Miksi mä oon näin heikko? Retkahdin TAAS.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Voi helkutti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Voi helkutti

Vieras
Oon ollut sinkku vuosia, ihastun erittäin harvoin.
Kerranpa sitten eteeni asteli töissä uusi työntekijä, joka iski samantien silmänsä muhun. Aikansa se mua hakkaili, kunnes tajusin olevani pahasti ihastunut. Ja sitten rakastunut. Työpäivät oli täynnä flirttiä ja sähköä, hakeuduttiin aina kaksin, katseita, kosketuksia jne. Kyllä te tiedätte.
Sitten tuli pikkujoulut, ja ajauduttiin taas kaksin. Tunnustettiin tunteemme, mutta molemmat tiesi että mies on lähdössä ulkomaan komennukselle pian vuodenvaihteen jälkeen. Joten otin etäisyyttä ja nuolin haavojani.

Viimeisen puoli vuotta oon sitten elellyt tasaista arkea. Ilman tuota miestä. Kieltäydyin ajattelemasta häntä, uskoin että tämä ero tekee tehtävänsä.

Nyt mies on palannut. Ja kaikki jatkui juuri siitä mihin jäikin. Mä oon pettänyt itseni, en pystynyt sittenkään ohittamaan tuota ihmistä kuin häntä ei oiskaan. Mussa on heränneet taas eloon ne kaikki perhoset vatsassa, pulppuava ilo ja nauru, joka oli puoli vuotta poissa. Oon saanut energiani takaisin. Ja mua ahdistaa myöntää, että se taitaa olla tuon ihmisen ansiota. Mä en halua olla näin heikko, sillä sitähän tää on. Itsenäinen, vahva sinkkunainen joka ei tarvitse ketään.. ja sitten tulee yksi mies ja tekee musta hölmön naisen joka toimii kaikkea järkeä vastaan tunteidensa viemänä.

Ja mun ei todellakaan pitänyt näin toimia. Ja tässä sitä ollaan.
 
Ja nyt sitten surffailet mammapalstalla ja luet kauhuissasi, mihin elämäsi on ajautumassa...

Ei tämä oikeasti niin kamalaa ole. Kyllähän siitä miehestä paljon harmia on, mutta ihanat lapset kyllä korvaavat asian moninkertaisesti. Eli anna mennä vaan :)
 
No on mulla paljonkin menetettävää. Itsenäisyys, oma elämä, itsenäisyys ja öö.. itsenäisyys. Ja tunteiden hallinta.

Mä ihan oikeasti olen päättänyt, että elän tän elämäni yksin eikä tule ketään koskaan joka sen muuttaisi. Ja siis ollut hyvin tyytyväinen tähän päätökseen kaikkien niitten epäonnisten parisuhteiden ja sydänsurujen jälkeen. Ja nyt mä oon sitten tässä samassa jamassa kuin monet muut, joitten kohdalla oon aatellut että onneksi mä en oo noin heikko ja typerä.

Sekin on pahaa, että mä oon altistanut itseni taas ehdoin tahdoin turhanpäiväisille riskeille, jotka saattaa saada mun maailmani sijoiltaan. Kuten vaikkapa että joudun pettymään tai muhun sattuu tai että mun itsenäinen ja vapaa elämä on mennyttä. Naurakaa vaan, mutta se pelottaa mua.

Eniten ärsyttää se, että mä en ollutkaan niin fiksu ja vahva kuin luulin, vaan oonkin täysin jonkun miehen vietävissä ilman että mulla on siihen näköjään mitään kontrollia.
 
[QUOTE="minä";26825736]Ja nyt sitten surffailet mammapalstalla ja luet kauhuissasi, mihin elämäsi on ajautumassa...

[/QUOTE]

Tykkäisin jos pystyisin ;)

Mä oon oikeasti lueskellut kauhulla täältäkin niitä juttuja, joissa ihmiset tilittää paskasta parisuhteestaan tai kamalasta ihastumisentunteestaan ja epävarmuudestaan ja ollut salaa tyytyväinen siitä, että mulla ei semmoista vaaraa tule koskaan olemaan.

En mä vielä ole kuitenkaan niin syvällä tässä suossa, että edes ajattelisin tästä mitään sen suurempaa syntyvän. Jo nämä nykyiset tuntemukset on mulle hard corea.
 
No tuota... Voithan sä luovuttaa heti ja kokea pettymyksen tunteet saman tien tai sit sä voit antaa mennä, saada kenties ihanan ja upean romanssin ja kokea pettymykset sitten sen huuman jälkeen tai sitten saada vielä enemmän - mahtavan parisuhteen joka on oikeasti hyvä ja tasapainoinen vielä vuosien päästäkin. Ja ehkä sitten kokea pettymykset, tai sitten et koskaan. Pointtini siis, että ei se ota jos ei annakaan ja kyllä sua nyt jo vituttaisi jos homma jää tuohon ja joutuisit taas "toipumaan" miehestä, joten mikset samalla antaisi mahdollisuutta. Siinä kun on oikeasti semmoinenkin mahdollisuus että et tule pettymään...
 
  • Tykkää
Reactions: lissukka.
No voi hyvänen aika sentään. Itsenäinen ja itsevarma nainen kykenee myös selviämään pettymyksistä. Sehän on osa riippumattomuutta. Nyt olet ripustautunut yksinäisyyteesi.

Olen kokenut jotain samantapaista joskus. Tosin se olin minä kun lähti maailmalle komennukselle. Edelleen kierrän maaimaa, mutta minulla on maailman ihanin puoliso. Mun ei todellakaan ole tarttenut luopua minuudestani miehen vuoksi. Miksi? Koska hän juuri rakastui minussa omatoimisuuteeni ja itsenäisyyteeni. En ole se "kukka kämmenellä" jota tarvii joka välissä hoivata - riittää kun rakastaa. Enkä nalkuttamiseen sorru. Kun minulla on tilaa, annan hänelle tilaa.

Älä pettymyksiä pelkää. Niitä tulee, olit parisuhteessa tai et. NE on osa elämää - ja muista ne on helvetin hyvää oppia =)
 
[QUOTE="jemma";26825927]Mun ei todellakaan ole tarttenut luopua minuudestani miehen vuoksi. Miksi? Koska hän juuri rakastui minussa omatoimisuuteeni ja itsenäisyyteeni. En ole se "kukka kämmenellä" jota tarvii joka välissä hoivata - riittää kun rakastaa. Enkä nalkuttamiseen sorru. Kun minulla on tilaa, annan hänelle tilaa.

Älä pettymyksiä pelkää. Niitä tulee, olit parisuhteessa tai et. NE on osa elämää - ja muista ne on helvetin hyvää oppia =)[/QUOTE]

Peesailen!
 
Tuo mies tekee mut heikoksi, enkä mä tykkää olla heikko. Mä haluan pitää langat käsissäni oman elämäni suhteen ja elää järjellä, en tunteella. Ja yhtäkkiä mulla ei olekaan mitään sananvaltaa asiaan, tunteet tulee kuin hyökyaalto (sori A. Tuisku) ja vie mut täysin mennessään.
Mä en halua kokea sitä epävarmuutta ja niitä ajatuksia "mitä jos se ei sittenkään tykkää..." , mä haluan nukkua yöni enkä valvoa haaveillen ja ikävöiden ja odottaen seuraavaa hetkeä jolloin taas nähdään.

Mussa asuu tiukkanutturainen vanhapiikatäti, joka ei mistään hinnasta halua luopua saavutetuista eduista. Eikä ainakaan luovuttaa valtaansa typerästi hihittelevälle tytönheitukalle, joka kulkee pää pilvissä ja sydän täynnä vaaleanpunaista hattaraa. Ajatuskin kauhistuttaa.
 
Niin ja lisätään se että ei kaikista tule niitä katkeria ämmiä tai vittumaisia ukkoja. Mä luulen että osa tuon "kohtalon" orijista on niitä jotka ovat "myynneet muuta kuin ovat". Eli ollaan olevinaan jotain jota ei olla, sovitetaan itseä maailmaan johon ei oikeasti kuuluta jne. Ja toiset taas juurikin heikolla itsetunnolla varustettuja tunteidensa orija. Riittää kun kehutaan kauniiksi niin jo on jalat alta.
 
Tuo mies tekee mut heikoksi, enkä mä tykkää olla heikko. Mä haluan pitää langat käsissäni oman elämäni suhteen ja elää järjellä, en tunteella. Ja yhtäkkiä mulla ei olekaan mitään sananvaltaa asiaan, tunteet tulee kuin hyökyaalto (sori A. Tuisku) ja vie mut täysin mennessään.
Mä en halua kokea sitä epävarmuutta ja niitä ajatuksia "mitä jos se ei sittenkään tykkää..." , mä haluan nukkua yöni enkä valvoa haaveillen ja ikävöiden ja odottaen seuraavaa hetkeä jolloin taas nähdään.

Mussa asuu tiukkanutturainen vanhapiikatäti, joka ei mistään hinnasta halua luopua saavutetuista eduista. Eikä ainakaan luovuttaa valtaansa typerästi hihittelevälle tytönheitukalle, joka kulkee pää pilvissä ja sydän täynnä vaaleanpunaista hattaraa. Ajatuskin kauhistuttaa.

Et halua luopua saavutetuista eduista edes parempien etujen vuoksi? Kuulostaa tosin siltä että et olekaan niin itsenäinen ja itsetunto kunnossa. Pidät yllä hillitöntä haarniskaa ettet vaan paljastuisi. Feikaatko tuota vahvuutta? Anteeksi että kysyn näin, mutta siltä tuntuu. Olet uskotellut niin itsellesi ja samalla haukkunut ihmiset jotka USKALTAVAT tuntea. Niin uskaltavat. Se ei ole heikkoutta =)

Oman sydämmesi tuossa itse särjet kun et ole rehellinen ja tunnusta että haluat tuon miehen. Mikään ei ole pahempaa kuin valehtelu itselle.
 
"Musta kuule kuulostaa että oot ihan kunnon panon tarpeessa!! "
*reps* :laugh:
Voit olla ihan oikeassa ;)

En tiedä feikkaanko vahvuuttani, mutta en ole koskaan haukkunut ketään joka uskaltaa tuntea. En oikeasti. En ole veemäinen ihminen, vaikka en itse olekaan menossa suuna päänä jokaisen kaksilahkeisen perään. On mulla se oma rimani, joka on ja pysyy ja jonka alapuolelta en ketään huoli (=rentut, mt-ja päideongelmaiset, pelimiehet jne). Mutta noin muuten mun on kovin vaikea ihastua, ja musta se on ollut vain hyvä juttu. Ihastumiset kuluttaa aina hirveästi mun energiaani, ehkä just sitten sen takia että analysoin koko ajan kaikkea ja varmistelen selustaani pahimman varalta. Mä en meinaa millään ikinä uskoa, että joku ihana mustakin tykkäis. Vasta sitten kun se ihana on saanut tarpeekseen ja luovuttanut, mä tajuan että se oli tosissaan mutta onpa vaan liian myöhäistä. Ja sitten mä jään roikkumaan niihin hetkiin ja haaveilemaan että "kunpa oisin silloin tehnyt sitä ja tätä.."
 
"Musta kuule kuulostaa että oot ihan kunnon panon tarpeessa!! "
*reps* :laugh:
Voit olla ihan oikeassa ;)

En tiedä feikkaanko vahvuuttani, mutta en ole koskaan haukkunut ketään joka uskaltaa tuntea. En oikeasti. En ole veemäinen ihminen, vaikka en itse olekaan menossa suuna päänä jokaisen kaksilahkeisen perään. On mulla se oma rimani, joka on ja pysyy ja jonka alapuolelta en ketään huoli (=rentut, mt-ja päideongelmaiset, pelimiehet jne). Mutta noin muuten mun on kovin vaikea ihastua, ja musta se on ollut vain hyvä juttu. Ihastumiset kuluttaa aina hirveästi mun energiaani, ehkä just sitten sen takia että analysoin koko ajan kaikkea ja varmistelen selustaani pahimman varalta. Mä en meinaa millään ikinä uskoa, että joku ihana mustakin tykkäis. Vasta sitten kun se ihana on saanut tarpeekseen ja luovuttanut, mä tajuan että se oli tosissaan mutta onpa vaan liian myöhäistä. Ja sitten mä jään roikkumaan niihin hetkiin ja haaveilemaan että "kunpa oisin silloin tehnyt sitä ja tätä.."

No mitä sä sitten vielä odotat? Viestii meneen nyt heti. Kyllä hän on sinusta kuvailemasi mukaan kiinnostunut. Piste. Jatko syntyy ajallaan. Kun sille antaa mahiksen. Eihän sitä heti naimisiin mennä vaan aletaan tunnustelemaan pintaa syvemmältä miltä se toinen rinnalla tuntuu.
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
Ihanaa!!! Anna mennä :)
Kirjoitustesi perusteella tämä on juuri sitä mitä tarvitset!!! Toivottavasti mies on oikea MIES, joka vie sinut ja sinä vain vikiset ja pääset tuosta hallinnan harhasta. Kuinka paljon sinulta jääkään elämää elämättä, jos luulet, että kaikkea voi hallita.
 
[QUOTE="jemma";26826132]No mitä sä sitten vielä odotat? Viestii meneen nyt heti. Kyllä hän on sinusta kuvailemasi mukaan kiinnostunut. Piste. Jatko syntyy ajallaan. Kun sille antaa mahiksen. Eihän sitä heti naimisiin mennä vaan aletaan tunnustelemaan pintaa syvemmältä miltä se toinen rinnalla tuntuu.[/QUOTE]

Apua. Onko tosiaan?
Hui.

:D
(typerä virne kasvoilla, sori)

Uskaltaisinko mä tosiaan?

(Sori mun jankutus, mutta kun on elänyt melkein 10 vuotta yksin, ei tää oo niin helppoa. )
 
Pakeneminen on heikkoutta. Et ole vahva, vaikka ulospäin koetatkin sellaista näytellä. Vahva ihminen uskaltaa käsitellä tunteitaan ja kestää mahdollisia pettymyksiäkin.
 
[QUOTE="jemma";26826132]No mitä sä sitten vielä odotat? Viestii meneen nyt heti. Kyllä hän on sinusta kuvailemasi mukaan kiinnostunut. Piste. Jatko syntyy ajallaan. Kun sille antaa mahiksen. Eihän sitä heti naimisiin mennä vaan aletaan tunnustelemaan pintaa syvemmältä miltä se toinen rinnalla tuntuu.[/QUOTE]

Ja voihan sitä säilyttää itsenäisyytensä siitä huolimatta että on upea suhde jonkun kanssa. Esim. mun anoppikokelas ja miehensä on olleet kimpassa yli 14 vuotta, 10 vuotta kihloissa ja asuvat edelleen erillään, molemmilla on oma työ, harrastukset, omaisuus, ystävät jne. mutta viettävät sitten laatuaikaa keskenään esim. mökillä tai jomman kumman luona. Arki kuitenkin pääasiassa erillinen.
 
Go for it girl!

Mä olen itse miesvaltaisella alalla ja paljon kaksilahkeisten kanssa tekemisissä. Heillä todellakin on putkiaivot ja lyhyt pinna ;) eli viestit on just sitä mitä olet varmasti ymmärtänyt (ei tartte lukea rivien välistä) ja toden totta, he kyllästyy jos liian kauan joutuu odotteleen.

Sä voit mennä omaa tahtiasi. Ei mieskään (tuskin) odota "kosintaa". Kuhan vaikka menette puoli-frendi pohjalta kaljalle tms. Rennon letkeesti. Ei mitään kynttilä illallisia ja tunteiden vuodatusta. Kuhan törmäätte kaksin ja katotte mitä tapahtuu. Voi olla jotain tai olla olematta (epäilen)
 
Tiiättekö että kaikkein naurettavinta on se, että niiden pikkujoulujen jälkeenkin (oli siis lyhyt matka, oltiin yhdessä vuorokausi. Mies lyöttäytyi mun seuraani heti alussa ja erottiin vasta lopussa. Oli herrasmies, suudeltiin, juteltiin, tanssittiin, juteltiin. Kertoi tunteensa mua kohtaan jne) mä olin epävarma miehestä. Hetken siis leijuin pilvissä tuosta sadusta joka koettiin, mutta liian pian se vanhapiika nutturoineen tuli pilaamaan kaiken ja sai mut taas ajattelemaan että ei se kuitenkaan tykkää ja ei se kuitenkaan tarkoittanut ja ei se kuitenkaan ollut tosissaan jne.. )

Mä en kestä itseäni tuommoisena, ja tuommoiseksi mä muutun silloin kun ihastun.

Ootte kyllä tosi ihania kun tsemppaatte mua, iso kiitos siitä :heart:
 
Tiiättekö että kaikkein naurettavinta on se, että niiden pikkujoulujen jälkeenkin (oli siis lyhyt matka, oltiin yhdessä vuorokausi. Mies lyöttäytyi mun seuraani heti alussa ja erottiin vasta lopussa. Oli herrasmies, suudeltiin, juteltiin, tanssittiin, juteltiin. Kertoi tunteensa mua kohtaan jne) mä olin epävarma miehestä. Hetken siis leijuin pilvissä tuosta sadusta joka koettiin, mutta liian pian se vanhapiika nutturoineen tuli pilaamaan kaiken ja sai mut taas ajattelemaan että ei se kuitenkaan tykkää ja ei se kuitenkaan tarkoittanut ja ei se kuitenkaan ollut tosissaan jne.. )

Mä en kestä itseäni tuommoisena, ja tuommoiseksi mä muutun silloin kun ihastun.

Ootte kyllä tosi ihania kun tsemppaatte mua, iso kiitos siitä :heart:

Katkaise niska vanhaltapiialta. Se on ihan typerä. Ota nyt oikeasti selvää. Olet huomenna luultavasti maailman onnellisin nainen tai jos et niin vetäise pullo viiniä, itke itkut ja jatka sunnuntaina kohti uutta. Tärkeintä - sitten todellakin tiedät asian laidan
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
[QUOTE="jemma";26826216]Katkaise niska vanhaltapiialta. Se on ihan typerä. Ota nyt oikeasti selvää. Olet huomenna luultavasti maailman onnellisin nainen tai jos et niin vetäise pullo viiniä, itke itkut ja jatka sunnuntaina kohti uutta. Tärkeintä - sitten todellakin tiedät asian laidan[/QUOTE]

Ihastuminen, rakastuminen, alkuhuuma, leijuminen.. Se on IHANAA!!! Mä antaisin aika paljon että saisin kokea sen pilvissä leijumisen ja pinkin ja pörröisen olotilan taas...
 
Ehkä mä tosiaan voisin nousta tuota vanhaapiikaa vastaan ja häätää sen jopa kokonaan musta? Toisaalta sen kanssa on ollut kovin turvallista elää, se on onnistuneesti pilannut aina kaikki mun ihastumiset ja pitänyt huolen siitä että mikään ei muutu. Se on huolehtinut siitä, etten haihattele ympäriinsä ja putoa jostain pilvihattaroista maahan. Mutta toisaalta taas.. miksen mä kokeilis edes kerran elämässäni sitä, miltä tuntuu leijua? ;)

Uskaltaisko..
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80

Yhteistyössä