Y
Yöunensa menettänyt
Vieras
Odotan toista lasta viikoilla 34 ja risat. Esikoisen synnytys oli erittäin vaikea, päättyi hätäsektioon ja lapsen teho-osastohoitoon.
Raskauden ollessa jo alussa (viikolla 18) puhuin synnytyslääkärille peloistani ja siitä, että haluan sektion. Jouduin käymään pelkopolilla, josta olikin apua, mutta juttelin myös tämän lääkärin kanssa, joka on myös osaston johtava lääkäri. Hän myöntyi sektioon, pyynnöstäni teki siitä merkinnän papereihinkin. Koin jo tämänkin erittäin vaikeaksi, usein jouduin miettimään onko "vika" sittenkin minussa, kun en suostu alakautta edes yrittämään tms.
Minulla on ollut paljon ongelmia tässäkin raskaudessa, joudun usein käymään ultrassa sekä lääkärissä. Joka kerran minua on vastassa eri lääkäri. Kun yritän ottaa puheeksi tämän sovitun sektion, toisinaan minulla on siitä kysyttävää tai haluan muuten keskustella, ei minua oteta ns. kuuleviin korviin. Sanotaan, että katsotaan ja mietitään vielä. Ei sitä kannata vielä päättää. Ja näiden lisäksi joka kerta saan kuulla miten paljon parempi olisi synnyttää alakautta. Joka kerta ahdistun enemmän ja enemmän. Joka kerta pelkään synnytystä enemmän. Joka kerran tunnen itseni häiriköksi joka aina vaan haluaa puhu sektiostaan ja varmistua siitä. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei vaivaudu käymään asiaa kanssani läpi.
Tänään olin jälleen lääkärissä, vastassa vanhempi mieslääkäri, synnytyslääkäri. Vauvani on perätilassa ja arvioitu yli 4.5 kiloiseksi. Tämä mies henkilö tutki papereitani (joissa siis myös tieto suunnitellusta sektiosta) ja alkoi minua silmiin katsoen selittää, miten paljon parempi on synnyttää alakautta perätilassa olevaa lasta kuin pää edellä tulevaa. Olin pöyristynyt. En kyennyt sanomaan sanaakaan.
Synnytyssairaala on pieni, minulla on siellä oma ns. pelkokätilö, jonka kanssa saan soitella aina kun siltä tuntuu. Tiedän siis, että tapauksestani tietää kaikki. (viime synnytyksessä mokattiin pahemman kerran, ja olen kuullut että se on aiheuttanut paljon keskustelua osastolla) Tiedän siis senkin, että lääkärit joita olen tässä raskaudessa tavannut, varmasti tietävät "tapauksestani" ja siitä, että sektiosta on sovittu johtavan lääkärin kanssa. Ja näkyyhän se papereissanikin.
Miksi siis joka kerran joudun puolustamaan itseäni ? Joka kerran joudun saman saarnan uhriksi ? Joka kerran joudun kertaamaan pelkoni ja kertomaan esikoisen synnytyksestä ?
Tuttava piirissä on paljon äitejä joita on leikattu samassa sairaalassa jopa "helpommin" perustein. Miksi minun sektioni tuntuu aiheuttavan kaikille kovastikin päänvaivaa ja miksi tuntuu että minua on kohta 8 kuukautta yritetty vetää höplästä, muuttaa mielipidettäni. Miksi kukaan ei kuuntele oikeasti MINUA ? Mielipiteitäni ja ajatuksiani vähätellään jatkuvasti, joka kerran sieltä lähtiessäni tunnen itseni hölmöksi ja maanvaivaksi.
Onko muita jotka kokeneet samanlaista tai jotka saaneet sektion ilman "tappeluja" ? Osaako joku sanoa miksi minua kohdellaan näin ? Onko tämä tarkoituksen mukaista ? 8 kuukautta olen pelännyt ja edelleen olen ahdistunut ja hyvinkin peloissani synnytyksestä. Sekö on tarkoitus ? Vai mihin tällä pyritään ?
Kaikki kokemukset tulisi nyt tarpeeseen !
Kiitos jo etukäteen.
Raskauden ollessa jo alussa (viikolla 18) puhuin synnytyslääkärille peloistani ja siitä, että haluan sektion. Jouduin käymään pelkopolilla, josta olikin apua, mutta juttelin myös tämän lääkärin kanssa, joka on myös osaston johtava lääkäri. Hän myöntyi sektioon, pyynnöstäni teki siitä merkinnän papereihinkin. Koin jo tämänkin erittäin vaikeaksi, usein jouduin miettimään onko "vika" sittenkin minussa, kun en suostu alakautta edes yrittämään tms.
Minulla on ollut paljon ongelmia tässäkin raskaudessa, joudun usein käymään ultrassa sekä lääkärissä. Joka kerran minua on vastassa eri lääkäri. Kun yritän ottaa puheeksi tämän sovitun sektion, toisinaan minulla on siitä kysyttävää tai haluan muuten keskustella, ei minua oteta ns. kuuleviin korviin. Sanotaan, että katsotaan ja mietitään vielä. Ei sitä kannata vielä päättää. Ja näiden lisäksi joka kerta saan kuulla miten paljon parempi olisi synnyttää alakautta. Joka kerta ahdistun enemmän ja enemmän. Joka kerta pelkään synnytystä enemmän. Joka kerran tunnen itseni häiriköksi joka aina vaan haluaa puhu sektiostaan ja varmistua siitä. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei vaivaudu käymään asiaa kanssani läpi.
Tänään olin jälleen lääkärissä, vastassa vanhempi mieslääkäri, synnytyslääkäri. Vauvani on perätilassa ja arvioitu yli 4.5 kiloiseksi. Tämä mies henkilö tutki papereitani (joissa siis myös tieto suunnitellusta sektiosta) ja alkoi minua silmiin katsoen selittää, miten paljon parempi on synnyttää alakautta perätilassa olevaa lasta kuin pää edellä tulevaa. Olin pöyristynyt. En kyennyt sanomaan sanaakaan.
Synnytyssairaala on pieni, minulla on siellä oma ns. pelkokätilö, jonka kanssa saan soitella aina kun siltä tuntuu. Tiedän siis, että tapauksestani tietää kaikki. (viime synnytyksessä mokattiin pahemman kerran, ja olen kuullut että se on aiheuttanut paljon keskustelua osastolla) Tiedän siis senkin, että lääkärit joita olen tässä raskaudessa tavannut, varmasti tietävät "tapauksestani" ja siitä, että sektiosta on sovittu johtavan lääkärin kanssa. Ja näkyyhän se papereissanikin.
Miksi siis joka kerran joudun puolustamaan itseäni ? Joka kerran joudun saman saarnan uhriksi ? Joka kerran joudun kertaamaan pelkoni ja kertomaan esikoisen synnytyksestä ?
Tuttava piirissä on paljon äitejä joita on leikattu samassa sairaalassa jopa "helpommin" perustein. Miksi minun sektioni tuntuu aiheuttavan kaikille kovastikin päänvaivaa ja miksi tuntuu että minua on kohta 8 kuukautta yritetty vetää höplästä, muuttaa mielipidettäni. Miksi kukaan ei kuuntele oikeasti MINUA ? Mielipiteitäni ja ajatuksiani vähätellään jatkuvasti, joka kerran sieltä lähtiessäni tunnen itseni hölmöksi ja maanvaivaksi.
Onko muita jotka kokeneet samanlaista tai jotka saaneet sektion ilman "tappeluja" ? Osaako joku sanoa miksi minua kohdellaan näin ? Onko tämä tarkoituksen mukaista ? 8 kuukautta olen pelännyt ja edelleen olen ahdistunut ja hyvinkin peloissani synnytyksestä. Sekö on tarkoitus ? Vai mihin tällä pyritään ?
Kaikki kokemukset tulisi nyt tarpeeseen !
Kiitos jo etukäteen.
