Meillä lapsiluku täynntä ja mies on aivan 100 prosenttisen ehdoton, että hän ei enää lapsia halua. Itse haluaisin "vielä sen yhden", mutta ei niin ei.
Tuon asian takia en kuitenkaan avioeroa ota hyvästä liitosta ja lasteni isästä! Kolmas lapsi oli jo niin iso myönnytys mieheltä, että en olisi sitä uskonut, jotta kyllä hänellä on hyvin vahva mielipide.
Omakin järki sanoo, että tämä määrä meille hyvä. Mutta miksi tämä typerä vauvakuume vaan valtaa mielen ja olen niin kateellinen kaikille jotka odottavat lasta, että oikein rasittaa itseäkin. Minulla kolme ihanaa lasta suotu ja miksi en voi olla tyytyväinen tuohon mitä minulla on ja kadehdin jotain sellaista mitä olen jo itse kokenut!! Hitsi pilli kun kaikki ei saa sitä yhtäkään...
Vai onkohan tämä osana vanhenemisprosessia eli lastenteko vaihe elämässä takana ja itse vanhenee ja sitä vaikea hyväksyä.
Onko muita samassa mielentilassa olevia?
Tuon asian takia en kuitenkaan avioeroa ota hyvästä liitosta ja lasteni isästä! Kolmas lapsi oli jo niin iso myönnytys mieheltä, että en olisi sitä uskonut, jotta kyllä hänellä on hyvin vahva mielipide.
Omakin järki sanoo, että tämä määrä meille hyvä. Mutta miksi tämä typerä vauvakuume vaan valtaa mielen ja olen niin kateellinen kaikille jotka odottavat lasta, että oikein rasittaa itseäkin. Minulla kolme ihanaa lasta suotu ja miksi en voi olla tyytyväinen tuohon mitä minulla on ja kadehdin jotain sellaista mitä olen jo itse kokenut!! Hitsi pilli kun kaikki ei saa sitä yhtäkään...
Vai onkohan tämä osana vanhenemisprosessia eli lastenteko vaihe elämässä takana ja itse vanhenee ja sitä vaikea hyväksyä.
Onko muita samassa mielentilassa olevia?