T
tulipa mieleen
Vieras
Kyllä työelämässä, olipa ala mikä hyvänsä, olisi hyvä olla edes auttavat sosiaaliset taidot. Tuleepa mieleeni eräs sukulaispariskunta, jotka molemmat ovat akateemisesti kouluttautuneita, ihan tohtorisihmisiä molemmat. Mutta kummallakaan ei ole sosiaalisia taitoja, joten eivät saa hyvää työpaikkaa ja jos jotain työsuhteen pätkää onnistuvatkin saamaan, aina tyrivät hommat olemalla epäystävällisisä ja töksöjä kaikille. Ilmeisesti eivät ihan niin tarkoita ketään loukata tai käyttäytyä huonosti, mutta kun eivät vaan osaa olla ihmisten kanssa. Ja heidän mielestään vika on tietysti aina muissa.
P
pakko olla provo
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mitä te teette elääksenne:
Pilipalia on se verkostoitumishypetus, joihin edelle viitattiin. Toki talouselämään kuuluu paljon muutakin kuin sosiaalisia verkostoja... onneksi!
V
vaikeeks menee
Vieras
Mielestäni olen kyllä sosiaalinen mutta kovin ujo :/ siksi musta varmaan aatellaan että olen epäsosiaalinen. Kyllähän se harmittaa kun haet mitä työpaikkaa vaan tai ajattelet kouluttautua niin aina vaatimuksena on se sosiaalisuus
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
En ole täysin eri mieltäkään Kylkiluun kanssa, mutta tästä kirjoituksesta jää sellainen mieli, että muiden elämänlaatu saattaa kärsiä oleellisesti siitä, ettei joku osaa elää ja toimia niiden muiden kanssa.
Ja minä kärsin siitä, että tulen herkästi leimatuksi epäsosiaaliseksi, sillä olen esimerkiksi työyhteisössäni pikemminkin vetäytyvä. Ehkä se sitten kertoo myös niistä sosiaalisista taidoistani jotakin?
K
kinuski
Vieras
Mun mielestä epäsosiaalinen ei tarkoita että olisi muille epäystävällinen, eikä tulisi muiden kanssa toimeen. Vaan sellainen, joka viihtyy mieluummin omissa oloissaan. Ja ainakin mun työpaikassa ne todella sosiaaliset on aina suunapäänä juoruilemassa kaikille muista ja istua kälkkättävät toisten asioista. Ne vähemmän sosiaaliset tekevät työnsä ja sillä siisti. Mä itse olen ehkä siltä väliltä. Mä tulen kyllä kaikkien ihmisten kanssa toimeen ja voin olla ihan ystävällinen sellaisillekkin joista en pidä, mutta jos mä en viihdy jonkun ihmisen seurassa, niin mä en sitten väkisinkään yritä viihtyä. Enkä tosiaankaan mielistele esim. pomolle, niinkuin moni meillä töissä.
Meidän kuopus on aika epäsosiaalinen, tai siis leikkii kyllä muidenkin lasten kanssa, mutta mieluummin itsekseen. Jatkuvasti valitetaan päiväkodista, että pitäis olla sosiaalisempi jne. Mä olen sanonu että ei pidä jos ei halua, että ei kaikki ihmiset ole sosiaalisia eikä tarttekkaan.
Meidän kuopus on aika epäsosiaalinen, tai siis leikkii kyllä muidenkin lasten kanssa, mutta mieluummin itsekseen. Jatkuvasti valitetaan päiväkodista, että pitäis olla sosiaalisempi jne. Mä olen sanonu että ei pidä jos ei halua, että ei kaikki ihmiset ole sosiaalisia eikä tarttekkaan.
E
erilaiset luonteet
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Höh, tosi outoa, että päiväkodista käsin valitetaan tuollaisesta! Voi hyvä ihme sentään, eikös ne ole kasvatustieteen alan ihmisiä siellä ja pitäisi todellakin tietää, että ihmiset on erilaisia luonteiltaan!
T
Tasku Venus
Vieras
Minäkään en ole sosiaalinen, en erityisesti pidä ihmisistä. Ja olen kovasti yrittänyt. :| Vähän huolestuttaa pojan puolesta, mitä siitä tulee kun itse olen niin vetäytyvä. Ja miehelläkin on aspergerin piirteitä. Mä viihdyn kyllä mun kavereiden seurassa ja olen heidän kanssa puhelias, mutta en vieraiden ihmisten. Ja kyllä ahdistaa kun pitää olla niin samperin sosiaalinen, reipas ja vaikka mitä paskaa että sais työpaikan.
G
gb
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Minä olen ns. epäsosiaalinen mutta siedän muita ihmisiä, ja minulla on sitä taivaallista empatiaa. En mitenkään haasta riitaa tyhjästä enkä hauku. Ainoa ongelma on vain se, että nämä sosiaaliset eivät siedä minua. Ehkä olen liian hiljainen.. Heh!
?
...
Vieras
Sitä samaa sopinee toivoa siltä sosiaaliseltakin?
Sosiaaliset eivät siedä epäsosiaalisia, sillä he tarvitsevat sosiaalista vastakaikua sietääkseen. Epäsosiaaliset eivät ole niin nöpönuukia
Mun mielestä tää yltiösosiaalisuuden korostaminen on väärin, media kun on saanut vallan tässä maailmassa niin se korostaa näiden ihmisten ominaisuuksia ja pitävät niitä hyveinä.
Millainen ihminen sitten on sosiaalinen? Onko se sellainen räväkkä joka alkaa juttusille jokaisen kanssa? Vai sellainen joka tulee toimeen useimpien kanssa?
Itse en tiedä oikein olenko sosiaalinen. Vieraassa porukassa olen alkuun aika vetäytyvä ja tarkkailen mielummin. Mutta sitten kun tutustun niin olen puhelias. Olen kiinnostunut muiden puheista ja puhun myös itsestäni. Minulla on aina ollut paljon kavereita ja tapaan myös mielelläni ihmisiä joihin olen tutustunut netissä. Mutta tosiaan alkuun olen monesti arka ja hiljainen etenkin suuremmissa porukoissa enkä tuo itseäni mitenkään esille.
Itse en tiedä oikein olenko sosiaalinen. Vieraassa porukassa olen alkuun aika vetäytyvä ja tarkkailen mielummin. Mutta sitten kun tutustun niin olen puhelias. Olen kiinnostunut muiden puheista ja puhun myös itsestäni. Minulla on aina ollut paljon kavereita ja tapaan myös mielelläni ihmisiä joihin olen tutustunut netissä. Mutta tosiaan alkuun olen monesti arka ja hiljainen etenkin suuremmissa porukoissa enkä tuo itseäni mitenkään esille.
Ihminen on sosiaalinen "eläin", joten kasvatan lapsistani sosiaalisia. Kuitenkin lapsemme, kuten me vanhemmatkin ovat perimältään ujoja. Ujous on mielestäni vain yksi osa ihmistä, eikä siitä tarvitse päästä eroon vaan sen kanssa on opittava tulla toimeen ja ujoudesta huolimatta pitää oppia pikkuhiljaa oppia normaalit sosiaaliset taidot.
Minun mielestä sosiaalisuus tarkoittaa nimenomaan, taitoja milla tullaan toisten kanssa toimeen. On ihmisiä, jotka kyllä lörpöttelee, mutta ei osaa kuunnella tai ihmisiä, jotka helposti tutustuvat, mutta eivät kykene pidempiaikaisiin kaverisuhteisiin. Mielestäni he eivät ole sosiaalisia.
Sen olen huomannut, että äitiys on tuonut paljon sosiaalisia tilanteita. On tultava toimeen lasten hoitajien/opettajien kanssa, on puututtava välillä lasten (omien ja vieraiden) leikkeihin, välillä lasten vanhempienkin kanssa joutuu selvittelemään tilanteita, välillä on puolustettava omaa lasta, välillä on ajettava oman lapsen etuja...
J
"jep"
Vieras
Tästäkin ketjusta huomaa, että sen sosiaalisuuden voi määritellä eri tavoilla. Kyllä itselläkin kalskahtaa korvaan, kun puhutaan, että pitäisi olla sosiaalinen ja jos on jotain muuta niin silloin on jotain korjattavaa. Itse ainaki toivon, että jos lapsestani kasvaa ujompi/hiljaisempi/epäsosiaalisempi kuin mikä on normi, miulta löytyisi rohkeutta puolustaa lasta ja hänen persoonaansa. On jotenkin niin harmillista, että henkilö, joka päsmäröi, pätee ja puhuu päälle hyväksytään useimmiten paremmin kuin se hiljaisin ja rauhallisin.
R
rtee
Vieras
Ei vaan kyseessä on sosiaaliset taidot. Sosiaalinen ihminen on ihminen joka tykkää olla toisten seurassa, isossa porukassa, huomion keskipisteenä jne. Hyvät sosiaaliset taidot omaava ihminen tietää miten toimia missäkin sosiaalisissa tilanteissa. On ihmisiä joilla on hyvät sosiaaliset taidot, mutta kun he saavat päättää he viettävät mieluiten aikaa yksin kuin toisten ihmisten seurassa. Olisikin ehkä parempi puhua ekstrovertista ettei asiaa sekotettaisi sosiaalisten taitojen kanssa.
Ihan totta, ei "ei sosiaalinen" tarkoita, että ei olisi sosiaalisia taitoja vaan tosiaan toi sosiaalisuus tarkoittaa toisten ihmisten kanssa viihtyvää ja äänessä olevaa. Siltikään en pidä ihmistä, joka puhua pälpättää eikä kuuntele eikä omaa sosiaalisia taitoja sosiaalisena.