piti jotain sanoa. Sen saa kyllä tuosta kaapata mukaansa kuka vaan, mä en aio osallistua siihen taisteluun, jos isäntä itse on mukana asiassa omasta tahdostaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pullamurmeli:
No miksi ylipäätään elää, jos katsoo että kaikki on turhaa koska kuitenkin kuolee eikä saa mitään mukaan hautaan?

Voihan sitä elää elämän itsensä vuoksi. Ei suinkaan kaikki ole turhaa. Sitä voi kokea ja tuntea vaikka ei ympäröisi itseään materialla. Ehkä elämässä kuitenkin on tärkeintä se mitä teemme ja mitä annamme toisille ihmisille. Se että olemme ihmisille läsnä. Se että osaamme rakastaa. Se että kuolemamme jälkee ihmiset muistavat MEIDÄT, eikä suikaan luottokorttiemme tunnuslukuja. Onhan se kurjaa jos omat lapset tappelevat jälkeemme siitä kuka saa korut ja kuka saa autot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täten tiedustelen kohteliaimmin:
Alkuperäinen kirjoittaja voodoo doll:
Mietin miksi aina oletetaan että jokaisen länsimaisen ihmisen täytyisi haluta omistaa auto, ostaa talo, omistaa puoliso jne.
Tältäkin palstalta käy usein ilmi miten omistushaluisia naisia täällä hengaa. Pidetään kynsin ja hampain kiinni omasta miehestä. Mies tuskin saa hengittää muiden naisten lähellä.
Oletetaan että kaikki haluavat sen oman talon/rivarin pätkän/kerrostalonelikon.
Auto toki täytyy olla, naapurin rahavarat kun mitataan sen auton perusteella.
Mutta kuka meistä vie sen auton tai asunnon mukanaan hautaan?

Mie täält korvest kuusen juurest kirjottelen ja lainakone tämä on, pitkä roikka vedettynä naapurin pistorasiasta tänne kuusen viereen. Kohta köllähdän risumajaani nukkumaan ja varmasti on raitis ilma. - Onko sinusta moraalisesti väärin, jos puhallan sisäänhengittämäni ilman ulos, koska sehän on likaantunut?

Höpö höpö.
Minusta on moraalisesti väärin se että ihminen ei käytä aivojaan ajattelemiseen.

 
En mä tätä torppaa hautaan halua, hitonmoinen kuoppahan siinä pitäis kaivaa.
Mutta lapsille mielellään jättäisin...

Toisekseen, mä haluan asua tässä niin kauan, kuin haluan. Mä en halua lähteä siksi, että joku muu tarvitsee tätä. Mä en halua soitella ja kysyä lupaa keneltäkään, jos tekee mieli maalata olohuoneen seinä kokonaan liitutaulumaalilla.
Tai ostaa ja asentaa pinkki vessanpönttö.

Mä en halua maksaa jonkun muun balkansiivuja, kun voin maksaa lapsilleni kotia tai pesämunaa tulevaisuuteen.

Auton haluan omistaa, koska mä en tiedä edullisempaa tapaa ajaa autolla. On aika karuja noi vuokra-autojen hinnat :whistle:

Miestäni en omista, enkä haluakaan. Se on mun kanssa ihan vapaasta tahdostaan, ja saa mennä jos paremman löytää, sillehän mä en mitään voi. En voisi, vaikka pitäisin sitä puolen metrin narun päässä, sillä ehkä vaan edistäisin lähtöä.
 

Yhteistyössä