Miksi lastenlapsia on pakko saada?

Rieputarallaa

Aktiivinen jäsen
20.06.2005
48 269
-3
36
JKL
Päivällä yhdessä ketjussa yksi sun toinen suri jo ajatustakin siitä, että ei saisi koskaan lapsenlapsia. Mä en oikein tajua, että miksi. Joo, lapset on ihania, ja lastenlapset varmasti ihan erityinen rikkaus ihmisen elämässä, mutta jotenkaan en ymmärrä, miten joku voi paasata siitä, että on PAKKO saada lastenlapsia. Lasten saaminen/hankkiminen on jokaisen yksityisasia, eikä kenenkään pitäisi kokea jonkun wanna-be-mummon paineita niskassaan asian takia.
 
Lapsenlapset ovat palkinto äitinä olemisesta. Sitten kun lapset ei ole enää lapsia voi tulla todella haikea mieli ja sitten lohduttautuu ajatuksella että vielä saa olla lasten kanssa jotka ovat omia jälkeläisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lapsenlapset ovat palkinto äitinä olemisesta. Sitten kun lapset ei ole enää lapsia voi tulla todella haikea mieli ja sitten lohduttautuu ajatuksella että vielä saa olla lasten kanssa jotka ovat omia jälkeläisiä.

Palkinto?
 
En usko, että kenenkään tarkoitus on sanoa pakko sanalla sen varsinaista merkitystä. Eli jos omat lapset ei tee, niin hakee sitten ne jostain muualta, koska on PAKKO saada ne lapsenlapset, vaikka mikä olis.

Pakko synonyyminä ihana, kiva, mahtava jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Knicke Knackerton:
En usko, että kenenkään tarkoitus on sanoa pakko sanalla sen varsinaista merkitystä. Eli jos omat lapset ei tee, niin hakee sitten ne jostain muualta, koska on PAKKO saada ne lapsenlapset, vaikka mikä olis.

Pakko synonyyminä ihana, kiva, mahtava jne.

Juuri tätä minäkin meinasin. Ihan niinkuin sekin on puhetapa, kun täällä huudetaan, että JÄRKI MENEE, jos ei saa just sitä mariskoolia, joka oli PAKKO saada :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sä alat nykyään kuulostaa yhä enemmän tytsiltä.

:D Ei kai sentään?

(Kolmekymppisten lähestyessä pitäisi vissiin olla otettu kun noin nuoreksi luullaan ;)...)

Teissä on yhteistä se, että kumpikaan ei tajua, että on olemassa muitakin ajattelutapoja kuin se oma. Ja että usein ne muutkin ajattelutavat on aivan yhtä hyviä, jos ei parempiakin.
 
Mä ainakin haaveilen niistä jo nyt ja neiti on vajaa 3vee :D Siis mietin just tänään et toivottavasti tekisi sitten joskus "edes"yhden,se ajatus lohduttaa edes vähän jos itse en saa enempää.. =) Mut ei se siltikään mikään pakko ole.. =)
 
itse ainakin toivon olevani joskus mummo! Itseasiasa jopa haaveilen siitä! Saisin olla lastenlasten kanssa ilman äitinä olemisen rankkuutta ja ikuista huolta. Ottaisin yö kylään, haluaisin osallistua arkeen jne. Olisi ihanaa! Meidän lasten mummot eivät ole yhtään tuon tyyppisiä mummoja mitä itsestäni kuvittelen. *haaveilee ja huokailee*
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sä alat nykyään kuulostaa yhä enemmän tytsiltä.

:D Ei kai sentään?

(Kolmekymppisten lähestyessä pitäisi vissiin olla otettu kun noin nuoreksi luullaan ;)...)

Teissä on yhteistä se, että kumpikaan ei tajua, että on olemassa muitakin ajattelutapoja kuin se oma. Ja että usein ne muutkin ajattelutavat on aivan yhtä hyviä, jos ei parempiakin.

Herranen aika, enhän mä ole mitenkään päin väittänyt olevani oikeassa tässä asiassa. Itse asiassa mä en ole koskaan edes ajatellut asiaa. Tänään rupesin pohtimaan, ja nyt sit kirjoitin siitä. Että ihan vapaasti vaan osallistumaan keskusteluun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sä alat nykyään kuulostaa yhä enemmän tytsiltä.

:D Ei kai sentään?

(Kolmekymppisten lähestyessä pitäisi vissiin olla otettu kun noin nuoreksi luullaan ;)...)

Teissä on yhteistä se, että kumpikaan ei tajua, että on olemassa muitakin ajattelutapoja kuin se oma. Ja että usein ne muutkin ajattelutavat on aivan yhtä hyviä, jos ei parempiakin.

Herranen aika, enhän mä ole mitenkään päin väittänyt olevani oikeassa tässä asiassa. Itse asiassa mä en ole koskaan edes ajatellut asiaa. Tänään rupesin pohtimaan, ja nyt sit kirjoitin siitä. Että ihan vapaasti vaan osallistumaan keskusteluun.

"Lasten saaminen/hankkiminen on jokaisen yksityisasia, eikä kenenkään pitäisi kokea jonkun wanna-be-mummon paineita niskassaan asian takia."
Kuinka paljon tää jättää keskusteluvaraa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sä alat nykyään kuulostaa yhä enemmän tytsiltä.

:D Ei kai sentään?

(Kolmekymppisten lähestyessä pitäisi vissiin olla otettu kun noin nuoreksi luullaan ;)...)

Teissä on yhteistä se, että kumpikaan ei tajua, että on olemassa muitakin ajattelutapoja kuin se oma. Ja että usein ne muutkin ajattelutavat on aivan yhtä hyviä, jos ei parempiakin.

Herranen aika, enhän mä ole mitenkään päin väittänyt olevani oikeassa tässä asiassa. Itse asiassa mä en ole koskaan edes ajatellut asiaa. Tänään rupesin pohtimaan, ja nyt sit kirjoitin siitä. Että ihan vapaasti vaan osallistumaan keskusteluun.

"Lasten saaminen/hankkiminen on jokaisen yksityisasia, eikä kenenkään pitäisi kokea jonkun wanna-be-mummon paineita niskassaan asian takia."
Kuinka paljon tää jättää keskusteluvaraa?

No se on MUN mielipide. Nimenomaan muita mielipiteitä ja näkökulmia tässä metsästin.
 
Kyllä musta olis ihana sitten, kun ei ole enää pakko hoitaa lapsia jatkuvasti, ottaa hoitoon pieniä ja olla läsnä heidän elämässään ja katsoa kun kasvavat. Ja eritoten se olisi ihanaa, jos olisi lapsen lapsia. Jos esim. mun lapset ei sais biologisia lapsia, niin silti mulla sellanen haave olis, että he adoptoisivat. Toki se on heidän asiansa, mutta ihana olisi mummouskin kokea tavalla tai toisella. Jotenkin tuntuisi orvolta elämä ilman lapsia, edes jossain suhteessa. Täytyy vaan sitten toivoa, että jos minun lapset eivät saa/hanki lapsia, niin olisi edes joku tutun perhe, kenelle voisin olla todella tärkeä mummo, edes varamummo.

Se vaan kuuluu elämään enemmän ku mikään muu. Se vaan on mulle tärkeää, perhe ja suvun jatkuminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bad virgin:
Alkuperäinen kirjoittaja otot:
OT. Mun työkaverini ainoa lapsi on tappanut ittensä ja hän on nyt surutyön siinä vaiheessa, että suree, kun ei koskaan tule saamaan lapsenlapsia.

Mitäs sörhis tähän sanoo?

No musta tuo on asia erikseen, ei ollenkaan verrannollinen siihen, että kytätään lapsen/miniän vatsanseutua herkeämättä ja kysellään, kysellään ja kysellään, että koskas ootte meinannut lapsia hommata, kun MINÄ niin tykkäisin olla mummo...

Totta kai sureva äiti suree kaikkea, mitä menetti lapsen kuoleman myötä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huh huh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lapsenlapset ovat palkinto äitinä olemisesta. Sitten kun lapset ei ole enää lapsia voi tulla todella haikea mieli ja sitten lohduttautuu ajatuksella että vielä saa olla lasten kanssa jotka ovat omia jälkeläisiä.

Palkinto?

Nii-i! Se on palkinto siitä, ettet kuristanut omia lapsiasi...
Onhan pienet lapset ihania. ja varmasti vielä ihanampia, kun ne voi lähettää yöksi kotio. :D

nim. mun om PAKKO saada lapsenlapsia, nuo omat kasvaa ihan liian nopeasti.
 

Similar threads

Yhteistyössä