Miksi meillä on niin paljon mielenterveys ongelmia Suomessa?

["aapee"]

-perimä
-kaamoksen vaikutus mielialaan, ts. valon vähäisyys
-ongelmien hoitaminen alkoholilla, joka masentaa entisestään
-sosiaaliset suhteet suosivat sisäänpäinkääntyneisyyttä ja "pidä huolta omista asioistasi " -asennetta
-erilaisuutta katsotaan kieroon, poikkeavat suljetaan yhteisöstä
-yleinen köyhyys - toisin kuin meillä aina hoetaan, Suomessa on moni asia huonommin ja olemme köyhempiä kuin monet muut länsimaiksi luettavat maat
-kilpailun kiristyminen kaikilla elämänalueilla - tämä on tullut 90-luvulta alkaen yhä selvemmäksi, jopa vakityö on kuin lottovoitto, vaikka se pitäisi olla perusoikeus

Totta, aivan samaa mieltä! Tuo kilpailun kiristyminen on todella raakaa ja ajaa varmasti monen ahdinkoon ja siitä sitten työkyvyttömyyseläkkeelle. Alkoholi vielä kun lisätään niin avot. Pidä huolta omista asioistasi - asenne on myös niin harmillinen, mutta tosi. Ei meillä ole tapana kysyä vaikka työkaverilta mitä kuuluu ja miten jakselet, tai naapurilta.

 

[Eedla]

Mä uskon vakaasti että suurimpia syyllisiä on suomalaisten typerä itsenäistämisvouhotus.lapset pyritään itsenäistämään mahd varhain kaikilla tasoilla.7 v koululaisen oletetaan osaavan huolehtia itsestään. Kaikesta pitää yrittää selvitä itsenäisesti ja tksin lapsesta aikuiseen.miten se EI vois olla vaikuttamatta? Yhteiskunnissa,joissa yhteisöllisyys on voimakasta ja lastenkin annetaan olla riippuvaisia tosi pitkään masennusta yms ei oo samassa määrin kuin täällä suomessa jossa kaikkien vauvasta vaariin pitää sinnitellä omin avuin.

 

["aapee"]

Monesti vaan näillä lapsilla ei ole sellaista lähipiiriä, joka hakeutuisi heidän kanssaan saamaan apua.

Mä ymmärrän ihan hyvin tuon sun ajattelutapasi. Että on tavallaan ihmisen oma vika, jos ei elämässä menekään hyvin. Kun kuitenkin yhteiskunta tarjoaa kaiken mahdollisen, jotta menisi hyvin. Ajattelin kymmenen vuotta sitten suurinpiirtein samalla tavalla. Ja koska minä olin pärjännyt elämässäni ja mennyt eteenpäin vastoinkäymisistäni huolimatta, niin toki kaikki muutkin siihen pystyisivät. Nykyisin ajattelen jo toisin. Tiedän, miten onnekas olen ollut jo siinä, että lapsuudenkodissani kannustettiin opiskelemaan ja kouluttautumaan. Että sain sen tuen, mitä koulunkäyntiäni varten tarvitsin. Enemmänkin. Mua on myös aina kannustettu yrittämään. Nk nostettu pystyyn, kun olen epäonnistunut ja autettu yrittämään uudestaan. Koko lapsuuteni elin ilmapiirissä, jossa oli itsestäänselvää, että pystyn kaikkeen, mihin haluan pystyä. Minua ei vähätelty eikä lannistettu. Kun seurasin omien lasteni kouluaikaa ja kaveripiiriä, niin aloin huomata, millainen merkitys kodilla on. Olen myös viimeisen kymmenen vuoden aikana tutustunut useisiin ihmisiin, joilla elämä ei ole mennyt niinkuin Strömsössä. Ihmisiin, joiden itsetunto on ollut niin nollassa, että sellaisesta on vaikea nousta. Ajatus peruskoulun arvosanojen korottamisesta, lukio- ja yliopisto-opinnoista voi olla sellaiselle ihmiselle ajatustasolla täysin mahdotonta tai ainakin valovuosien päässä, jotta heiltä löytyisi voimia edes yrittää. Kaikilla nyt vaan ei ole samat lähtökohdat, vaikka kovin mielellämme haluasimme niin ajatellakin.

Ymmärrän sinun ajatukset ja olen huomannut saman, ettei elämä kuitenkaan anna kaikille samoja eväitä ja mahdollisuuksia. Silti minusta meillä on pääpiirteisssään rakenteet ja tämä ns. hyvinvointivaltio hyvin koossa, mutta meidän kansanluonne on vain melankolinen, kuten siinä linkissä minkä joku laittoi sanottiin. Suomalaiset ovat ujompia, sisäänpäinkääntyneempiä ja ahdistukseen siksi taipuvaisempia. Se avoimuus ja lohdun/toivon hakeminen uskonnosta/yhteisöstä ei ole normi. Ja se on tosi valitettavaa.

Se mistä olen eniten huolissani on lapset ja nuoret, joiden elämä riippuu täysin vanhemmista. Jos siellä kotona ei mene asiat hyvin, vaikeneeko lähipiiri vai ottaako huolen tosissaan ja ilmoittaa lasuun? Kovin monesti näin ei ole, ja apu ei tavoita välttämättä yksilöä koko lapsuuden aikana.

 

[Keittiönoita]

Mä uskon vakaasti että suurimpia syyllisiä on suomalaisten typerä itsenäistämisvouhotus.lapset pyritään itsenäistämään mahd varhain kaikilla tasoilla.7 v koululaisen oletetaan osaavan huolehtia itsestään. Kaikesta pitää yrittää selvitä itsenäisesti ja tksin lapsesta aikuiseen.miten se EI vois olla vaikuttamatta? Yhteiskunnissa,joissa yhteisöllisyys on voimakasta ja lastenkin annetaan olla riippuvaisia tosi pitkään masennusta yms ei oo samassa määrin kuin täällä suomessa jossa kaikkien vauvasta vaariin pitää sinnitellä omin avuin.

Minusta taas nykyisin on juuri päinvastoin. On iltapäiväkerhot, vanhempien lyhennetyt työajat, autolla kuskataan harrastuksiin, ulkona ei anneta olla ilman aikuisen läsnäoloa, perunat kuoritaan valmiiksi jne. Eli minusta lapsia suojellaan ja paapotaan paljon pidempään kuin esim omassa lapsuudessani 60-luvulla.

 

["aapee"]

Mä uskon vakaasti että suurimpia syyllisiä on suomalaisten typerä itsenäistämisvouhotus.lapset pyritään itsenäistämään mahd varhain kaikilla tasoilla.7 v koululaisen oletetaan osaavan huolehtia itsestään. Kaikesta pitää yrittää selvitä itsenäisesti ja tksin lapsesta aikuiseen.miten se EI vois olla vaikuttamatta? Yhteiskunnissa,joissa yhteisöllisyys on voimakasta ja lastenkin annetaan olla riippuvaisia tosi pitkään masennusta yms ei oo samassa määrin kuin täällä suomessa jossa kaikkien vauvasta vaariin pitää sinnitellä omin avuin.

Tästäkin ihan samaa mieltä!! 18-vuotiaana ihmisen odotetaan muuttavan omilleen ja pärjäävän itsenäisesti. Aivan naurettavaa ja verrattuna muuhun Eurooppaan niin meillä on "aikuistuminen" todella aikaista.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";28729504]Ymmärrän sinun ajatukset ja olen huomannut saman, ettei elämä kuitenkaan anna kaikille samoja eväitä ja mahdollisuuksia. Silti minusta meillä on pääpiirteisssään rakenteet ja tämä ns. hyvinvointivaltio hyvin koossa, mutta meidän kansanluonne on vain melankolinen, kuten siinä linkissä minkä joku laittoi sanottiin. Suomalaiset ovat ujompia, sisäänpäinkääntyneempiä ja ahdistukseen siksi taipuvaisempia. Se avoimuus ja lohdun/toivon hakeminen uskonnosta/yhteisöstä ei ole normi. Ja se on tosi valitettavaa.

Se mistä olen eniten huolissani on lapset ja nuoret, joiden elämä riippuu täysin vanhemmista. Jos siellä kotona ei mene asiat hyvin, vaikeneeko lähipiiri vai ottaako huolen tosissaan ja ilmoittaa lasuun? Kovin monesti näin ei ole, ja apu ei tavoita välttämättä yksilöä koko lapsuuden aikana.[/QUOTE]
Niin, tämä hyvinvointivaltio natisee ainoastaan niiden kaikista heikompien kohdalla. Valitettavasti.

Lähipiiri varmaan monissa tapauksissa vaikeneekin, mutta toisaalta läheskään aina kyse ei ole mistään vanhempien päihdeongelmasta tms. Joskus kyse on yksinkertaisesti kodin asenneilmapiiristä. Lapsi on puhdas, ruokittu ja vaatetettu, mutta kodin antama henkinen pääoma on kehnonlainen. Lapsen haaveet tyrmätään naurettavina eikä lasta kannusteta toteuttamaan unelmiaan.

 

[Eedla]

Minusta taas nykyisin on juuri päinvastoin. On iltapäiväkerhot, vanhempien lyhennetyt työajat, autolla kuskataan harrastuksiin, ulkona ei anneta olla ilman aikuisen läsnäoloa, perunat kuoritaan valmiiksi jne. Eli minusta lapsia suojellaan ja paapotaan paljon pidempään kuin esim omassa lapsuudessani 60-luvulla.

justiin silloin 60-luvullahan se oli pahimmillaan se vouhotus. Nykyään on luojan kiitos tultu jo vähän parempaan suuntaan kun on lyhennetyt työajat yms mutta vielä on parantamisenvaraa. Ei ala-aateikäistä oo luotu olemaan tuntikausia yksin koulun jälkeen. Monissa maissa alle 12vuotiaita ei jätetä yksin ikinä.

 

["aapee"]

Niin, tämä hyvinvointivaltio natisee ainoastaan niiden kaikista heikompien kohdalla. Valitettavasti.

Lähipiiri varmaan monissa tapauksissa vaikeneekin, mutta toisaalta läheskään aina kyse ei ole mistään vanhempien päihdeongelmasta tms. Joskus kyse on yksinkertaisesti kodin asenneilmapiiristä. Lapsi on puhdas, ruokittu ja vaatetettu, mutta kodin antama henkinen pääoma on kehnonlainen. Lapsen haaveet tyrmätään naurettavina eikä lasta kannusteta toteuttamaan unelmiaan.

Juu, se taitaa olla jo emotionaalista kaltoinkohtelua. Todella kamalaa ja tuhoaa lapsen itsetunnon ja perusturvallisuudentunteen. Niihin täytyisi puuttua heti kun ongelma ilmenee, varhainen puuttuminen on se tärkein. Lapsuus merkitsee kuitenkin valtavasti ja lapsi ei vanhempiaan valitse. Toivottavasti ihmiset ajattelevat noissa lapsen parasta eivätkä viivyttele ja jätä lasta yksin.

 

["vieras"]

Minusta taas nykyisin on juuri päinvastoin. On iltapäiväkerhot, vanhempien lyhennetyt työajat, autolla kuskataan harrastuksiin, ulkona ei anneta olla ilman aikuisen läsnäoloa, perunat kuoritaan valmiiksi jne. Eli minusta lapsia suojellaan ja paapotaan paljon pidempään kuin esim omassa lapsuudessani 60-luvulla.

Nykyään lapsilta ei vaadita niin paljon kuin ennen esim. osallistumista kodintöihin, ja tätä kautta tavoiteta tuntemusta tarpeellisuudesta ja vastuullisuudesta.

Lapsen viihtyminen on noussut kaiken edelle, viihde- ja rahankäyttöpuolella on taipumus tarpeiden kasvaa ja hetken kuluttua mikään ei riitä eikä ole kivaa.
Ei opita että välillä tehdään töitä (huvitti tai ei) ja sitten vietetään ansaittua vapaa-aikaa.

Lisäksi tämä ihan some joka virtuaalisuudellaan ja 24/7 aukiolollaan saattaa temmata ipanan ihan toiseen maailmaan kuin siihen joka herää aamulla ihmisten aikoihin.

 

["aapee"]

justiin silloin 60-luvullahan se oli pahimmillaan se vouhotus. Nykyään on luojan kiitos tultu jo vähän parempaan suuntaan kun on lyhennetyt työajat yms mutta vielä on parantamisenvaraa. Ei ala-aateikäistä oo luotu olemaan tuntikausia yksin koulun jälkeen. Monissa maissa alle 12vuotiaita ei jätetä yksin ikinä.

Niin se vapaa kasvatus trendi? Mun vanhemmat on myös kasvatettu sen mukaisesti ja jos nykyään sillä tavoin "huolehtisi" lapsistaan, se olisi lapsen kaltoinkohtelu ja ls-asia. Onneksi on jotain opittu siitä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";28729564]Juu, se taitaa olla jo emotionaalista kaltoinkohtelua. Todella kamalaa ja tuhoaa lapsen itsetunnon ja perusturvallisuudentunteen. Niihin täytyisi puuttua heti kun ongelma ilmenee, varhainen puuttuminen on se tärkein. Lapsuus merkitsee kuitenkin valtavasti ja lapsi ei vanhempiaan valitse. Toivottavasti ihmiset ajattelevat noissa lapsen parasta eivätkä viivyttele ja jätä lasta yksin.[/QUOTE]
Valitettavasti aika harva edes huomaa, jos naapurin lasta tai oman lapsen kaveria ei kotona kannusteta. Varsinaiset ongelmat ilmenevät yleensä vasta myöhemmin. Joskus se ongelma ilmenee vasta siinä, että peruskoulusta päästään rimaa hipoen läpi eikä nuorella ole minkäänlaisia tulevaisuudensuunnitelmia. Siksi yhdessä aiemmassa viestissäni kirjoitinkin, että minusta ihan kaikille viidesluokkalaisille pitäisi tehdä jonkinlainen "missä mennään?" -kartoitus eikä vain niille, jotka jo "lintsaavat ja potkivat mummoja".

 

[KääKKä de la KääKKä]

Niin, tämä hyvinvointivaltio natisee ainoastaan niiden kaikista heikompien kohdalla. Valitettavasti.

Lähipiiri varmaan monissa tapauksissa vaikeneekin, mutta toisaalta läheskään aina kyse ei ole mistään vanhempien päihdeongelmasta tms. Joskus kyse on yksinkertaisesti kodin asenneilmapiiristä. Lapsi on puhdas, ruokittu ja vaatetettu, mutta kodin antama henkinen pääoma on kehnonlainen. Lapsen haaveet tyrmätään naurettavina eikä lasta kannusteta toteuttamaan unelmiaan.

Ah mä muistan kuinka tunsin usein itseni mitätöidyksi vekarana kun esitin jonkin idean, jonka vanhemmat torppasi heti alkuunsa, kertomalla elämän realiteetteja.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";28729578]Niin se vapaa kasvatus trendi? Mun vanhemmat on myös kasvatettu sen mukaisesti ja jos nykyään sillä tavoin "huolehtisi" lapsistaan, se olisi lapsen kaltoinkohtelu ja ls-asia. Onneksi on jotain opittu siitä.[/QUOTE]
Vapaa kasvatus tuli Suomeen oikeastaan vasta 70-luvulla. Me 60-luvun kersat saatiin vielä tukkapöllyä, nahkaremmiä ja koivuniemenherraa.

 

[KääKKä de la KääKKä]

Eikä pidä myöskään unohtaa näitä "kilttejä" lapsia, jotka eivät pidä itsestään melua ja menestyvät koulussa.

 

["aapee"]

Valitettavasti aika harva edes huomaa, jos naapurin lasta tai oman lapsen kaveria ei kotona kannusteta. Varsinaiset ongelmat ilmenevät yleensä vasta myöhemmin. Joskus se ongelma ilmenee vasta siinä, että peruskoulusta päästään rimaa hipoen läpi eikä nuorella ole minkäänlaisia tulevaisuudensuunnitelmia. Siksi yhdessä aiemmassa viestissäni kirjoitinkin, että minusta ihan kaikille viidesluokkalaisille pitäisi tehdä jonkinlainen "missä mennään?" -kartoitus eikä vain niille, jotka jo "lintsaavat ja potkivat mummoja".

Tuo kartoitus "Missä mennään" kuulostaa järkevältä ja edes jossakin vaiheessa olisi äärettömän hyvä, mutta viidesluokkalaisille tosi hyvä. Koulumaailmassa se vähän kun itsestään menee niin, että osa porukkaa on vain huonoja ja epäsuosittuja, eikä siihen puututa.. Ei se ole reilua eikä auta ollenkaan sitä lasta.

 

["aapee"]

Vapaa kasvatus tuli Suomeen oikeastaan vasta 70-luvulla. Me 60-luvun kersat saatiin vielä tukkapöllyä, nahkaremmiä ja koivuniemenherraa.

Juu tosi "opettavaista" ja kasvattavaa lapselle. Huhhuh. Mun porukat on -69 syntyneitä ja molemmat ovat saaneet varmasti ihan kamalan kasvatuksen, kun oli tuo vapaa kasvatus buumi. Jos edes ajattelen asiaa niin tekee pahaa, mutta kai silloin ei sit vain asioista tiedetty . :/

 

["vieras"]

Miksi meillä on niin paljon psyykkisiä sairauksia Suomessa? Itsekin käytän mielialalääkkeitä ja opiskelen sairaanhoitajaksi, joten en missään nimessä väheksy psyykkeen sairauksia. Niihin on onneksi hyvää hoitoa, mutta opettajat sanoo aina, että tulette huomaamaan kuinka ne on suomalaisia kansansairauksia kuten myös alkoholismi.

Mitä mieltä olette miksi meillä vaikka masennus on yleisin sairauspoissaolojen syy? Miksi meillä on psyykkisiä ongelmia enemmän kuin vaikka etelän maissa?
Itse uskon, että suomalaiset ovat vain niin sisäänpäinsuuntautuneita ja ujoja, eikä ongelmista viitsitä puhua edes lähimmäisille vaan hukutetaan paha olo viinaan ja lääkkeisiin. Mitä te ajattelette?

tämä on vain minun mielipide mutta sisäänpäinsuuntautuneisuus ja väkivaltaisuus. Jos viina on pelissa niin se on melkein selviö, että ongelmia tulee ja sen käyttö aloitetaan liian aikasin.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28729689]tämä on vain minun mielipide mutta sisäänpäinsuuntautuneisuus ja väkivaltaisuus. Jos viina on pelissa niin se on melkein selviö, että ongelmia tulee ja sen käyttö aloitetaan liian aikasin.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Alkoholiin puretaan se paha olo ja siitä ei mitään hyvää seuraa. Alkoholismia on varmasti jos ei eniten niin melkein eniten koko maailmasta, meillä..? Ja humalahakuisuus - kun ei sitä osata käyttää sivistyneesti! Tai se ei kuulu tapoihin.

 

[liina harja]

Miksi meillä on niin paljon psyykkisiä sairauksia Suomessa? Itsekin käytän mielialalääkkeitä ja opiskelen sairaanhoitajaksi, joten en missään nimessä väheksy psyykkeen sairauksia. Niihin on onneksi hyvää hoitoa, mutta opettajat sanoo aina, että tulette huomaamaan kuinka ne on suomalaisia kansansairauksia kuten myös alkoholismi.

Mitä mieltä olette miksi meillä vaikka masennus on yleisin sairauspoissaolojen syy? Miksi meillä on psyykkisiä ongelmia enemmän kuin vaikka etelän maissa?
Itse uskon, että suomalaiset ovat vain niin sisäänpäinsuuntautuneita ja ujoja, eikä ongelmista viitsitä puhua edes lähimmäisille vaan hukutetaan paha olo viinaan ja lääkkeisiin. Mitä te ajattelette?

yhteisöllisyys puuttuu,ollaan yksin, kytätään, tehdään ls ilmoituksia sen sijaan että tarjottais apua. erobuumi joka on täällä jyllännyt hyvän aikaan saa aikan sen että lapset kokevat sellaista perusturvallisuutta järkyttävää jota ei pitäisi kokea. mutta kuitenkin usein saavat mallin parisuhteeseen ja sen toimimattomuuden ratkaisuun vanhemmiltaan ja jatkavat pahanolon siirtämistä samalla seuraavalle sukupolvelle(vaikka näennäisesti näyttäisi että lapsi selviää hyvin erosta,ei vo itietää millaiset vaikutukset tämä vanhempien ero aiheuttaa lapsen tuleviin parisuhteisiin! tuskin hyvän).

ls järjestelmä viiemistään takaa että metsään mennään, sen sijaan että keskityttäisiin siihen että annetaan vanhemmille riittävä apu jotta he jaksavat arjessa,sen sijaan syynätään kaikki mahdolliset epäkohdat jotka tietenkin kirjataan ylös tarkasti, jos siihen prosessiin joutuu valmiiksi uupunut ihminen niin viimeistään se stressi on asia joka katkaisee kamelin selän.

keskitytään siihen että pinnallisesti kaikki on hyvin koti kiiltää etc...mutta ne lapset jää vähemmälle huomiolle.

merkittävä asia on myös sellainen perusturvallisuuden vaarantaminen kuin 3-4vuotiaiden yksin ulkoilu! liian pieni on vastuussa itsestään...vaikka se vastuu kuuluisi vanhemmille! toisaalta taas kun lapsi kasvaa mitä muuta tekemistä sillä on ku hengailla epämääräisissä porukoissa? maalla asuvat asia erikseen.

sen lisäksi suomi on varsin alkoholi myönteinen maa! oot outo jos et juo...

niin alkoholi lisää ahdistust aja masentunutta mielialaa->sitä kuitenkin käytetään lievittämään noita oireita ja kierre on valmis.

on totta myös että ihmisten täytys puhua eikä vaan pitää kulisseja yllä..mutta jos sulla on lapsia et voi puhua.. ite kerran erehdyin lapsen tätille laittaa viestin että sanoo terveisiä veljelleen että voisi hoitaa isän roolinsa että mä en just tällä hetkellä jaksa lapsen käytöstä,mitä tämä akka teki,no soitti sosiaalipäivystykseen ja puhu ummet ja lammet kaikkea paskaa huumeiden käytöstä lähtien meistä!!

:O eli opetus oli pidä suu suoussa ja hymyile vaikka kuinka vituttais!

 

[Keittiönoita]

Ja kyllä mä uskon, että ihmisten yksinäisyys on yksi syy mielenterveyden ongelmiin. Ei olla tekemisissä omien vanhempien, sisarusten tai ystävien - jos sellaisia enää edes onkaan - kanssa, naapureista nyt puhumattakaan. Huomataan, että vaikka tulisikin tilaisuus lähteä jonnekin, niin ei ole ketään, kenen kanssa lähtisi. On yksinäisiä lapsia, yksinäisiä nuoria, yksinäisiä aikuisia, yksinäisiä vanhuksia.

 

["aapee"]

yhteisöllisyys puuttuu,ollaan yksin, kytätään, tehdään ls ilmoituksia sen sijaan että tarjottais apua. erobuumi joka on täällä jyllännyt hyvän aikaan saa aikan sen että lapset kokevat sellaista perusturvallisuutta järkyttävää jota ei pitäisi kokea. mutta kuitenkin usein saavat mallin parisuhteeseen ja sen toimimattomuuden ratkaisuun vanhemmiltaan ja jatkavat pahanolon siirtämistä samalla seuraavalle sukupolvelle(vaikka näennäisesti näyttäisi että lapsi selviää hyvin erosta,ei vo itietää millaiset vaikutukset tämä vanhempien ero aiheuttaa lapsen tuleviin parisuhteisiin! tuskin hyvän).

ls järjestelmä viiemistään takaa että metsään mennään, sen sijaan että keskityttäisiin siihen että annetaan vanhemmille riittävä apu jotta he jaksavat arjessa,sen sijaan syynätään kaikki mahdolliset epäkohdat jotka tietenkin kirjataan ylös tarkasti, jos siihen prosessiin joutuu valmiiksi uupunut ihminen niin viimeistään se stressi on asia joka katkaisee kamelin selän.

keskitytään siihen että pinnallisesti kaikki on hyvin koti kiiltää etc...mutta ne lapset jää vähemmälle huomiolle.

merkittävä asia on myös sellainen perusturvallisuuden vaarantaminen kuin 3-4vuotiaiden yksin ulkoilu! liian pieni on vastuussa itsestään...vaikka se vastuu kuuluisi vanhemmille! toisaalta taas kun lapsi kasvaa mitä muuta tekemistä sillä on ku hengailla epämääräisissä porukoissa? maalla asuvat asia erikseen.

sen lisäksi suomi on varsin alkoholi myönteinen maa! oot outo jos et juo...

niin alkoholi lisää ahdistust aja masentunutta mielialaa->sitä kuitenkin käytetään lievittämään noita oireita ja kierre on valmis.

on totta myös että ihmisten täytys puhua eikä vaan pitää kulisseja yllä..mutta jos sulla on lapsia et voi puhua.. ite kerran erehdyin lapsen tätille laittaa viestin että sanoo terveisiä veljelleen että voisi hoitaa isän roolinsa että mä en just tällä hetkellä jaksa lapsen käytöstä,mitä tämä akka teki,no soitti sosiaalipäivystykseen ja puhu ummet ja lammet kaikkea paskaa huumeiden käytöstä lähtien meistä!!

:O eli opetus oli pidä suu suoussa ja hymyile vaikka kuinka vituttais!

Nyt olen täysin eri mieltä kyllä. Minusta lastensuojelutyö ja tukitoimet ovat todella, todela tärkeitä ja juurikin auttavat lasta, kun kotona ei mene hyvin tai on ongelmia alkamassa ilmetä (esim. lapsi oireilee päivähoidossa ja tädit tekevät ls-ilmoituksen). Sitä pitää arvostaa, että meillä todella on sosiaalityöntekijät joilla on pitkä ja hyvä koulutus - osaamista kohdata ja auttaa erilaisia perheitä. Ensisijaisesti lapsia, jotka eivät valitse vanhempiaan. On sääli jos ihmiset ajattelevat noin vihamielisesti auttavaa tahoa kohtaan, joka tottakai joutuu myös tekemään ikäviä ratkaisuja (huostaanotto.) Ei kaikki ratkaisut miellytä kaikkia, tietenkään, mutta tärkein on, että lapsi saa hyvää hoitoa ja kasvuolosuhteet, jotka on turvalliset ja lapsen ikätasolle suotavat. Sossut ovat vastuussa ilmoituksen saatuaan siitä, että lapsen ongelmat ratkaistaan ja jos apua ei annettaisi ELI puututtaisi, mitä sitten kävisi?!

Muista olen samaa mieltä, alkoholi ON iso ongelma ja aiheuttaa masennusta. Ja liian varhain itsenäistetään lapsia.

 

[mielenterv.potilas]

Monesti vaan näillä lapsilla ei ole sellaista lähipiiriä, joka hakeutuisi heidän kanssaan saamaan apua.

Mä ymmärrän ihan hyvin tuon sun ajattelutapasi. Että on tavallaan ihmisen oma vika, jos ei elämässä menekään hyvin. Kun kuitenkin yhteiskunta tarjoaa kaiken mahdollisen, jotta menisi hyvin. Ajattelin kymmenen vuotta sitten suurinpiirtein samalla tavalla. Ja koska minä olin pärjännyt elämässäni ja mennyt eteenpäin vastoinkäymisistäni huolimatta, niin toki kaikki muutkin siihen pystyisivät. Nykyisin ajattelen jo toisin. Tiedän, miten onnekas olen ollut jo siinä, että lapsuudenkodissani kannustettiin opiskelemaan ja kouluttautumaan. Että sain sen tuen, mitä koulunkäyntiäni varten tarvitsin. Enemmänkin. Mua on myös aina kannustettu yrittämään. Nk nostettu pystyyn, kun olen epäonnistunut ja autettu yrittämään uudestaan. Koko lapsuuteni elin ilmapiirissä, jossa oli itsestäänselvää, että pystyn kaikkeen, mihin haluan pystyä. Minua ei vähätelty eikä lannistettu. Kun seurasin omien lasteni kouluaikaa ja kaveripiiriä, niin aloin huomata, millainen merkitys kodilla on. Olen myös viimeisen kymmenen vuoden aikana tutustunut useisiin ihmisiin, joilla elämä ei ole mennyt niinkuin Strömsössä. Ihmisiin, joiden itsetunto on ollut niin nollassa, että sellaisesta on vaikea nousta. Ajatus peruskoulun arvosanojen korottamisesta, lukio- ja yliopisto-opinnoista voi olla sellaiselle ihmiselle ajatustasolla täysin mahdotonta tai ainakin valovuosien päässä, jotta heiltä löytyisi voimia edes yrittää. Kaikilla nyt vaan ei ole samat lähtökohdat, vaikka kovin mielellämme haluasimme niin ajatellakin.

Upeaa Keittis. Silloin 10 v. sitten mua loukkasi ja harmitti sun puheesi ja asenteesi että kaikki on itsestä kiinni, turha valittaa.
Mukavaa, että olet oppinut ymmärtämään että kaikki ei ole aina "omissa käsissä" elämän suhteen

 

[ssssssssss]

liian vähän aurinkoa. liian pieni yhteisö/maa, sisäsiittoista kansaa tämän takia, geenit eivät pääse vahvistumaan tai jotain...

 

["vieras"]

Sisäsiittoisuus, D-vitamiinin puute, pimeys ja synkkyys, alkoholi, yhteiskunta, itsenäisyys ja yksinäisyys... Siinäpä niitä syitä...

 

["mies"]

Meillä ollaan myös hirveän suorituskeskeisiä. Epäonnisitumisia ei ymmärretä/ sallita.

Tuo on aivan totta. Naisillakin on aika yleistä suunnata miehiin kovia odotuksia ja vaatimuksia ja jos ei ole niiden mukainen, ei hyvä heilu. Ihmiskuva on sanalla sanoen liian... "epäromanttinen". Sydän ja ihmisen sielu ovat vähemmän tärkeitä kuin (onnistuneet, taitavat) teot ja tietynlainen kaavamaisuus.

Hyvää pohdintaa ainakin ketjun alkupäässä