miksi miehet ratkeavat juomaan vaimon lähdettyä???

[fleura]

suurin osa suomalaisista miehistä alkaa juomaan ja hukuttaa surunsa pulloon. kamalaa! eikö olisi muuta tapaa tai yrittää saada toinen palaamaan takaisin?

 

["vieras"]

Suomalaisen miehen ylpeys ei anna periksi, ei siis voi yrittää saada naista takaisin.

Minusta ainakin tuntuu, että JOISSAIN TAPAUKSISSA miehet ovat kuin lapsia, ja juominen alkaa, koska niin voi tehdä. Ei ole enää vaimoa kertomassa, kuinka niin ei voi tehdä joka päivä, ja kuinka sairasta ja typerää sellainen on. Mies juo, koska se on kivaa.

 

[fleura]

[QUOTE="vieras";24895593]Suomalaisen miehen ylpeys ei anna periksi, ei siis voi yrittää saada naista takaisin.

Minusta ainakin tuntuu, että JOISSAIN TAPAUKSISSA miehet ovat kuin lapsia, ja juominen alkaa, koska niin voi tehdä. Ei ole enää vaimoa kertomassa, kuinka niin ei voi tehdä joka päivä, ja kuinka sairasta ja typerää sellainen on. Mies juo, koska se on kivaa.[/QUOTE]

voi olla, mutta miksi se on niin vaikeaa avautua ja puhua. eikö sitä voisi tehdä jotain hyödyllisempää.

 

["vieras"]

voi olla, mutta miksi se on niin vaikeaa avautua ja puhua. eikö sitä voisi tehdä jotain hyödyllisempää.

Voisihan sitä, mutta ei se oikeastaan ole helpompaa. On niin helppoa olla hiljaa ja vetäytyä, haasteellista (ei kaikille, mutta minullekin) olla avoin ja sitä kautta haavoittuvainen. Kuten sanottu, suomalainen mies on ylpeä ja itsepäinen.

(Selvennykseksi vielä, että itse olen ihan parisuhteessa elävä nainen ilman alkoholiongelmaa.. )

 

[fleura]

[QUOTE="vieras";24895620]Voisihan sitä, mutta ei se oikeastaan ole helpompaa. On niin helppoa olla hiljaa ja vetäytyä, haasteellista (ei kaikille, mutta minullekin) olla avoin ja sitä kautta haavoittuvainen. Kuten sanottu, suomalainen mies on ylpeä ja itsepäinen.

(Selvennykseksi vielä, että itse olen ihan parisuhteessa elävä nainen ilman alkoholiongelmaa.. )[/QUOTE]

kerran tunsin suomalaisen nuorenmiehen joka joi suruunsa kun kaverit painostivat. hänelle oli vaikeaa sanoa ei. sitä en ymmärtänyt vaikka sympaattinen olen.

 

["Noo"]

Suurin osa on ratkennut juomaan jo ennen eroa.

 

["vieras"]

kyllä sse on niin ett jos tuo ukko tuosta häippäisisi niin taitaisin minäkin vetää aika kännit. En tietenkään lasten nähden.
Töihin nyt on pakko mennä -autolla- eli se rajoittaa useimpien ryyppäämistä melko paljon.

 

[Täällä yks]

Itse asiassa minäkin ratkesin ryyppäämään pitkäaikaisen avomieheni jätettyä yllättäen. Silloin ei onneksi (tai epäonneksi) ollut vielä lapsia. Muistan, että puolisen vuotta meni ennenkuin meno alkoi rauhoittua.

Kävin ihan normaalisti töissä ja hoidin muita ihmissuhteitani, mutta jos olin illan yksin niin heti houkutti ottaa "muutama" olut ja käväistä paikallisessa. Oli kai niin tyhjä olla yksin kotona tms. Ja kyllä puhuin puhumisesta päästyäni erosta ja surusta ja ahdistuksesta ystävieni kanssa. Silti meni vähän aikaa hiukan liian lujaa.

Käy näin siis joillekin naisillekin. Ehkä harvemmin, koska lapset jäävät kuitenkin yleensä äidille ja on pakko pitää itsensä kasassa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Juhlivat?

 

["kultakutri"]

Juominen on toisille tapa käsitellä asiaa tai siis olla käsittelemättä

 

["mmmm"]

[QUOTE="Noo";24895643]Suurin osa on ratkennut juomaan jo ennen eroa.[/QUOTE]

niin on.