Miksi joku ei haluaisi tietää vauvan sukupuolta?

["pette"]

Kysymys tulikin jo otsikossa. En ymmärrä miksi jotkut vanhemmat eivät halua tietää vauvan sukupuolta etukäteen. Onko kivaa ostaa kaapit täyteen unisex-värisiä vaatteita, jotka käy ihan hyvin kummallekin, mutta ei tosi hyvin kummallekaan? Onpas hauskaa kun tytöllä ei ole mitään "omaa" väriä, vain ruskeaa, valkoista ja mitä näitä nyt on.

Ja voiko se vauva oikeasti tuntua konkreettiselta kun ei tiedä kumpi se on? Ja entäs nimen miettiminen sitten? Miettivätkö vanhemmat nimiä molemmille sukupuolille? Tuntuisi turhalta esim. miettiä tytölle nimeä, jos sitä tyttöä ei sitten tulisikaan.

Tämä on vain minun mielipiteeni enkä ketään halua syyttävällä sormella osoittaa. Olisi vain mukava tietää mitkä asiat painavat vaakakupissa kun päätetään ettei sukupuolta haluta ultrassa tietää. Onhan se tietenkin kiva ylläri kun salissa saa tietää sukupuolen, mutta ei mielestäni ole sen arvoista.

 

["vieras"]

Hurjan olennaista.

 

[säpäle]

No ihan vaan siksi, että minulle olisi kyllä suuri järkytys jos olen odottanut poikaa ja sitten tulisikin tyttö tai toisin päin. Olisi todella vaikeaa suhtautua tällaiseen tilanteeseen. Eli vastaus on se, että koska koskaan ei voi olla 100 prosenttisen varma.

 

["vieras"]

Ja nimenkin voi miettiä sitten, kun tietää kumpi tuli!

 

[MarieHos]

Voihan niitä vaatteita ostaa kun vauva on syntynyt. Mikä pakko se on kaapit täyteen valkoista ostaa ennen kuin sukupuoli on tiedossa?

Me ollaan otettu molemmista sukupuoli selville. Jos kolmas nyt joskus haluaa vielä tulla, niin siitä ei taideta ottaa. On se kiva jännittää loppuun asti.
Meiltä löytyy jo tyttö ja poika, joten ei senkään puolesta ole niin kiire saada sukupuolta selville.

 

[JaJa]

me ei olla tiedetty kummallakaan kerralla.
nimiä mietittin sekä tytölle että pojalle odotusaikana, mutta yhtäkään niistä nimistä lapset ei saanu. pojalle oli nimi, jos siis on poika, mutta se ei sitten ollutkaan meidän pojan näköinen nimi.

alusta asti, tytö oli vaaleanpunaisissa ja poika vaaleansinisissä vaatteissa. ruskeita vaattieta meillä ei oo kumpikaan käyttänyt koskaan.

vauva tuntuu hyvin konkreettiselta vaikka sukupuolta ei tiedäkää. mitäs jos sitä ennustetaan väärä sukupuoli. jos luulee odottavansa tyttöä ja saaki pojan, tuntuuko se oma lapsi sitten omalta kun luuli olevansa tytön äiti?

se tunne kun lapsen sukupuolen kuulee laitoksella on ihana. tuntuu kun palkinto kaksinkertaistuisi, kun kuulee että sai tytön tai pojan <3

 

[Fleur de la Cour]

Toisaalta voi kysyä, että miksi sukupuoli pitää tietää? Minä ainakin odotin ja kannoin lasta, en tyttöä tai poikaa vaan tulevaa rakasta lastani, aivan sen ja sama kumpaa sukupuolta tulisi olemaan. Ja maailman hienoin hetki oli synnytyssalissa kun näin itse että tyttö sieltä tuli!

 

[emppu75]

nimet mietitty oli tietenkin ja on se elämä ja elävä lapsi hilppasen paljon tärkeempää, kuin pieni tyttö sopimattomassa unisex-kuosissa, hello?!! missä menee ihmisen mielipuoli, kun vaatetus ja ulkoinen olemus poukkoilee sarjan kärkenä??? en katsonut tarpeelliseksi saada lapseni sukupuolta tietää, vain aavistus minulla oli, joka osoittautui oikeaksi!

 

[Micosa]

Ei mulla ollut mitään "tarvetta" tietää lapsen sukupuolta. Molempien sukupuolten nimet mietittiin.
Kaapit eivät olleet täynnä vaatteita, minkäänlaisia tai-värisiä. Melkoisen vähän oli tavaraa valmiina. Ihan konkreettiselta se vauva silti tuntui.

 

[Lentokala]

Jaa ei tullut mieleenkään ostella kaappeja täyteen vaatetta valmiiksi ja kivahan se on miettiä nimiä molemmille.

 

["vieras"]

Jos jollakulla ei ole elämässä muuta jännitettävää, niin haluaa jännittää sitten sitä.

 

["vieras"]

Minä en tiennyt kenenkään kohdalla, kolme poikaa on ja en halua tietää jatkossakaan jos vielä lapsia meinaan saada.
Nimet joita mietittiin valmiiksi niin ei ollut sopiva, joten tuli ihan eri nimisiä mitä alunperin mietittiin.

Yhtä rakas vauva tulee olemaan oli sitten tyttö tai poika.

 

["vieras"]

En halunnut tietää sukupuolta, koska sillä ei ollut minkäänlaista merkitystä minulle. Minulle oli aivan sama kumpi sieltä tulee. Rakenneultraan asti minulla oli vahva poikaolo, mutta hoksasin, että voihan se olla tyttö ihan yhtälailla. Sen jälkeen koko raskausaikana ei enää ollut minkäänlaista oloa, odotin vain vauvaa, en poikaa tai tyttöä. Ja poika sieltä tuli.

 

[Huspati Huta]

En ole halunnut tietää, enkä ole halunnut ostaa kaappeja täyteen vaatteita etukäteen enkä miettiä nimeä. Ei sille mitään erityistä syytä ole, etten ole halunnut. Ikävää jos sitä ei voi ymmärtää. Tai oikeastaan, ei senkään ole väliä.

 

[as if]

Mä oon tiennyt jokaisen kohdalla (tai kolmannesta ei kerrottu mutta mä vaan tiesin) ja kyllä siellä synnytyksessä on riittänyt jännitystä ja yllätyksiä joka kerta vaikka sukupuoli onkin ollut tiedossa.

 

["flamingo"]

Mä oon tiennyt jokaisen kohdalla (tai kolmannesta ei kerrottu mutta mä vaan tiesin) ja kyllä siellä synnytyksessä on riittänyt jännitystä ja yllätyksiä joka kerta vaikka sukupuoli onkin ollut tiedossa.

Ja tämänkö vuoksi on väärin, jos joku haluaa pitää sukupuolen yllätyksenä? Mitäs sitä yllärinä pitämään kun synnytys on täynnä ylläreitä muutenkin! Huhhuh...

 

["Maija"]

Ei olla haluttu tietää kummankaan sukupuolta. Muutama 50 cm unisex-vaate on ollut ja tietty muutamia on isompiinkin kokoihin tullut, mutta esim. kuopuksen kohdalla oli kaverin luona odottamassa tyttöjen laatikko ja poikien laatikko lainattavia vaatteita 62cm-> Ei olla sisustettu lastenhuonetta, kun sitä ei vielä ole ja vaatteita ei ole ollut kuin paria kokoa kerrallaan kaapissa. Nimeä ei oltaisi muutenkaan päätetty raskausaikana, täytyyhän se lapsi nähdä, että tietää mikä nimi sille sopii

 

[LLM]

Mä ostin muutaman vaatteen raskaana ollessa. Loput synnytyksen jälkeen. Eipä ollut mikään kiire ostaa kaikkia vaatteita ennen syntymää. Ja olihan nuo äitiyspakkauksen vaatteetkin.

 

[as if]

[QUOTE="flamingo";24281072]Ja tämänkö vuoksi on väärin, jos joku haluaa pitää sukupuolen yllätyksenä? Mitäs sitä yllärinä pitämään kun synnytys on täynnä ylläreitä muutenkin! Huhhuh...[/QUOTE]

Oonko mä sanonut että se olisi väärin?

 

["vieras"]

En ostanut paljoa vaatetta ennen syntymää enkä muutenkaan tykkää "poikien/tyttöjen väri"-ajatuksesta. Ei kaikkea tarvitse tietää ja suunnitella etukäteen. On mukavaa että elämässä on yllätyksiäkin.

 

[yhtä]

Onko tämä se toinen äärilaita sitten sukupuoli neutraaleille? Pitää olla vaaleanpunaista tai vaaleansinistä jo ensi tunnista alkaen vauvan päällä ja sukupuoli on huudeltu pitkin kyliä vaikkei vauva ole syntynytkään.

 

[Madicken04]

Me ollaan joka kerta kysytty mutta ymmärrän hyvin heitä jotka ei halua kysyä, itsekin mietittiin joka kerta miten toimitaan. Nuo rakenneultran sukupuoliveikkaukset lasken nimenomaan veikkauksiksi, itse kahdessa ensimmäisessä raskaudessa kysyttiin vielä uudestaan rv 30+. Mutta siltikään en niihin täysinluottanut. Esikoiselle ostettiin muutama pojanvaate ja kakkoselle tytön, muut sitten olivat neutraalilla linjalla. Vaikkakauniista lastenvaatteita tykkäänkin enkä välttele sukupuolisidonnaisia värejä, en koe tarpeelliseksi pukea tyttö pelkästään tyttövaatteisiin jne. Ja kyllähän niitä vaatteita kerkeää hommaamaan vielä vauvan synnyttyäkin.

Kolmosen kohdalla käytiin 4d-ultrassa ja silloin uskallauduin enemmän luottamaan sukupuoleen. Ostin mm vaaleanpunaisen toppapuvun ja otin esille vanhempin lasten vaatteista ne jotka passasivat tytölle. Mutta siis täyden varmuden koen saavani vain lapsivesipunktiosta ja vaikka sukupuoli olisikin kiva tietää, en pelkästään tuosta uteliaisuudesta viitsi tämän kaltaiseen tutkimukseen mennä.

 

[Madicken04]

Niin ja niitä nimiä on joka kerta mietitty kummallekin sukupuolelle.

 

[Scala]

Onko tämä se toinen äärilaita sitten sukupuoli neutraaleille? Pitää olla vaaleanpunaista tai vaaleansinistä jo ensi tunnista alkaen vauvan päällä ja sukupuoli on huudeltu pitkin kyliä vaikkei vauva ole syntynytkään.

Viiden ensimmäisen lapsen kohdalla en tiennyt sukupuolta ennakkoon, se oli sitä aikaa kun niitä ei edes tutkittu julkisella puolella. Kuudennen kohdalla sukupuoli selvisi sattumalta, ja näin jälkeen päin voin sanoa, että onneksi selvisi.

Kun kuudes lapsi kuoli kohtuun, kaiken sen surun keskellä oli helpottavaa, että hänestä oli puhuttu nimellä. Väinöstä oli tullut jotenkin läheisempi, kun tiesi odottavansa poikavauvaa ja sisarukset pikkuveljeä, eikä tarvinnut sanoa "vauva". Kun sitten kuolleen vauvan synnytin, ei enää tarvinnut "jännittää" sukupuolta vaan tiesin synnyttäväni pientä enkelipoikaa.

Kahdessa seuraavassa raskaudessa olen juurikin tämän vuoksi halunnut tietää sukupuolen, koska tunnen, että minä pystyn muodostamaan toisenlaisen suhteen mahassa olevaan tyttö- tai poikavauvaan kuin "pelkkään" vauvaan. Minulla tämä sukupuolen selvittäminen ei siis liity millään tavalla vaatevalintoihin vaan ihan tunneasioihin.

Mutta ymmärrän toki heitäkin, jotka haluavat tämän asian pitää loppuun asti yllätyksenä.

 

[--]

täällä päin pitää ainakin nimi olla valmiina hätäkastetta varten.. en mä ainakaan haluu tietää kumpi täällä massussa on mukava jännitys