Miksi lapsille höpistään tarinoita jumalasta totena, mutta Joulupukkiin ei saisi uskoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MIksi?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

MIksi?

Vieras
Kuitenkin teistä varmasti jokainen on nähnyt Joulupukin ihan itse. Mutta kuinka moni voi sanoa nähneensä jumalan?

Meillä lapsi uskoo joulupukkiin. Joulupukki on henkilö joka Jouluna tuo lahjoja lapsille. Joulupukki voi siis olla vaikka naapuri, mutta silloin kun hän on pukeutunut pukiksi ja tuo lahjoja hän ON JOULUPUKKI.

Jumalaa kukaan ei ole nähnyt. Moni vain luulee, että se on olemassa.
 
Jumalat ja uskonnot ovat syntyneet siitä kun halutaan selittää maailmankaikkeutta ja usein myös kuolemaa.

Joulupukki, nykyisessä muodossaan on taas lähinnä sitä keinotekoista taikaa jota aikuiset haluavat luoda lapsille. Lapsien mielikuvitus luo sitä taikaa ilman tarinoitakin, mutta en minäkään kyllä joulusta ole valmis luopumaan :D
 
No en minä ainakaan höpötä mitään Jumalasta, enkä halua, että muutkaan höpöttävät pienille, joilla ei ole kykyä arvioida itse uskovatko vai eivät. Enkä ole ateisti, vaan ihan luterilaiseen seurakuntaan kuulun. Joulupukista on sanottu, että se tuo joululahjat (silloin jos se oikeasti on tuonut ne), ei olla sen kummemmin jouduttu vielä pohdiskelemaan todellista olemassaoloa 3-vuotiaan kanssa.
 
Minä vastustan uskontojen indokrinointia pienille lapsille. Se on verrattavissa aivan täysin siihen aivopesuun, jota mm. itsemurhapommittajat iskostavat lapsilleen. Eli pieni lapsi uskoo kaiken mitä vanhempi hänelle opettaa, sillä lapsella ei ole minkäänlaista omaa tajua siitä mikä voisi olla totta ja mikä ei.
Vai väitättekö, että 3-vuotias tyttö vihaa juutalaisia ja haluaisi tappaa heidät ihan vaan omasta tahdostaan?

http://www.youtube.com/watch?v=ZL0C2QvqIlo
 
[QUOTE="vieras";23611173]ootko sä nähnyt esim. rakkauden, silti sä tunnet ja tiedät sen sun sisällä ja se on sulle erittäin totta.[/QUOTE]

Rakkaus on tunne, verrattavissa uskoon. Jumalaa taas väitetään joksikin ihmeolennoksi, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt, vaan kaikki väittää kokeneensa ihmeitä ja blaablaa. Samaan tapaan kuin paniikki leviää ihmisissä, yhtälailla uskonto ottaa jalansijaa koska ihmisellä on tarve samaistua toiseen henkilöön ja tuntea samoja asioita toisen kanssa. Eli kun yksi tuntee sisimmässään "jumalallisia asioita", niin toinenkin väittää tuntevansa jotta voisi tuntea kuuluvansa joukkoon.
 
Rakkaus on tunne, verrattavissa uskoon. Jumalaa taas väitetään joksikin ihmeolennoksi, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt, vaan kaikki väittää kokeneensa ihmeitä ja blaablaa. Samaan tapaan kuin paniikki leviää ihmisissä, yhtälailla uskonto ottaa jalansijaa koska ihmisellä on tarve samaistua toiseen henkilöön ja tuntea samoja asioita toisen kanssa. Eli kun yksi tuntee sisimmässään "jumalallisia asioita", niin toinenkin väittää tuntevansa jotta voisi tuntea kuuluvansa joukkoon.

Tarkoitin että samalla tavalla kuin voi tuntea sydämessään esim. rakkautta niin voi tuntea myös Jumalan läsnäolon niin ettei sitä tarvitse epäillä.
 
Täältä löytyy poikkeus, meillä ei aivopestä lasta mihinkään uskontoon. Meillä tyttö saa itse vähän vanhempana päättää että haluaako liittyä johonkin seurakuntaan vai pysyä ateistina. Mutta sitä kyllä edellytän että ottaa kunnolla selville uskonnosta johon haluaa uskoa eikä lähde mukaan johonkin vaan sen takia että tyyliin kuulostaa kivalle.
 
Pyrin kasvattamaan lapsistani niin tasapainoisia ja itsevarmoja, että pärjäävät maailmassa ilman uskonnolisia liikkeitä. Yhteisöllisyyttä ja hyvää tahtoa on olemassa ilman mielikuvitusystäviäkin.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaan että joulupukkiin uskominen on hyväksyttävämpää siksi, että se leikiksi paljastuttuaan myös ymmärretään leikiksi. Asia jää siihen.
 

Yhteistyössä