Miksi kutsua äitiä/isää nimellä?

[Jinka]

Mä en halunnut sanoa äitiäni äidiksi.

Äitisi tuskin halusi sua tunnustaa lapsekseen.

 

[:)]

Kumpikohan on surullisempaa, se, ettei sano äitiään äidiksi, vai se, että luulee, että äidin nimi on äiti?

Kyllä surullisinta on se, jos aviopari kutsuu toisiaan isäksi ja äidiksi silloinkin, kun lapset eivät ole paikalla. Se vasta kauheaa on.

no kyllä mä miestäni puhettelen iskäksi jos vaikka lapselle sanoo "kysy iskältä..."jne... mutta ei me toisiamme kutsuta iskäksi ja äitiksi, tosin ei kyllä puhutella toisiamme etunimilläkään....

 

[Mrs Shillelagh]

Itsekään en varmaan ole ihan "normaali", kun kutsun miestäni välillä nimellä isi, vaikkei se mun isä olekaan?

Näin meilläkin kutsutaan meitä iskäksi ja äitiksi. Ja välillä huomaan olleeni liikaa lasten kanssa, kun meinaan puhua vieraille aikuisillekin itsestäni äitinä.

 

[Mrs Shillelagh]

Mä en halunnut sanoa äitiäni äidiksi.

Äitisi tuskin halusi sua tunnustaa lapsekseen.

Miksi se on sitten niin takertunut?

 

[meah]

Mut siis miks opettaa nimellä sanomaan? Miks ei haluu sanoo äidiksi?

En mä niitä mitenkään ole opettamalla opettanut.

Mutta fakta on, että musta ei ole lässyttämään ja puhumaan itsestäni kolmannessa persoonassa, edes lapsille.
Mä en siis juurikaan puhu "Anna äiti auttaa/ Äiti tulee pyyhkimään/ Äiti sitä/ Äiti tätä..."
Puhun niinkuin muillekin ihmisille: "Mä autan/ Mä tulen pyyhkimään..."

Ja koska muut ihmiset puhuttelee mua etunimellä, se on se nimitys mihin lapset on tottuneet.

En mä myöskään ala korjaamaan tai torumaan asiasta. En koe tarvitsevani minkäänlaista titteliä kertomaan, mikä mun asema on noihin pieniin ihmisiin nähden. Kyllä meille on kaikille ihan selvää muutenkin, että mä olen niiden äiti.

 

[joo]

En mä myöskään ala korjaamaan tai torumaan asiasta. En koe tarvitsevani minkäänlaista titteliä kertomaan, mikä mun asema on noihin pieniin ihmisiin nähden. Kyllä meille on kaikille ihan selvää muutenkin, että mä olen niiden äiti.

Näin meilläkin on.