V
vierailija
Vieras
Olemme olleet hyviä ystäviä peruskouluaikana, mutta sen jälkeen tiemme veivät meidät erilleen viideksitoista vuodeksi. Viime vuonna tapasimme sattumalta ja sen jälkeen olemme taas olleet kavereita käyden välillä kahvilla, mutta enemmänkin viestitellen kuulumisia WhatsAppin kautta. Olen alkanut ihmettelemään kaverini käytöstä ja noin viikko sitten se taas kärjistyi. Luulen, että hän on masentunut tai jotain.
Kaverini tykkää vuodattaa elämänkuormitustaan sekä ihmissuhdetapahtumiaan minulle viestein. Se on ihan ok, vaikkakaan en aina niitä pitkiä "arvaakenetnäinbileissä" ja "arvaakenenkanssapussailinlauantaina" -viestittelyitä jaksa syvällisesti lukea. Tai lukea hänen miesseikkailuistaan ylipäätään, sillä ne kuulostavat minusta yläkouluikäisen höpötykseltä.
Viikko sitten kaverini laittoi minulle viestin, jossa kysyi mitä teen tiistaina ja keskiviikkona (olemme molemmat kesälomalla). Olin sopinut kummallekin päivälle jo osittain menoa (kiipeily) toisen ystäväni kanssa, joten kerroin näistä iloiten samalla että pääsen pitkästä aikaa kiipeilemään ja viettämään aikaa ystäväni kanssa, sillä olen ollut hyvin kiinni työssäni ja vapaata on ollut vähän. Tähän kaverini kommentoi jotenkin "pidä sinä vaan kivaa ystävän kanssa" tms.
Keskiviikkoiltana laitoin kaverilleni tapani mukaan viestiä kysellen ylipäätään kuulumisia. Hän vastasi ympäripyöreästi "eipä kummosempaa mutta älä sä mun kuulumisia mieti". Vastasin siihen, että hän oli ajatuksissani joten siksi heitin viestillä, sillä toivoin kuulevani hänen tapahtumistaan. Siihen hän vastasi "ne ny ei ole niin hyviä kuulumisia, joten niitä ei kannata kysellä, vaan keskittyä omaan hyvään mieleen ja nauttimiseen".
Tuohon viimeisimpään viestiin en vastannut mitään. Tulkitsin sen minua syyllistävänä ja että hän olisi suuttunut, mutta miksi ihmeessä? Mitä te ajattelette? Kaverini on ollut myös minua kohtaan hiljaiselossa melkein viikon ajan, mikä on kummallista. Yleensä hän on vuodattanut murheitaan/ilojaan/miesseikkailuitaan melkein päivittäin.
Kaverini tykkää vuodattaa elämänkuormitustaan sekä ihmissuhdetapahtumiaan minulle viestein. Se on ihan ok, vaikkakaan en aina niitä pitkiä "arvaakenetnäinbileissä" ja "arvaakenenkanssapussailinlauantaina" -viestittelyitä jaksa syvällisesti lukea. Tai lukea hänen miesseikkailuistaan ylipäätään, sillä ne kuulostavat minusta yläkouluikäisen höpötykseltä.
Viikko sitten kaverini laittoi minulle viestin, jossa kysyi mitä teen tiistaina ja keskiviikkona (olemme molemmat kesälomalla). Olin sopinut kummallekin päivälle jo osittain menoa (kiipeily) toisen ystäväni kanssa, joten kerroin näistä iloiten samalla että pääsen pitkästä aikaa kiipeilemään ja viettämään aikaa ystäväni kanssa, sillä olen ollut hyvin kiinni työssäni ja vapaata on ollut vähän. Tähän kaverini kommentoi jotenkin "pidä sinä vaan kivaa ystävän kanssa" tms.
Keskiviikkoiltana laitoin kaverilleni tapani mukaan viestiä kysellen ylipäätään kuulumisia. Hän vastasi ympäripyöreästi "eipä kummosempaa mutta älä sä mun kuulumisia mieti". Vastasin siihen, että hän oli ajatuksissani joten siksi heitin viestillä, sillä toivoin kuulevani hänen tapahtumistaan. Siihen hän vastasi "ne ny ei ole niin hyviä kuulumisia, joten niitä ei kannata kysellä, vaan keskittyä omaan hyvään mieleen ja nauttimiseen".
Tuohon viimeisimpään viestiin en vastannut mitään. Tulkitsin sen minua syyllistävänä ja että hän olisi suuttunut, mutta miksi ihmeessä? Mitä te ajattelette? Kaverini on ollut myös minua kohtaan hiljaiselossa melkein viikon ajan, mikä on kummallista. Yleensä hän on vuodattanut murheitaan/ilojaan/miesseikkailuitaan melkein päivittäin.
Myönnän tosin, että viime kuukausina minua on alkanut kuormittaa se, että hän on se joka pui minulle erilaisia ja jatkuvia kriisejään ja minä olen se tukija ja kuulija. Tuntuu välillä, että olen loputon kaivo, josta voi ammentaa tsemppiä ja johon kaataa likavetensä, mutta jos minulla on jotain omaakin elämää, niin se on väärin.