Miksi kusipäästä on niin hankalaa päästää irti ja miksi se kaikesta huolimatta tekee niin kipeää?

["vieras"]

Kirjoitin palstalle aiemmin tänään meneillään olevasta tilanteesta, joka siis käsitti miehen pettämistä ja ko. petturikumppanilta tulevia uhkaussoittoja yms., joita mies ei siis noteerannut mitenkään.

Palstalaiset olivat melko yksimielisiä siitä, että mies pitäisi jättää... ja samaa mieltä itsekin olen. Mieleni oli sama myös ennen tänne kirjoittamista...

Päätinkin sitten tarttua härkää sarvista kiinni ja niin sanotusti potkaista ukon pellolle. Hänen vaatteensa ja henkilökohtaiset ja muuten tärkeät tavaransa pakkasin siististi kasseihin. Ilmoitin, että loput voi tulla hakemaan myöhemmin...

Mulla kai pitäisi olla voittajafiilis, mutta ei ole. Kipeää tekee, ja tekisi mieli perua koko juttu. Sitähän minä en tee, mutta silti... miksi tämä on kaikesta huolimatta niin vaikeaa???

 

[njess]

ÄLÄ PERU!!! Hieno homma että uskalsit!!! Varmasti yhden vaiheen loppuminen sattuu, mutta loppu on aina myös uusi alku ja myöhemmin olet onnellinen ettet ole vieläkin kärsimässä ja miettimässä että olisi pitänyt jo aikoja sitten jättää se!

 

[pier]

Se sattuu ja ahdistaa jonkun aikaa. Välttele miehen näkemistä ja ajattele uutta elämääsi, parempaa sellaista. Ajan myötä huomaat ja tunnet tehneesi oikean päätöksen viimeistään siinä vaiheessa kun se herra oikea vie jalat alta.

 

[jee!]

Hyvä ap, siitä se lähtee! Ymmärrän kyllä että tuntuu pahalta, mutta koita muistaa että sä oot ansainnut kunnioitusta.