Miksi ihmislapsi traumatisoituu voimakeinoista kasvatuksessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä kirjoittaja #72 selvästi tuntuu olevan sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla, koska ne eivät opeta mitään vaan ainoastaan tuovat hetkellisen pelon.


En ollut sitä mieltä, uskon ehkä vain siihen että rangaistuksen funktio on saada lapsi myös ajattelemaan tekoaan. Ei riitä, että lapsi muuttuu tottelevaiseksi, vaan lapsen on myös hyvä ymmärtää, miksi tietynlaista käytöstä toivotaan.

Rangaistuksia on toki hyvä olla tarpeen mukaan, mutta kuten täällä on moni sanonut, ei väkivalta ole rangaistuksena läheskään toimivin vaihtoehto.
 
En ollut sitä mieltä, uskon ehkä vain siihen että rangaistuksen funktio on saada lapsi myös ajattelemaan tekoaan. Ei riitä, että lapsi muuttuu tottelevaiseksi, vaan lapsen on myös hyvä ymmärtää, miksi tietynlaista käytöstä toivotaan.

Rangaistuksia on toki hyvä olla tarpeen mukaan, mutta kuten täällä on moni sanonut, ei väkivalta ole rangaistuksena läheskään toimivin vaihtoehto.

Selitäpä miten ei-ruumiillinen rangaistus saa lapsen ajattelemaan tekoaan, mutta ruumiillinen ei saa? Sillä sitä kai tarkoitat?
 
Kyllä kirjoittaja #72 selvästi tuntuu olevan sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla, koska ne eivät opeta mitään vaan ainoastaan tuovat hetkellisen pelon.
#72 kirjoitti vain ruumiillisista rangaistuksista, eikä millään tavalla ilmaissut, ettei niitä kaikkia ei-ruumiillisia rangaistuksia pitäisi olla. On ihan vain sinun omassa päässäsi tuo tulkinta, että tarkoitettiin kaikkia rangaistuksia.
 
Ei-ruumiillinen rangaistus aiheuttaa keskustelua ja siten myös ajattelua. Ruumiillinen rangaistus aiheuttaa pelkoa, vihaa ja halun harrastaa itsekin pahoinpitelyä -- ja se aiheuttaa mielenterveysongelmia.

Miksi ei-ruumiillinen rangaistus aiheuttaa keskustelua, mutta ruumiillinen rangaistus ei voi aiheuttaa keskustelua?

Miksi ei-ruumiillinen rangaistus ei aiheuta pelkoa ja vihaa ja miksi ruumiillinen aiheuttaa?

Jos ruumiillinen rangaistus kerran saa aikaan sen, että lapsi lyö kaveriaan turpaan, niin miksei ei-ruumiillinen rangaistus aiheuta vastaavia ilmiöitä? Esim. jos lapselta vie lelut niin hän vastaavasti varastaa kaverinsa lelut kun oppii lelujen viennin olevan hyväksyttävää? Tai jos lapsen laittaa arestiin, niin miksei lapsi opi siitä, että toiset lapset on ok sulkea leikistä pois?
 
Miksi ei-ruumiillinen rangaistus aiheuttaa keskustelua, mutta ruumiillinen rangaistus ei voi aiheuttaa keskustelua?

Miksi ei-ruumiillinen rangaistus ei aiheuta pelkoa ja vihaa ja miksi ruumiillinen aiheuttaa?

Jos ruumiillinen rangaistus kerran saa aikaan sen, että lapsi lyö kaveriaan turpaan, niin miksei ei-ruumiillinen rangaistus aiheuta vastaavia ilmiöitä? Esim. jos lapselta vie lelut niin hän vastaavasti varastaa kaverinsa lelut kun oppii lelujen viennin olevan hyväksyttävää? Tai jos lapsen laittaa arestiin, niin miksei lapsi opi siitä, että toiset lapset on ok sulkea leikistä pois?
Ihminen menee lukkoon ruumiillisesta rangaistuksesta, mutta samaa ei tapahdu ei-ruumiillisesta rangaistuksesta.

Takavarikoidut lelut eivät ole varastettuja, koska ne ovat edelleen lapsen leluja, niillä vain ei tilapäisesti kukaan voi leikkiä.

Arestissa lapsi on estetty häiritsemästä muita, häntä ei ole suljettu leikkien ulkopuolelle. Toki lapsi saa estää muita häiriköimästä, ja niin kuuluukin tehdä, ei sitä kukaan kiellä.
 
Ihminen menee lukkoon ruumiillisesta rangaistuksesta, mutta samaa ei tapahdu ei-ruumiillisesta rangaistuksesta.

Takavarikoidut lelut eivät ole varastettuja, koska ne ovat edelleen lapsen leluja, niillä vain ei tilapäisesti kukaan voi leikkiä.

Arestissa lapsi on estetty häiritsemästä muita, häntä ei ole suljettu leikkien ulkopuolelle. Toki lapsi saa estää muita häiriköimästä, ja niin kuuluukin tehdä, ei sitä kukaan kiellä.

En kyllä ymmärrä, miten ihminen menisi lukkoon ruumiillisesta rangaistuksesta. Pikemminkin se herättää hyvinkin paljon ajattelua ja aivan varmasti sen yhteydessä on myös mahdollisuus keskustella vaikkapa siitä, miten pitää käyttäytyä.

Toki jos lapselta ottaa lelut pois niin hän kokee sen siten, että ne viedään häneltä (mitä viemistä kutsutaan varastamiseksi, jos kaksi lasta tekee sen keskenään). Ja edelleen kyllä aresti on juurikin pois sulkemista. Toisaalta asia on niin, että lapsi ymmärtää aikuisen hänelle antaman oikeutetun rangaistuksen sekä kiusaamishenkisen tekemisen eron. Oli se oikeutettu rangaistus sitten vaikka tukistus, lelun takavarikointi tai aresti. Ihan samalla lailla, kuin vaikka aikuinen ymmärtää sen, että häneltä perityt sakkorahat eivät tarkoita sitä, että rahan ottaminen toiselta vasten tämän tahtoa on yleisesti hyväksyttävää.
 
En kyllä ymmärrä, miten ihminen menisi lukkoon ruumiillisesta rangaistuksesta. Pikemminkin se herättää hyvinkin paljon ajattelua ja aivan varmasti sen yhteydessä on myös mahdollisuus keskustella vaikkapa siitä, miten pitää käyttäytyä.

Toki jos lapselta ottaa lelut pois niin hän kokee sen siten, että ne viedään häneltä (mitä viemistä kutsutaan varastamiseksi, jos kaksi lasta tekee sen keskenään). Ja edelleen kyllä aresti on juurikin pois sulkemista. Toisaalta asia on niin, että lapsi ymmärtää aikuisen hänelle antaman oikeutetun rangaistuksen sekä kiusaamishenkisen tekemisen eron. Oli se oikeutettu rangaistus sitten vaikka tukistus, lelun takavarikointi tai aresti. Ihan samalla lailla, kuin vaikka aikuinen ymmärtää sen, että häneltä perityt sakkorahat eivät tarkoita sitä, että rahan ottaminen toiselta vasten tämän tahtoa on yleisesti hyväksyttävää.
Kyllä minä ainakin jokaisen ruumiillisen rangaistuksen jälkeen suunnittelin tappavani pahoinpitelijäni heti kun kasvan aikuiseksi. Hänen henkensä ei edelleenkään ole minulle minkään arvoinen, mutta oman tulevaisuuteni vuoksi en häneen koske. Toki jos hän millään tavalla on väkivaltainen lastani kohtaan, häneltä todennäköisesti lähtee henki samantien. Väkivalta herättää vihan, joka ei häviä ikinä. Mikään lelujen takavarikointi tai kotiaresti ei tällaista vihaa synnytä.
 
Kyllä minä ainakin jokaisen ruumiillisen rangaistuksen jälkeen suunnittelin tappavani pahoinpitelijäni heti kun kasvan aikuiseksi. Hänen henkensä ei edelleenkään ole minulle minkään arvoinen, mutta oman tulevaisuuteni vuoksi en häneen koske. Toki jos hän millään tavalla on väkivaltainen lastani kohtaan, häneltä todennäköisesti lähtee henki samantien. Väkivalta herättää vihan, joka ei häviä ikinä. Mikään lelujen takavarikointi tai kotiaresti ei tällaista vihaa synnytä.

Nyt puhut perheväkivallasta (ja ilmeisesti törkeästä sellaisesta). Se on täysin eri asia kuin perusteltu ja kohtuullinen rankaiseminen. Koskee sekä kyseisen toiminnan motivaatiota että toteutusta.
 
Ite en ois kyllä uskonu mittää ilman et välillä tuli vyöstä ku ei vaan menny jakeluun. Sitte meni. Ei tullu samoja asioita ja virheitä niihin suuntiin tehtyä aikuisenakaan. Ei tarvinnu oikeesti saada aikuis iällä turpaansa, ku rajat asioihin oppi jo nuorena. Jos ei nuorena opi niin kovemmalla nyrkillä ne vanhempana saa kasvoillensa uudestaan töppäilyistään.

Parempi pieni tukkapöllö, kuin aikuisena nyrkillä naamaan ku ei ketään jo muksuna kunnioittamaan oppinu.

Eipä tarvi lellivanhempien ihmetellä jos kakara tulee teninä jatkuvasti pahojaan tekemästä ja turpaa saaneena.
 
En ymmärrä, miksi sitä pitäisi pitää niin erityisenä asiana jos sattuu?

Siksi toisekseen jos vanhemmat ovat todenneet, että Nico-Petteri ei ole juuri millänsäkään, vaikka sen laittaisi 10 kertaa jäähylle tai takavarikoisi viikoksi koko pikkuautokokoelman, mutta toisaalta nipistys tukasta lopettaa tottelemattomuuden siihen paikkaan, niin eikö se nipistys muka ole järkevä päätös?

Ymmärrys tuskin kasvaa nipistelyllä?
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Kasvattaako tehoton rangaistus siis jotain piiloymmärrystä, vaikka se muuten ei selkeästi toimi ja vaan tehottomuudessaan heikentää vanhemman auktoriteettia? Tämä lienee jo jotain korkeampaa psykologiaa.

Ehkä rangaistuksen tarkoitus voi olla opettaa yksilöä ajattelemaan asioita vähän pidemmälle ja muidenkin kannalta.
Jos esim. lapseni ei tule sovittuun aikaan kotiin, käydään keskustelu siitä, miksi on tärkeä olla sovittuna aikana kotona ja miten paljon isä ja äiti huolestuu, jos kotiintuloaikoja ei noudateta. Jatkuvasta piittaamattomuudesta on luonnollista rangaista kotiarestilla. Asian sisäistää paremmin näin kuin nipistyksellä.

Jos lapsi ei siivoa huonettaan eikä huolehdi leluistaan, on huomattavasti järkevämpää takavarikoida lelut kuin tukistaa.

Ja kyllä, huvittavaa on se, että näitä samoja juttuja käydään läpi kerta toisensa jälkeen, jotta ne jonakin päivänä on sisäistetty niin hyvin, että henkilö ymmärtää itse, miten hänen toimintansa vaikuttaa muihin ihmisiin. Sensijaan minun on vaikea nähdä, että nipistämisellä ihminen oppisi mitään. Se oppii sen, että nipistäminen on vittumaista ja lakkaa siksi tekemästä asioita, joiden takia tulee nipistetyksi, mutta ei se opi ikinä ajattelemaan tai soveltamaan kyseistä asiaa elämän eri osa- alueilla.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Ehkä rangaistuksen tarkoitus voi olla opettaa yksilöä ajattelemaan asioita vähän pidemmälle ja muidenkin kannalta.
Jos esim. lapseni ei tule sovittuun aikaan kotiin, käydään keskustelu siitä, miksi on tärkeä olla sovittuna aikana kotona ja miten paljon isä ja äiti huolestuu, jos kotiintuloaikoja ei noudateta. Jatkuvasta piittaamattomuudesta on luonnollista rangaista kotiarestilla. Asian sisäistää paremmin näin kuin nipistyksellä.

Jos lapsi ei siivoa huonettaan eikä huolehdi leluistaan, on huomattavasti järkevämpää takavarikoida lelut kuin tukistaa.

Ja kyllä, huvittavaa on se, että näitä samoja juttuja käydään läpi kerta toisensa jälkeen, jotta ne jonakin päivänä on sisäistetty niin hyvin, että henkilö ymmärtää itse, miten hänen toimintansa vaikuttaa muihin ihmisiin. Sensijaan minun on vaikea nähdä, että nipistämisellä ihminen oppisi mitään. Se oppii sen, että nipistäminen on vittumaista ja lakkaa siksi tekemästä asioita, joiden takia tulee nipistetyksi, mutta ei se opi ikinä ajattelemaan tai soveltamaan kyseistä asiaa elämän eri osa- alueilla.

Ei asia ole noin yksinkertainen. On se toki loogista ja kasvattavaa, jos pyrkii sellaiseen seuraamukseen mikä on suorassa yhteydessä siihen mitä lapsi teki väärin. Tyyliin että jos lapsi heittelee palloa ikkunaan niin sitten otetaan pallo pois.

Mutta hyvin usein sellaista seuraamusta mikä on suorassa yhteydessä rikkomukseen ei löydy tai sitä ei juuri siinä tilanteessa voi soveltaa. Tai vaikka löytyisi, niin se seuraamus ei välttämättä ole lapselle riittävä pelote, jolloin koko homma on melkein yhtä tyhjän kanssa.
 
Ei asia ole noin yksinkertainen. On se toki loogista ja kasvattavaa, jos pyrkii sellaiseen seuraamukseen mikä on suorassa yhteydessä siihen mitä lapsi teki väärin. Tyyliin että jos lapsi heittelee palloa ikkunaan niin sitten otetaan pallo pois.

Mutta hyvin usein sellaista seuraamusta mikä on suorassa yhteydessä rikkomukseen ei löydy tai sitä ei juuri siinä tilanteessa voi soveltaa. Tai vaikka löytyisi, niin se seuraamus ei välttämättä ole lapselle riittävä pelote, jolloin koko homma on melkein yhtä tyhjän kanssa.

Tunnut unohtavan keskustelun merkityksen ja ohitat sen jokaisesta kommentistani. Rangaistus on aina tehoton, ellei asioista puhuta tai selitetä millä kaikin tavoin toiminta on vahingollista.

Ja kyllä, asia on juuri niin yksinkertainen normaalin lapsen kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Tunnut unohtavan keskustelun merkityksen ja ohitat sen jokaisesta kommentistani. Rangaistus on aina tehoton, ellei asioista puhuta tai selitetä millä kaikin tavoin toiminta on vahingollista.

Ja kyllä, asia on juuri niin yksinkertainen normaalin lapsen kanssa.

En toki ohita keskustelun merkitystä. Tietenkin lapsen kanssa tulee keskustella siitä, millainen käytös on suotavaa. Mutta keskustelu ei poista rangaistusten tarvetta, kuten tässä ketjussa on jo aiemmin todettu.

Ja ei, elämä ei ole niin yksinkertainen, että aina olisi käytettävissä se suoraan rikkomukseen yhteydessä oleva seuraus jota lapsi myös pelkäisi. Ainakaan jos oma lapsi ei sitten ole poikkeuksellisen kiltti ja mukautuvainen siihen tapaan, että ristiriitoja ei ylipäätään juuri edes synny.
 
En toki ohita keskustelun merkitystä. Tietenkin lapsen kanssa tulee keskustella siitä, millainen käytös on suotavaa. Mutta keskustelu ei poista rangaistusten tarvetta, kuten tässä ketjussa on jo aiemmin todettu.

Ja ei, elämä ei ole niin yksinkertainen, että aina olisi käytettävissä se suoraan rikkomukseen yhteydessä oleva seuraus jota lapsi myös pelkäisi. Ainakaan jos oma lapsi ei sitten ole poikkeuksellisen kiltti ja mukautuvainen siihen tapaan, että ristiriitoja ei ylipäätään juuri edes synny.

Itselläni on kaikkea muuta kuin kilttejä tai mukautuvia lapsia ja hyvä niin. Siltikään en joudu kurittamaan heitä fyysiesti saadakseni jonkin asian perille. Toki jos sinä koet nipistelyn hyödylliseksi kasvatuskeinoksi, niin ei muuta kuin nipistelemään. En vain siltikään oikein ymmärrä moisen touhun hyötyä. Jos joku tulisi minua nipistelemään, lataisin siltä hampaat kurkkuun. Nipistely tai tukistelu on lähinnä vittumaista ja ärsyttävää. Ehkä se 4- vee ei vielä laita vastaan, mutta sekin päivä tulee, kun vanhempi jää alakynteen käydessään lapseensa käsiksi. Sitä on sitten turha parkua.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Diskurssista näyttää puuttuvan kokonaan psykologiset lähtökohdat ja lapsen tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. On yksi lysti rankaiseeko lasta henkisesti sanoin vain fyysisesti, jos rangaistukseen sisältyy tunne siitä, että lapsi on epäonnistunut ja hän ei kelpaa. Tällainen varhaislapsuudessa (primäärisosialisaatiossa) koettu "trauma" aiheuttaa lähes poikkeuksetta ongelmia myöhemmällä iällä.

Mikäli "kuritus" on rakastavaa, rajoja asettavaa ja sellaista, ettei lapsi koe olevansa "hylkiö" ja hän tuntee olevansa rakastettu, on tilanne silloin kehittävä. Nykyisin vain ei oikein tunnuta osaavan edes perusasioita ja veikkaisin syyksi sitä, että tutkija-asteelle kouluttautuu lapsettomia ja täysin arjesta irtaantuneita ihmisiä, joille moniulotteinen ajattelu on täysin mahdotonta. Tämä on johtanut siihen, että siinä missä vanhemmuus on täysin kadoksissa kodeissa, on myös johtajuus kadoksissa työpaikoilla.
 
On vähän ikävä lyödä keskustelijoita tutkimustiedolla päähän, mutt mennään nyt sitten. Nopealla googlettelulla löysin ihan kätevän kirjallisuuskatsauksen, jossa käsitellään kuritusväkivallan vaikutuksia lapseen. Tuossa mainittuja tutkimuksia voi sitten käydä kattelemassa ennen kuin käyttää kuritusväkivaltaa omaan lapseensa

https://www.theseus.fi/handle/10024/101072

Kuritusväkivallan on todettu lisäävän lapselle masennuksen ja ahdistuksen todennäköisyyttä, aggressiivisuutta, ja erilaisia käytöshäiriöitä, esimerkiksi piittaamattomuutta säännöistä. Lisäksi pienen lapsen ruumiillinen kuritus vaikuttaa tutkimusten valossa heikentävän lapsen kognitiivisia taitoja tämän kasvaessa.

Lapsuudessa koetun vanhempien käyttämän kuritusväkivallan uhkailun on todettu heikentävän nuorten mielenterveyttä. Tutkimuksessa selvisi myös, että nuorilla, jotka kokivat stressiä äidin käyttämästä kuritusväkivallasta, on heikompi itsetunto ja lisääntynyt masennuksen riski.

Raju ruumiillinen kuritus on myös yhteydessä kasvavaan itsemurhariskiin.

Lsäksi eräästä tutkimuksesta ilmeni, että edes positiivisella kodin ilmapiirillä ei voida ehkäistä kuritusväkivallan lapselle aiheuttamia pitkäaikaisia kehityksellisiä seurauksia.

Hauskaa nipistelyä itse kullekin.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Ehkä rangaistuksen tarkoitus voi olla opettaa yksilöä ajattelemaan asioita vähän pidemmälle ja muidenkin kannalta.
Jos esim. lapseni ei tule sovittuun aikaan kotiin, käydään keskustelu siitä, miksi on tärkeä olla sovittuna aikana kotona ja miten paljon isä ja äiti huolestuu, jos kotiintuloaikoja ei noudateta. Jatkuvasta piittaamattomuudesta on luonnollista rangaista kotiarestilla. Asian sisäistää paremmin näin kuin nipistyksellä.

Jos lapsi ei siivoa huonettaan eikä huolehdi leluistaan, on huomattavasti järkevämpää takavarikoida lelut kuin tukistaa.

Ja kyllä, huvittavaa on se, että näitä samoja juttuja käydään läpi kerta toisensa jälkeen, jotta ne jonakin päivänä on sisäistetty niin hyvin, että henkilö ymmärtää itse, miten hänen toimintansa vaikuttaa muihin ihmisiin. Sensijaan minun on vaikea nähdä, että nipistämisellä ihminen oppisi mitään. Se oppii sen, että nipistäminen on vittumaista ja lakkaa siksi tekemästä asioita, joiden takia tulee nipistetyksi, mutta ei se opi ikinä ajattelemaan tai soveltamaan kyseistä asiaa elämän eri osa- alueilla.

Tässä tapauksessa siirrät (indoktrinaation avulla) omia rajoituksiasi lapseen. Lapsesi tulee kuitenkin elämään maailmassa, jossa instituutioiden, ihmisten ja asioiden väliset suhteet elävät koko ajan eikä pysyviä rajoja ole olemassakaan, siten kuin vanhempien ihmisten historiassa. Järkevintä on ottaa emansipatorinen lähtökohta, jossa pikku hiljaa lapsen tiedollisten kykyjen mukaisesti hänestä kasvatetaan aikuinen, joka osaa ajatella asiat ihan itse.
 

Yhteistyössä