Ystävien moukkamainen ja loukkaava käytös (olen raskaana)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kristiina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mie";26701526]J-Annika :"Jos sä jäisit työttömäksi tai sairastuisit taaii menisit naimisiin, olettaisit että kaverisi olisivat tukemassa sinua eikö?"

Itelleni ainakin kävi niin, että lapsia saaneet kaverit eivät sairastumisen jälkeen olleet juurikaan yhteyksissä tai jos olivat niin puhe oli vain heidän asioistaan. Jos ite kerroin miten menee niin eipä paljoa kyselleet tai sanoneet mitään. Eivät kuulemma osanneet mitään sanoa mikä varmaan oli ihan tottakin. Jäi semmonen tunne että mun sairastuminen ei muuta heidän elämäänsä mitenkään, mikä on totta sekin. Olisin kaivannut enemmän tukea heiltä mutta eivät osanneet. Mut ei voi heitä siitä syyttää.[/QUOTE]

Inhottavaa :( Se on kyllä totta että välillä sitä kaipaa erilaista tukea mitä toiset pystyy/osaa antamaan ja se turhauttaa eikä sitä myöskään osaa vaatia..
 
Joo se yhteisöllisyys sana on suuri vitsi. Sen perään huudellaan aina kun itse tarvitsisi jostain apua, mutta se miten sitä yhteisöllisyyttä vuorovaikutteisesti luodaan on niin hukassa kuin olla ja voi. Miettikääpä nyt rutisijat ja yhteisöllisyyden perään huutelijat mitä olette koskaan kenenkään hyväksi tehneet ja mitä voisitte vaikkapa juuri nyt tehdä - ja tehdä samalla itsenne ja lapsennekin osaksi jotakin yhteisöä.
 
Odotit äitiyden ylistystä ja säälittelyä itsellesi, samalla kun mielestäsi väärin toimivia kavereita olisi dissattu, mutta saitkin ihmisten oikeita mielipiteitä?

En mä täällä pahemmin ole keskustellut tai kysynyt neuvoa, joten ei mä en ole saanut vittuilua tai muutakaan. En mä halua säälittelyä. Mä pidän mun elämästä ja oon tyytyväinen.
 
[QUOTE="ellu";26701018]Minulle lapsia saaneelle taas lapsettomien sinkkujen jutut ovat silkkaa kidutusta. En vaan jaksa kuunnella sisällötömän elämän kuvausta, baarireissuja ja miestenmetsästystä.

Ymmärrän täysin siis miksi et halua olla tekemisissä lapsellisten kanssa.[/QUOTE]

Yleistätkö nyt vai onko vain sinun lapsettomilla sinkkuystävilläsi sisällötön elämä?
 
Kyllä mun ystävät jaksoivat odottaa minua kun olin raskaana sain lapsen. Olen aina ollut sen verran erilainen et en ees lapsettomana halunnut hirveesti ystävystyä kuin tietynlaisten ihmisten kanssa. Joihinkin itse katkasin välit kun tulin raskaaksi koska elämä oli niidwn kanssa muutenkinollut sellasta et ne nyhti muata voimat. En jaksanut tukea enkä halunnutkaan enää kun ei nemua tukenut mitenkään. Ja jotkut ystävät lähtiulkomaille niihin aikuihin kun lapsen sain. Niin se vaan menee
 
Kyllä mun ystävät jaksoivat odottaa minua kun olin raskaana sain lapsen. Olen aina ollut sen verran erilainen et en ees lapsettomana halunnut hirveesti ystävystyä kuin tietynlaisten ihmisten kanssa. Joihinkin itse katkasin välit kun tulin raskaaksi koska elämä oli niidwn kanssa muutenkinollut sellasta et ne nyhti muata voimat. En jaksanut tukea enkä halunnutkaan enää kun ei nemua tukenut mitenkään. Ja jotkut ystävät lähtiulkomaille niihin aikuihin kun lapsen sain. Niin se vaan menee
 
Itse en halua lapsia, enkä jaksa kuunnella lisääntyneiden juttuja. Minulle raskaanaoleva/ lapsensaanut kaveri tuntuu useimmiten jonkintasoisen aivojenpoiston/ lobotomian läpikäyneeltä, elämäntilanteet vaan on niin erilaiset ettei jutut enää kohtaa kun jutut ovat luokkaa että kakkavaippa/hampaidentulo/öögöböögöböö.

Ellei henkilö sitten muuta käytöksellään osoita. Mutta nekin jutut keskeyttää aina se huutava nyytti.

Kohtahan tekaiset itsellesi seuraa, nauti nyt siitä.

Tämä viesti selittää ne kerrat kun olen ihmetellyt tämän nimimerkin viestejä. Täysin väärässä paikassa ja motiiveja voi vain ihmetellä!
Pelkkä provo koko juntti.
 
Itse en halua lapsia, enkä jaksa kuunnella lisääntyneiden juttuja. Minulle raskaanaoleva/ lapsensaanut kaveri tuntuu useimmiten jonkintasoisen aivojenpoiston/ lobotomian läpikäyneeltä, elämäntilanteet vaan on niin erilaiset ettei jutut enää kohtaa kun jutut ovat luokkaa että kakkavaippa/hampaidentulo/öögöböögöböö.

Ellei henkilö sitten muuta käytöksellään osoita. Mutta nekin jutut keskeyttää aina se huutava nyytti.

Kohtahan tekaiset itsellesi seuraa, nauti nyt siitä.

Miksi ihmeessä roikut KAKSPLUS-palstalla???
Eikö olisi tuossa tilanteessa fiksua etsiä joku toinen keskustelufoorumi?
 
Hmm, onkohan mulla sitten jotenkin erikoisia kavereita, kun ykskään äiti-ihminen ei puhu kakkavaipoista, mammakerhoista tai imetyksestä niille kavereille, joilla ei ole lapsia. Lapsia saaneet sitten keskustelevat näistä muiden äitien kanssa ja kun tavataan isommalla porukalla niin jutut on ihan muuta: opiskelu- ja työasioita, politiikkaa ja vähän juoruamistakin.

Ja yhtään kaveria en ole jättänyt raskauden tai äitiyden takia, toki yhteydenpito tai etenkään näkeminen ei ole enää yhtä tiivistä, mutta toisaalta meistä kukin on jossain vaiheessa asunut ulkomailla tai toisella puolella Suomea, joten ei olla sitten lukioaikojen oltu symbioosissa.
 
Viimeksi muokattu:
Itsekin yritän juuri pyristellä eroon eräästä entisestä kaverista, joka parkuu lähiössä yksinäisyyttään lapsenhankinnan jälkeen ja ottaa yhteyttä/ yrittää järjestää tapaamisia. Pari vuotta onneksi meni ettei juuri tarvinnut olla yhteyksissä, mutta nyt se käy taas jotain väsytystaistelua.

Minulla riittää ihan tarpeeksi lapsettomia ystäviä/ ystäviä joilla on jo isompia lapsia, ja voin heidän kanssaan viettää aikaa tai järjestää itselleni muuta ohjelmaa.

Karma on kusipäinen ämmä. Toivo ettei sinun elämässäsi vain tapahtuisi mitään muutosta. Esimerkiksi jos vahingossa liukastuisit talvella ja jalkasi kipsattaisiin kuukausiksi niin jäisit todennäköisesti totaalisen yksin. Et olisi enää se go-go-tyyppi, joka olisi aina valmis ja kipsi tuskin kuuluisi kaveripiirisi imagoon. Olisit yksi ruikuttaja kotona, jolle pitäisi aina vaan käydä kaupassa ja joka ei pääse mihinkään. Joutuisit perumaankin juttuja, omg... Kaveripiirisi hylkäisi sinut kuin käytetyn kortsun.
 
[QUOTE="jäämies";26706355]Karma on kusipäinen ämmä. Toivo ettei sinun elämässäsi vain tapahtuisi mitään muutosta. Esimerkiksi jos vahingossa liukastuisit talvella ja jalkasi kipsattaisiin kuukausiksi niin jäisit todennäköisesti totaalisen yksin. Et olisi enää se go-go-tyyppi, joka olisi aina valmis ja kipsi tuskin kuuluisi kaveripiirisi imagoon. Olisit yksi ruikuttaja kotona, jolle pitäisi aina vaan käydä kaupassa ja joka ei pääse mihinkään. Joutuisit perumaankin juttuja, omg... Kaveripiirisi hylkäisi sinut kuin käytetyn kortsun.[/QUOTE]

Jalan paraneminen ei käsittääkseni kestä 18 vuotta, toisin kuin lapsi riippana vähintään.
 
Fine van:lle tiedoksi kun sen lapsen on saattanut maailmaan, ei sitä lasta voi lempata tiskipöydän alle kun huvittaa. Siitä lapsesta on aina VASTUUSSA niin kauan kuin se lapsi on sellaisessa iässä että pitää olla vastuussa. SE vastuu ei katoa koskaan eikä milloinkaan.

Ja tiedoksi lapsettomille, kyllä siihen vastavuoroisuuteen kuuluu pystyä kuuntelemaan lapsellisten juttuja kuin lapsellisten kuunnella lapsettomien juttuja.

Taidat itse olla ahdasmielinen.
 
Itse en halua lapsia, enkä jaksa kuunnella lisääntyneiden juttuja. Minulle raskaanaoleva/ lapsensaanut kaveri tuntuu useimmiten jonkintasoisen aivojenpoiston/ lobotomian läpikäyneeltä, elämäntilanteet vaan on niin erilaiset ettei jutut enää kohtaa kun jutut ovat luokkaa että kakkavaippa/hampaidentulo/öögöböögöböö.

Ellei henkilö sitten muuta käytöksellään osoita. Mutta nekin jutut keskeyttää aina se huutava nyytti.

Kohtahan tekaiset itsellesi seuraa, nauti nyt siitä.

:laugh: :laugh: pakko sanoa että osuit juurikin asianytimeen joidenkin kohdalla.
Itsellä ei ONNEKSi ole tällaisia "ystäviä" kuin yksi mutta hemmetti kun tekisi mieli sanoa että hei haloo, minua ei kiinnosta minkäväriset sukat tänään vaavillesi laitat tai mikä oli vaavisi paskan koostumus
tai paljonko tuo puklailee jne.
Muilla on onneksi järki pysynyt matkassa mukana vaikka tenavia on tehneet :)

Itsestäni on tietenkin vaikea "totuutta" laukoa mutta kaverit ainakin pysyi matkassa mukana vaikka tenavia minäkin olen tehnyt.
 
Kai se riippuu vähän ko. ihmisistä? Mulla ei ole lapsia, parhaalla ystävälläni on 3v poika. Keskustelemme sopivissa mittasuhteissa öögögööbööstä ja baareista, mutta suurimman osan ajasta puhumme aivan muista asioista. Niinkuin olemme aina tehneet.

Ja sitäpaitsi se Nico-Petteri osaa olla välillä aika hurmaava, vaikken mokomaa kotiini ottaiskaan :D
 
[QUOTE="KääKKä";26708006]Fine van:lle tiedoksi kun sen lapsen on saattanut maailmaan, ei sitä lasta voi lempata tiskipöydän alle kun huvittaa. Siitä lapsesta on aina VASTUUSSA niin kauan kuin se lapsi on sellaisessa iässä että pitää olla vastuussa. SE vastuu ei katoa koskaan eikä milloinkaan.
[/QUOTE]


Juu, näin se on minunkin mielestäni. Pitäisivät sitten seuraa sille lapselleen kun sellaisen ovat itselleen hankkineet, eivätkä haikailisi lapsettomien seuraan.
 
[QUOTE="jäämies";26706355]Karma on kusipäinen ämmä. Toivo ettei sinun elämässäsi vain tapahtuisi mitään muutosta. Esimerkiksi jos vahingossa liukastuisit talvella ja jalkasi kipsattaisiin kuukausiksi niin jäisit todennäköisesti totaalisen yksin. Et olisi enää se go-go-tyyppi, joka olisi aina valmis ja kipsi tuskin kuuluisi kaveripiirisi imagoon. Olisit yksi ruikuttaja kotona, jolle pitäisi aina vaan käydä kaupassa ja joka ei pääse mihinkään. Joutuisit perumaankin juttuja, omg... Kaveripiirisi hylkäisi sinut kuin käytetyn kortsun.[/QUOTE]

Eikse ongelma piillyt pikemminkin siinä että sitä kortsua EI käytetty? ;)
 

Yhteistyössä