Miksi lapset ovat yhä tottelemattompia ja vilkkaampia?

[Minusta]

Riippumatta keneltä pidempään lasten kanssa tekemisissä olleelta kysyy, niin lapsista on ainakin viimeisen 30 vuoden aikana tullut aina vain tottelemattomampia ja vilkkaampia. Myös lasten harrastama tappelu ja töniminen lisääntyy (esim. tuore tämänpäiväinen uutinen).

Ihmettelenkin, mistä tämänkaltainen ilmiö voi johtua? Onko kyse siitä, etteivät vanhemmat halua, osaa tai saa pitää lapsilleen riittävää kuria? Vai ovatko lasten itsetunnon parantamisyritykset menneet liian pitkälle? Vaikuttavatko lisääntyneet sisäleikit ja ruutuaika? Onko uusperheillä ja eroilla merkitystä? Vai mikä tällaisen taustalla voisi olla?

vanhemmat ovat syynä yksiselitteisesti.

vanhemmat uskottelevat itselleen, että huonoa käytöstä on vain haistattelu, tupakanpoltto, tai lyöminen, tai haukkuminen ja huutelu.

Ja että on vain hienoa olla "vilkas".

Itse olen eri mieltä.

On se nyt kumma, jos sellainen käytös on hyvää käytöstä, jossa kaikki kakaroiden kanssa tekemisissä olevat ihmiset uupuvat. Kaikki aikuiset, joiden lähellä kakarat ovat, haluavat kauas ja pois, koska meteli ja urheileminen on sitä luokkaa. Kakaroita ei haluta enää koneeseen, ei hotelliin, ei kauppaan, ei ravintolaan, ei kenenkään pihaan...

Oli sitten kyse isovanhemmista, opettajista tai lastentarhanopettajista. Kaikki uupuvat ja väsyvät.

Tuolloin on kyse siitä, että kakarat on opetettu itsekkäiksi ja elämään toisten kustannuksella. Eli pitämän hauskaa välittämättä muista.

suomalaiset vanhemmat haluvat että heidän kakaroillla on aina hauskaa ja kivaa ja huvipuistoa ja menoa ja meininkiä ja heidän pitää saada liikkua.

tarkoittaa sitä että kukaan ei edes yritä opettaa kakaroita olemaan niin että muutkin ihmiset voisivat olla ja viihtyä. Kakarat kirkuvat, huutavat ja karjuvat ja urheilevat ja kolistelevat ja pitävät ääntä itsestään välittämättä muista.

On jotenkin nössöä istua ja olla hiljaa. Kaikki vanhemmat ovat ylpeitä kun oma kersa näkyy ja kuuluu.

 

["vieras"]

Johtuu täysin siitä, että kasvatus (lapsetn kurittaminen) on kielletty. Ihmislapsen kurittaminen kun lapsi tekee väärin, on kuulunut ihmisen käytökseen satoja tuhansia vuosia. Tätä ennen miljoonia vuosia muilla homo suvun apinoilla. Nyt ihan yhtä-äkkiä tämä maailman luonnollisin asia on tehty rikolliseksi. Kyllä sen tietää mitä tapahtuu kun eläinten luonnollinen käyttäytyminen muutetaan väkisin. Seuraa paljon käytöshäiriöitä. On täysin luonnotonta olla kurittamatta huonosti käyttäytyvää lasta.

On omalla laillaan mielenkiintoinen juttu, että kun ruumiillista kuritusta on suurelta osin vastustettu sillä perusteella, että se opettaa lapsille asioiden ratkaisemista tappelemalla, niin nyt yhtäkkiä voikin havaita, että lasten tappeleminen onkin ruumiillisen kurituksen vähetessä samaan aikaan lisääntynyt.

 

["vieras"]

Aikuiset eivät enää ole auktoriteetti kuten ennen; he koittavat sovitella liikaa lasten kanssa ja asettavat lapsensa samaan asemaan itsensä kanssa. Lapset saavat päättää, aikuiset eivät uskalla kieltää vaan joustavat ja suostuvat lapsen manipuloitavaksi. Lapset eivät kunnioita enää vanhempiaan, koska he eivät aseta selkeitä rajoja tai kiellä lapsia kuin ehkä näennäisesti. Lapset eivät opi, että teoilla on seuraukset vaan saavat pompotella vanhempia mielin määrin. Vanhemmat saattavat kyllä kieltää lapsia, mutta se on tehotonta ja siitä puuttuu puhti ja tarkoitus, eikä välttämättä tule mitään rangaistusta. Jokaiseen huonoon käytökseen pitäisi tarttua heti, kieltää ja toiminnan jatkuessa antaa rangaistus (en tarkoita ruumiillista kuritusta) järjestelmällisesti.

Lapsen kanssa tulee keskustella, antaa aikaa, toki myös tietyissä määrin joustaakin, mutta tehdä selväksi että vanhempia tulee totella. Lapselle tulee myös puhua kuten toivoisi hänen puhuvan itselleen. Usein kuulee, kun vanhempi puhuu lapselle aivan kamalaan, valittavaan sävyyn, mikä varmasti herättää angsteja vanhempaa kohtaan. Tottakai lasta kiellettäessä pitää puhua napakasti, mutta ei lasta alentavasti.

Suomessa on menty siihen, ettei aikuiset ole enää auktoriteetteja vaan pienetkin lapset nauravat räkäisesti aikuisten yrityksille kieltää lasta. Ja jos lapsi ei kunnoita omia vanhempia auktoriteettina, ei hän useimmiten kunnioita myöskään muita aikuisia.

Ei käy kateeksi nykyajan opettajia...

 

[minusta]

vanhemmat ovat syynä yksiselitteisesti.

vanhemmat uskottelevat itselleen, että huonoa käytöstä on vain haistattelu, tupakanpoltto, tai lyöminen, tai haukkuminen ja huutelu.

Ja että on vain hienoa olla "vilkas".

Itse olen eri mieltä.

On se nyt kumma, jos sellainen käytös on hyvää käytöstä, jossa kaikki kakaroiden kanssa tekemisissä olevat ihmiset uupuvat. Kaikki aikuiset, joiden lähellä kakarat ovat, haluavat kauas ja pois, koska meteli ja urheileminen on sitä luokkaa. Kakaroita ei haluta enää koneeseen, ei hotelliin, ei kauppaan, ei ravintolaan, ei kenenkään pihaan...

Oli sitten kyse isovanhemmista, opettajista tai lastentarhanopettajista. Kaikki uupuvat ja väsyvät.

Tuolloin on kyse siitä, että kakarat on opetettu itsekkäiksi ja elämään toisten kustannuksella. Eli pitämän hauskaa välittämättä muista.

suomalaiset vanhemmat haluvat että heidän kakaroillla on aina hauskaa ja kivaa ja huvipuistoa ja menoa ja meininkiä ja heidän pitää saada liikkua.

tarkoittaa sitä että kukaan ei edes yritä opettaa kakaroita olemaan niin että muutkin ihmiset voisivat olla ja viihtyä. Kakarat kirkuvat, huutavat ja karjuvat ja urheilevat ja kolistelevat ja pitävät ääntä itsestään välittämättä muista.

On jotenkin nössöä istua ja olla hiljaa. Kaikki vanhemmat ovat ylpeitä kun oma kersa näkyy ja kuuluu.

ehkä tuo kaikki on liioittelua. Puolet vanhemmista, vähintään.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28874698]Lapset eivät opi, että teoilla on seuraukset vaan saavat pompotella vanhempia mielin määrin. Vanhemmat saattavat kyllä kieltää lapsia, mutta se on tehotonta ja siitä puuttuu puhti ja tarkoitus, eikä välttämättä tule mitään rangaistusta. Jokaiseen huonoon käytökseen pitäisi tarttua heti, kieltää ja toiminnan jatkuessa antaa rangaistus (en tarkoita ruumiillista kuritusta) järjestelmällisesti.
[/QUOTE]

Tuosta ruumiillisesta kurituksesta vielä: sillä on ehkä omat haittansa, mutta toisaalta myös kaksi hyvin suurta positiivista puolta, nimittäin tehokkuus ja helppous. Kipu, ja osassa variantteja myös häpeä, on sen verran kovaa, että harvalle mukulalle tulee ihan lähiaikoina mieleen pistää uudelleen vastaan sille, jolta kuritusta on saatu. Toisin kuin vaikkapa jäähyrangaistuksen osalta, mille moni lapsi lähinnä vaan nauraa.

Helppouden osalta taas melkein keneltä tahansa onnistuu tukistaminen ja risun heiluttelu. Muiden, "kehittyneiden" rangaistusmenetelmien osalta keskivertoihmiseltä loppuu usein osaaminen kesken. Välillä tuntuu, että vaaditaan vähintään lto:n koulutus, jotta kykenisi pitämään nykylapsille kurin sekä tehokkaasti että sallituin menetelmin...

 

[Moraalinvartija]

Huomaahan sen missä tahansa. Jos lapsi tekee pahojaan (kuten töhrii tai rikkoo paikkoja) ja menet sanomaan niin kuka on syyllinen lapsen vanhempien mielestä? Ei suinkaan lapsi vaan se aikuinen joka meni ojentamaan omaa kultipuppelia.

Vanhemmuus on nykyään suoritus, joka tulee kyetä viemään läpi oikeaoppisesti ja huipputuloksin. Ja koska kaikki valinnat ovat kuitenkin jonkun asiantuntijan mielestä vääriä, vanhemmassa vallitsee jatkuva huonouden tunne. Lapsen moittiminen on nykyään yhtä kuin vanhemman moittiminen.

Noin ylipäätään en ehkä ihan purematta niele aloitustekstin väitettä. Vilkkaita ja ilkikurisia on ollut aina. Ennen heitä ei ehkä kovin sankoin joukoin viety viettämään päiviään 24 muun lapsen kanssa koppiin sullottuina. Ennen heitä ei ehkä nähty 15 metrin pituisen makeishyllyn edessä saamassa mielitekoja joita töistään umpiväsyneet vanhemmat eivät jaksa vastustaa.

Toisaalta taas nykyinen holhousyhteiskunta määrittelee kyllä hyvinkin tarkkaan mitä saa tehdä ja miten, ja millainen lopputuloksen tulisi olla. Jos menee pieleen, vastuu on kuitenkin alamaisen. Tämä synnyttää jatkuvan riittämättömyyden ja alistuvan sinnittelyn kehän, jonka seurauksena kunnioitus katoaa. Liian monta "auktoriteettia" on päässyt määrittelemään hyvää vanhemmuutta. Ei kaikilla riitä itseluottamus ja rohkeus nähdä omaa tietä.

Kolmanneksi neurologisiin ongelmiin liittyen: keskosuus ja synnytyksen aikainen hapenpuute ovat nykyään ongelmia joista jää eloon aika paljon useammin kuin ennen.

 

["vieras"]

Minä olen pohtinut näitten käytöstapakeskusteluitten pohjalta semmoista, että miettikääs - tai siis katsokaa ja kuunnelkaa, kuinka aikuiset käyttäytyvät. Töissä (juorutaan, kiusataan), kaupassa (etuillaan, huudetaan aspoille), viihteellä (örselletään ja kopeloidaan) ja liikenteessä (piittaamattomuus säännöistä -ylinopeus, ei turvaväliä jne)

Ja sitten lapsilta vaaditaan täydellisiä käytöstapoja. Hohhoijaa...

 

[Sh]

[QUOTE="vieras";28874698]Aikuiset eivät enää ole auktoriteetti kuten ennen; he koittavat sovitella liikaa lasten kanssa ja asettavat lapsensa samaan asemaan itsensä kanssa. Lapset saavat päättää, aikuiset eivät uskalla kieltää vaan joustavat ja suostuvat lapsen manipuloitavaksi. Lapset eivät kunnioita enää vanhempiaan, koska he eivät aseta selkeitä rajoja tai kiellä lapsia kuin ehkä näennäisesti. Lapset eivät opi, että teoilla on seuraukset vaan saavat pompotella vanhempia mielin määrin. Vanhemmat saattavat kyllä kieltää lapsia, mutta se on tehotonta ja siitä puuttuu puhti ja tarkoitus, eikä välttämättä tule mitään rangaistusta. Jokaiseen huonoon käytökseen pitäisi tarttua heti, kieltää ja toiminnan jatkuessa antaa rangaistus (en tarkoita ruumiillista kuritusta) järjestelmällisesti.

Lapsen kanssa tulee keskustella, antaa aikaa, toki myös tietyissä määrin joustaakin, mutta tehdä selväksi että vanhempia tulee totella. Lapselle tulee myös puhua kuten toivoisi hänen puhuvan itselleen. Usein kuulee, kun vanhempi puhuu lapselle aivan kamalaan, valittavaan sävyyn, mikä varmasti herättää angsteja vanhempaa kohtaan. Tottakai lasta kiellettäessä pitää puhua napakasti, mutta ei lasta alentavasti.

Suomessa on menty siihen, ettei aikuiset ole enää auktoriteetteja vaan pienetkin lapset nauravat räkäisesti aikuisten yrityksille kieltää lasta. Ja jos lapsi ei kunnoita omia vanhempia auktoriteettina, ei hän useimmiten kunnioita myöskään muita aikuisia.

Ei käy kateeksi nykyajan opettajia...[/QUOTE
Tämä kaikki on niin totta, valitettavasti. Lisäksi se, että aina ja kokoajan lapsilla pitää olla kivaa. Jatkuvasti ollaan jossakin menossa tukkaputkella, jopa sairaina. Kumpa entistä useammat vanhemmat ymmärtäisivät vähän hidastaa ja rauhoittaa lasten elämää. Riittävä uni, terveellinen ruokavalio jne.

 

[Phoebsi]

Villi veikkaus: ruokavalio.

 

[leijona76]

[QUOTE="vieras";28875105]Minä olen pohtinut näitten käytöstapakeskusteluitten pohjalta semmoista, että miettikääs - tai siis katsokaa ja kuunnelkaa, kuinka aikuiset käyttäytyvät. Töissä (juorutaan, kiusataan), kaupassa (etuillaan, huudetaan aspoille), viihteellä (örselletään ja kopeloidaan) ja liikenteessä (piittaamattomuus säännöistä -ylinopeus, ei turvaväliä jne)










Ja sitten lapsilta vaaditaan täydellisiä käytöstapoja. Hohhoijaa...[/QUOTE]

Niimpä. Moni aikuinen ei yhtään paremmin ,käyttäydy kun lapsi.

 

["vieras"]

Mielenkiintoista on se, että jos tästä aiheesta on tehty oikein tutkimuksia niin mikä on selittävä tekijä siinä, että vanhemmat kajoavat lapsiin kasvatuskeinona vähenevässä määrin ja samalla lapset käyttäytyvät toisiaan kohtaan väkivaltaisemmin...mikä sen selittää?

Olisko juuri se, että lapsilla ei ole kokemusta väkivallasta? Paitsi tuo mitä telkkarissa näkevät! Uskomatonta, että syytän osaltaan telkkaria, väkivaltaa sieltä tuli ennenkin, mutta kun se yhdistetään tuohon ettei elävässä elämässä ole kokemuksia fyysisestä koskemisesta. Eivät lapset tiedä miltä tuntuu, kun joku lyö tai potkii. Piirretyissä ja leffoissa saa jäädä katujyrän alle ja silti nousee pystyyn ja kävelee.

 

[leijona76]

Kun muistelee omia kouluaikoja ja vertaa niitä omien lasten ikärymään suunta on ainakin vilkkauden osalta päinvastainen. Vilkkautta oli tosin purettiin pihaleikkeihin yms. Paikallaan tietokoneruutua tai TV:tä tujottaen istuttiin vähemmän.

Tämä on hyvä näkökulma. Aikanaan kulmakunnan kakarat juoks pihalla kaiket vapaa-ajat ja purki tarmoaan siellä leikkien. Nykyään on töllö ja pelit ja tietsikat.
Mun luokalla ala-astella oli useampi häirikkö joihin ei purrut oikein mikään. Ei niskaote ja luokasta poisto, ei jälkkärit, ei fyysinen pysäytys. kiusasivat useita oppilaita. Auktoriteettia ei saatu senkään aikasilla menetelmillä.
Minä itse oli kotona villi ja tein luvattomuuksia. Vaikka sain piiskaa, silti piti nousta piiskaajaa vastaan. Se kipu siis ei opettanut minua ja siksi omaani en koskaan kurita fyysisesti, muuten olemme kyllä kasvattaneet ja eskari osaa olla ihmisiksi. Se ei siis vaadi todellakaan piiskaa olla auktoriteetti lapselle.

 

["jees"]

[QUOTE="Vieras";28874952]Tuosta ruumiillisesta kurituksesta vielä: sillä on ehkä omat haittansa, mutta toisaalta myös kaksi hyvin suurta positiivista puolta, nimittäin tehokkuus ja helppous. Kipu, ja osassa variantteja myös häpeä, on sen verran kovaa, että harvalle mukulalle tulee ihan lähiaikoina mieleen pistää uudelleen vastaan sille, jolta kuritusta on saatu. Toisin kuin vaikkapa jäähyrangaistuksen osalta, mille moni lapsi lähinnä vaan nauraa.

Helppouden osalta taas melkein keneltä tahansa onnistuu tukistaminen ja risun heiluttelu. Muiden, "kehittyneiden" rangaistusmenetelmien osalta keskivertoihmiseltä loppuu usein osaaminen kesken. Välillä tuntuu, että vaaditaan vähintään lto:n koulutus, jotta kykenisi pitämään nykylapsille kurin sekä tehokkaasti että sallituin menetelmin...[/QUOTE]

paitsi että lto:n lapsia monet sanovat kamalan kurittomiksi... rajattomiksi.

 

[ei täsmää]

Tämä on hyvä näkökulma. Aikanaan kulmakunnan kakarat juoks pihalla kaiket vapaa-ajat ja purki tarmoaan siellä leikkien. Nykyään on töllö ja pelit ja tietsikat.
Mun luokalla ala-astella oli useampi häirikkö joihin ei purrut oikein mikään. Ei niskaote ja luokasta poisto, ei jälkkärit, ei fyysinen pysäytys. kiusasivat useita oppilaita. Auktoriteettia ei saatu senkään aikasilla menetelmillä.
Minä itse oli kotona villi ja tein luvattomuuksia. Vaikka sain piiskaa, silti piti nousta piiskaajaa vastaan. Se kipu siis ei opettanut minua ja siksi omaani en koskaan kurita fyysisesti, muuten olemme kyllä kasvattaneet ja eskari osaa olla ihmisiksi. Se ei siis vaadi todellakaan piiskaa olla auktoriteetti lapselle.

En kyllä usko tähän yhtään. Kun euroopassa ollaan ulkona paljon vähemmän ja tarhassa istutaan enemmän ja kouluun mennään 4-vuotiaana ja silti osataan olla ja keskittyä.
Vain suomessa on tämä ulkoilukulttuuri ja suomessa on kurittomimmat lapset.

Onhan esim. tutkittu fakta että agression purkaminen vaikka huutamalla lisää vain agressiota. ei vähennä.

 

[leijona76]

En kyllä usko tähän yhtään. Kun euroopassa ollaan ulkona paljon vähemmän ja tarhassa istutaan enemmän ja kouluun mennään 4-vuotiaana ja silti osataan olla ja keskittyä.
Vain suomessa on tämä ulkoilukulttuuri ja suomessa on kurittomimmat lapset.

Onhan esim. tutkittu fakta että agression purkaminen vaikka huutamalla lisää vain agressiota. ei vähennä.

Katsovatko muualla lapset samallalailla väkivaltaa kun täällä? Pelaako ne väkivaltapelejä ja ovtko muutenkin paljon tietokoneella? Ei se ulkoilu ole ainoa asia. Ja mun kohta 6v kohdalla aivan tosi asia että kun se liikkuu ja ulkoilee paljon+purkaa fyysisesti agressioita, on se hallittavissa erilialla kun istumalla ja pelaamalla. Missä on faktaa siitä että agressioiden purku lisää sitä?

 

[leijona76]

Ja lapsen päiväkotiryhmässä on huomattu selkeästi että paljon liikuntaa+pihalla oloa, ryhmä hallittavampi. Ne jumppaa ja kävelee retkiä ja ulkoilee. viis faktoista kun kokemus puhuu.

 

[5378899]

[QUOTE="vieras";28873096]Siinä on se ero, että isoädin aikaan oli kuitenkin olemassa yhteisön kuri ja järjestys. Koulussa piti olla siivosti tai joutui nurkkaan -mikä oli häpeä tai sai fyysisen rangaistuksen. Kurittomia lapset osasivat olla silloinkin, mutta ei kukaan halunnut saada karttakepistä päivittäin. Tai jos joutui usein nurkkaan, pidettiin tyhmänä ja miltei rikollisena. Kilteille lapsille riitti TIETO siitä, että tuhmista teoista seuraa rangaistus.

Nykylapset tietävät, että fyysinen rankaiseminen on kielletty. Osa antaa puheiden mennä ohi korvien. Osa oikein elvistelee sillä miten hienosti osaa kiertää sääntöjä ja miten usein on jälkässä.

On hienoa, jos osaa kasvattaa lapsensa ilman fyysistä kurittamista, mutta kuten tästäkin ketjusta huomaa, monella nykyaikuisella on kasvatusmetodit todella hakusessa! Kaikki eivät osaa. Piiskaa osasi antaa jokainen talonpoika ja renki aikoinaan.[/QUOTE]

Niin oli. Nykyään kun ei saa sanoa mitään kenenkään muksulle ja ihmisille on myös tullut liikaa se "ei pidä puuttua muitten asioihin" -asenne.
Itse kun olin peruskoulussa - ihan 2000-luvun aikana olen siis sielläkin istunut - meillä oli eräs "vanhanaikainen" opettaja, parimetrinen kalju bodarinkorsto, joka saattoi jonkun mölisijäoppilaan nostaa paidankauluksista seinälle ja sanoa että nyt loppui häiriköinti. Eihän tuotakaan tietystikään olisi pitänyt sallia nykyoppien mukaan, mutta kyllä vaan tehosi ja työrauha palasi luokkaan. Nykyään kun ei saa mitään tuollaista tehdä ja lapset hyppii silmille.

 

["rrr"]

Yleinen levottomuus. Ihan yhtälailla levottomia ovat aikuisetkin. Elämä on kellon perässä juoksemista. On työ, on harrastukset, pitää kyläillä, pitää juosta ties missä kissanristiäisissä. Aina ollaan menossa jonnekin. Muutoin ei olla mitään.

Kuinka lapset voisivat rauhoittua jos vanehmmatkaan eivät sitä taitoa osaa? Enää ei istuta yhdessä ruokapöydässä ja kaikessa rauhassa jutella päivän kuulumisista. Ei pysähdytä olemaan perheen kanssa. Ei osata olla tekemättä mitään. Minimissään pitää sitä kännykkää sitten ainakin räplätä. Yhdessä olemisestakin on tehty suoritus. Perheenä pitää rynnätä sinne ja tänne kuin päätön kana. Jos ei ole tekemistä -ahdistutaan ja turhaudutaan. Eipä siis ihme että sama levottomuus näkyy lapsissa ja turhautuminen/ahdistus väkivaltana.

Kun aikuiset hidastaisivat vähän tahtiaan, voisiko sekin auttaa?

 

[5378899]

[QUOTE="rrr";28876251]Yleinen levottomuus. Ihan yhtälailla levottomia ovat aikuisetkin. Elämä on kellon perässä juoksemista. On työ, on harrastukset, pitää kyläillä, pitää juosta ties missä kissanristiäisissä. Aina ollaan menossa jonnekin. Muutoin ei olla mitään.

Kuinka lapset voisivat rauhoittua jos vanehmmatkaan eivät sitä taitoa osaa? Enää ei istuta yhdessä ruokapöydässä ja kaikessa rauhassa jutella päivän kuulumisista. Ei pysähdytä olemaan perheen kanssa. Ei osata olla tekemättä mitään. Minimissään pitää sitä kännykkää sitten ainakin räplätä. Yhdessä olemisestakin on tehty suoritus. Perheenä pitää rynnätä sinne ja tänne kuin päätön kana. Jos ei ole tekemistä -ahdistutaan ja turhaudutaan. Eipä siis ihme että sama levottomuus näkyy lapsissa ja turhautuminen/ahdistus väkivaltana.

Kun aikuiset hidastaisivat vähän tahtiaan, voisiko sekin auttaa?[/QUOTE]

Eikös se ollut niinkin, että tutkimusten mukaan, 1800-luvun lopulla ihmisen oli helppo keskittyä 20min yhteen asiaan, nykyihmisellä onnistuu keskimäärin vain n. 2min? Tietty tuotakin taitoa voi harjoittaa mutta kertoo paljon miten yhteiskunta vaikuttaa nykyään..

 

[viisikymppinen isoäiti]

lasta ei saa enää kasvattaa. lapsi tietää, että voi ihan hyvin jättää neuvot kuuntelematta, kun eihän vanhempi oikeesti voi mitään, jos ei tottele

 

["rrr"]

Eikös se ollut niinkin, että tutkimusten mukaan, 1800-luvun lopulla ihmisen oli helppo keskittyä 20min yhteen asiaan, nykyihmisellä onnistuu keskimäärin vain n. 2min? Tietty tuotakin taitoa voi harjoittaa mutta kertoo paljon miten yhteiskunta vaikuttaa nykyään..

Ei rauhoittumisen puutetta voi syyttää yhteiskunnan ongelmaksi. Kyllä se lähtee ihan yksilöistä ja siitä miten asioita priorisoidaan/järjestetään. Arvomaailman muutos on ollut vaan se että mitä enemmän teet - sitä parempi (muka) olet. Elämässä pitää saada aikaiseksi niin paljon. Eikä se paine lähde mistään muusta kuin meistä ihmisistä itse.

Mitähän tapahtuisi jos alettaisiinkin arvostaa enemmän perheen yhteistä joutenoloa? Pakolliset asiat on pakollisia, luen tähän esim. työn ja koulun. Mutta muuten karsittaisiin ylimääräisistä menoista.Rauhoitettaisiin tietoisesti elämää. Ei tungettaisi sitä almanakkaan täyteen...

 

[juu ei]

Ei ennen näkyny kylpylöissä palloja. Ne olivat rauhoittumisen paikkoja. Nykyään on, kun lasten pitää saada toteuttaa itseään rajattomasti, eikä minkään eteen nähdä minkäänlaista vaivaa. Eli ei jaksa mennä vaikka pallokentälle.

Kurin puute yksinkertaisesti, kukaan ei sano, että sinä pidät nyt suusi kiinni, joka asiasta ei vinguta, jos ei ole päää paketissa eikä luu murtunut, niin suu pidetään kiinni. Kyllä ennen sanottiin. Koko ajan ei saanut olla itsellä asiaa, nt on vaan hienoa olla "vilkas" lue kusipää. Muita ei tarvitse kuunnella, anteeksi eitarvitse pyytää.

 

[kermakaniini]

Aikuisen läsnäolo.säännölliset ruokailu ajat.turvallisuus.väkivallattomuus.Se, että lapsia opetetaan päivittäin, kasvatetaan ja muistutetaan hyvistä käytösmalleista sekä tietysti olemalla itse esimerkillinen aikuinen.
Antaa lasten olla lapsia, eikä työnnetä väkivaltaviihdettä niille.
Myös esim.vihaiset legoukot, Angry birdsit...kyllä ne leikitkin on sitten "vihaisia".
Kun näitä hetken miettii, niin alkavat olemaan itsestäänselviä asioita.
Myös aikuisten mielenterveysasiat vaikuttavat lapsiin, mutta ymmärtääkseni nykyään se ei ole häpeällistä hakea apua, toisin kuin ennen.
Halveksin niitä, jotka kannattavat väkivaltaa.kuri on eri asia esim.jäähypenkki.
Lapseni osaavat käyttäytyä, jos eivät osaa, keskustelemme asian, jotta ymmärrämme tilanteen täysin ja päädymme anteeksipyyntöön ja sovittelemaan.
Usein tilanteet sitten ovatkin lopullisia.
Päiväkodissa pienempää lastani usein provosoi eräs yksinäinen kiusankappale, lapseni ei lähtenyt mukaan kiusaan, käveli vain ohi.
Olemmekin opettaneet, että jos joku lyö/kiusaa ei saa itse alentua samanlaiseksi, vaan kertoa aikuiselle, jotta selvitämme yhdessä asian.

 

["Ompus"]

Äitini hyvä ystävä toimi perhepäivähoitajana 20 vuotta vuoteen 2010 saakka. Heitä oli 5 hoitajan ryhmä, jotka viettivät tiiviisti aikaa yhdess ja puuhasivat kaikkea isompana ryhmänä (lapsia siis parhaillaan 20 ja aikuisia 5). Nyt hän on 3-vuotta ollut töissä päiväkodissa, lapsia ryhmässä on 25 ja hoitajia yhtäaikaa 3-4. Sanoo, että kotona oli paljon helpompi olla yksin 4 lapsen kanssa ja laittaa ruoat ym, kun päiväkodissa isossa ryhmässä. Lapset ovat kuulemma usein aivan mahdottomia ja meno esim ulos tai syömään mentäessä on aivan uskomaton. Silti he ovat niitä samoja lapsia, jotka 4 hengen ryhmissä ovat ihania herranterttuja.

Sanoisin siis, että kyllä sillä suurella ryhmäkoolla ja yleisellä hälinälläkin on osuutta asiaan!

 

["Siis"]

Luin vähän aikaa sitten hyvän artikkelin jossa joku kasvatuspsykologi puhui häpeän merkityksestä kasvatuksessa. En oo ikinä tullut tuota ajatelleeksi, mutta musta hänelä oli pointtia. Hänen mielestään nykyisin kasvatuksen ero aiempaan on siinä, että on poistettu häpeän tunne, joka hänen mielestään on tietyssä pienessä määrin hyvä ja terve keino. Tarkoitan nyt sitä, että aiemmin lapsi opetettiin tuntemaan häpeää jos hän toimii väärin, nykyisin taas lapselle opetetaan ettei mitään tarvitse hävetä, oot ihana ja täydellinen ja ei oo mitään väliä mitä muut aattelee, hater's gonna hate, ne on vaan kateellisia.

En osaa selittää tätä yhtä hyvin kun siinä jutussa, mutta ajatus oli se, että silloin kun me oltiin nuoria, opetettiin vaikka että et sinä nyt voi tuolla tavalla iltakaudet juosta takapihalla, mitä se Virtasen tätikin aattelee. No me opimme häpeämään että miten sitä nyt tällä tavalla riekutaan myöhään pihalla, noloa, Virtasen tätikin kattoo. Emmekä riekkuneet. Nyt kun olemme aikuisia, herää kapina ja vastarinta, MINUN lapsiani ei joku Virtasen akka kyttää, kuolkoon harakka kateuteensa, juoskaa lapset missä tykkäätte, se vanha naakka jos uskaltaa teille jotain sanoa niin... Ja niinpä lapset riekkuvat. Ja Virtasen täti paheksuu. Ja äidistä kumpuaa omassa lapsuudessa opetettu häpeä, ja sen defenssinä raivo tätiä kohtaan, miten se uskaltaa puuttua ja pistää minut häpeämään omia lapsiani...