miksi lapsi pelkää näin paljon ihan KAIKKEA?

[sähläri]

kohta 4 vuotias pelkää kaikkea,autoja rekkoja,lentokoneita,hyttysiä hämähäkkejä,koiria,ruohonleikkureita...

siit on tulos iso ongelma kun ulos ei voi mennä,kun huutaa hysteerisenä ja juoksee karkuun..
ikänsä kaupungissa asunu et luulis tottuneen kaikkiin ääniinkin,iso- ja pikkusiskonsa eivät pelkää. pikkusiskoon tosin tartuttaa kun itkee niin siskokin itkee...

ikinä IKINÄ ei oo mitään tarvinnu pelätä,pelkää sitäkin et äiti jättää yksin,kun menee nukkumaan sanoo "älä lähe äiti mihkään"


ja pahin on se et mä hermostuin tänä aamuna siihen,joku ääni kuulu taas ja tyttö juoksi itkien mun luo ja huusi
mä huusin takas "se on mörkö!"
mun teki saman tien mieli :headwall: :'( :'(
ei juma,pitäskö hakee apua tähän vai meneekö tää ohi!?
mä en enää osaa suhtautua tähän oikeen mitenkään järkevästi,oon yrittäny kunnes tänään sanoin noin pahasti :'(

 

[vieras]

ootko kysynyt neuvolasta apua?

 

[vieras]

Meidän 2veellä oli tollanen vaihe,kesti muutaman kuukauden ja nyt taas reippaampi.
Mut en tiedä miten 4veen kohdalla,onko kauanki kestänyt?

 

[XXS]

Kannattais varmaan ainakin neuvolassa ottaa asia esille. Ei tuo ihan tavanomaiselta käytökseltä vaikuta, että aivan kaikkea pelkää. lapselta itseltään tietysti voisi hiukan kysellä, että mikä jossain laitteessa tai äänessä on pelottavaa.

 

[kangasajuruoho]

Se menee ohi.

Se on toi ikäkausi, jolloin lapsonen on kauan sitten lähtenyt heimonsa tai vastaavan kanssa metsästysretkille, se on ollut silloin tarpeen ja siirtynyt nykypäiväänkin ylivarovaisuutena, väittävät jotkin tutkijat.

 

[tiinuliinu]

kohta 4 vuotias pelkää kaikkea,autoja rekkoja,lentokoneita,hyttysiä hämähäkkejä,koiria,ruohonleikkureita...

siit on tulos iso ongelma kun ulos ei voi mennä,kun huutaa hysteerisenä ja juoksee karkuun..
ikänsä kaupungissa asunu et luulis tottuneen kaikkiin ääniinkin,iso- ja pikkusiskonsa eivät pelkää. pikkusiskoon tosin tartuttaa kun itkee niin siskokin itkee...

ikinä IKINÄ ei oo mitään tarvinnu pelätä,pelkää sitäkin et äiti jättää yksin,kun menee nukkumaan sanoo "älä lähe äiti mihkään"


ja pahin on se et mä hermostuin tänä aamuna siihen,joku ääni kuulu taas ja tyttö juoksi itkien mun luo ja huusi
mä huusin takas "se on mörkö!"
mun teki saman tien mieli :headwall: :'( :'(
ei juma,pitäskö hakee apua tähän vai meneekö tää ohi!?
mä en enää osaa suhtautua tähän oikeen mitenkään järkevästi,oon yrittäny kunnes tänään sanoin noin pahasti :'(

Meil on pojan (3v) kans vähän sama ongelma. Kun ollaan kotona, ja poika jää yksin toiseen huoneeseen, kohta juoksee mun helmoihin ja höpöttää itsekseen et kummitus,kummitus.. Ulkona kun joku lapsi tulee lähelle, ryntää mun selän taakse piiloon, ei osaa/uskalla leikkiä muiden kans (aikuisia ei niin pelkää) Pelkää myös ääniä, ötököitä,autoja.. Tää on kans tosi rasittavaa. Koskaan en ole kyl pelotellu, olen aina sanonut ettei kummituksia ole, eikä muissakaan ole pelkäämistä, mut ei auta..

 

[pangaia harmaa]

Se on ehkä vain herkkä.
Ei kai siinä auta kuin rauhoittaa jokainen tilanne ja ottaa vaikka yhdessä selvää äänestä tms vaikka jo tiedät mistä on kyse. Auttaisi ehkä lasta saamaan tavallaan tilanteen omaan hallintaansa kun itse konkreettisesti saisi ottaa selkoa.
Niin joo, ja lasten pitää saada pelätä, pelko kuuluu elämään.
Viitaten tuohon kirjoittamaasi, ettei lapsen ole tarvinnut pelätä.

 

[pangaia harmaa]

Se on ehkä vain herkkä.
Ei kai siinä auta kuin rauhoittaa jokainen tilanne ja ottaa vaikka yhdessä selvää äänestä tms vaikka jo tiedät mistä on kyse. Auttaisi ehkä lasta saamaan tavallaan tilanteen omaan hallintaansa kun itse konkreettisesti saisi ottaa selkoa.

 

[tiinuliinu]

kohta 4 vuotias pelkää kaikkea,autoja rekkoja,lentokoneita,hyttysiä hämähäkkejä,koiria,ruohonleikkureita...

siit on tulos iso ongelma kun ulos ei voi mennä,kun huutaa hysteerisenä ja juoksee karkuun..
ikänsä kaupungissa asunu et luulis tottuneen kaikkiin ääniinkin,iso- ja pikkusiskonsa eivät pelkää. pikkusiskoon tosin tartuttaa kun itkee niin siskokin itkee...

ikinä IKINÄ ei oo mitään tarvinnu pelätä,pelkää sitäkin et äiti jättää yksin,kun menee nukkumaan sanoo "älä lähe äiti mihkään"


ja pahin on se et mä hermostuin tänä aamuna siihen,joku ääni kuulu taas ja tyttö juoksi itkien mun luo ja huusi
mä huusin takas "se on mörkö!"
mun teki saman tien mieli :headwall: :'( :'(
ei juma,pitäskö hakee apua tähän vai meneekö tää ohi!?
mä en enää osaa suhtautua tähän oikeen mitenkään järkevästi,oon yrittäny kunnes tänään sanoin noin pahasti :'(

Meil on pojan (3v) kans vähän sama ongelma. Kun ollaan kotona, ja poika jää yksin toiseen huoneeseen, kohta juoksee mun helmoihin ja höpöttää itsekseen et kummitus,kummitus.. Ulkona kun joku lapsi tulee lähelle, ryntää mun selän taakse piiloon, ei osaa/uskalla leikkiä muiden kans (aikuisia ei niin pelkää) Pelkää myös ääniä, ötököitä,autoja.. Tää on kans tosi rasittavaa. Koskaan en ole kyl pelotellu, olen aina sanonut ettei kummituksia ole, eikä muissakaan ole pelkäämistä, mut ei auta..

Mites itsestään paukahtelee hymiöitä..

 

[kangasajuruoho]

Tiinuliinu, jätä välilyönti äään ja sulkumerkin väliin, niin ei tule silmäniskua.

 

[sähläri]

ollaan asiasta lapsen kanssa juteltu ei siit apua oo.
ja aina kärsivällisesti kertonu mistä joku ääni tulee,ja yrittäny olla muutenkin niin ettei tulis suurta numeroo mistään,mut kun ei
pelkää jopa kun joku laskee naapurissa vettä ja kuuluu kohina

muuten ehkä selvitään mut toi mun oma hermostuminen säikäytti mua,pitää aina laskee kymmeneen

 

[LOISTOTUPSU]

Meillä on 5v. pojan kanssa samoja ongelmia, nyt jo vähän rauhottunu mutta kyllä äänet saa säikkymään vieläkin. Just tuossa 4v. alko pahempi kausi, vaikka koko ikänsä ollu herkkä vähän joka asialle.

Ehkäpä se ei kärpäsiä enää 20v. juokse karkuun

 

[vieras]

Kuluu ikään. En osaa sanoa, kuinka paljon teidän lapsi pelkää ja onko se pelkomäärä normaalia. Kirjoituksestasi sain kuitenkin sen käsityksen, että tuo ois ikään liittyvää asiaa. Itse en olisi huolissani. Toisilla lapsilla, johtuen luonne-eroista, tietyt kehityksen vaiheet näkyy voimakkaammin ja selvemmin. Lapsesi on varmaan luonteeltaan arempi, kuin teillä muut. Anna olla vain, älä pakota "olemaan reipas". Iän myötä nuo pelot jää pois. Uskon näin.

 

[taavi]

Meillä nyt 7 v poika pelkäsi yksin jäämistä huoneeseen, kaikkia eläimiä. 6 vuotiaana hänelle suositeltiin äidistä vieroitukseen varhennettua esiopetusta päiväkodissa, mutta ei edes yritetty kun oli niin vaikeaa ja äidin vessassa käyminen. Esikouluun mentiinkin sitten tosi reippaasti, kun käytiin tutustumassa opeen ja paikkaan ihan rauhassa eikä siellä ollut ketään muuta silloin. Ekana eskaripäivänä riisui vaatteen laittoi repun naulaan, luokkaan mennessä mietti hetken sitten syöksyi sisään ja se oli menoa se, siellä oli kivaa ja sai paljon kavereita.

Eläin kammo lähti purkautumaan sillä kun muutettiin nykyiseen omakotitaloon vuokralle, talo oli ollut monta vuotta tyhjä, tehty remonttia. Naapurin kissa oli mitänyt meidän pihaa kautta rappusia ominaan. Aluksi kun kissa tuli meidän pihaa päin niin poika juoksujalkaa sisälle itkien. Kerran oltiin pihalla kun kissa tuli, otin pojan syliin, kissa tuli jalkojeni juureen kerjäämään rapsutuksia, kysyi pojalta että silitetäänkö yhdessä kissaan, kun se on tosi kiltti. Poika hetken mietittyään rohkeni, eikä sen jälkeen oo pelännyt. Ei mennyt aikaakaan kun oli muiden lasten kanssa pyytämässä meille kissaa, joka meille hakittiinki. Koira kammo on ollut aina tosi kova, mutta nyt eskari aikana sai kutsun synttäreille missä oli kaks koiraa, jotka juoksi mennessämme irtonaisina vastaan, aattelin ne synttärit päätyi ennenkuin alkoivat, mutta ei, varmistettuani monta kertaa että ovat kilttejä uskalsi mennä. Mutta suurin yllätys oli kun menin hänträ hakemaan niin koirat oli irallaan sisällä ja poika myös.

Nyt poika on innoissaan menossa kouluun.

Ps. poika oppi puhumaan vasta 4 v, aloittaa pienluokalla koska on edelleen vaikeuksia puheessa ja lukemaan oppiminen tulee olemaan varmaan vaikeeta, mutta matemaattisesti hän on tosi lahjakas.