Miksi miehistä on pelkkää harmia ja surua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Voihan pa**a
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Voihan pa**a

Vieras
Menin sitten ihastumaan mieheen josta minua kyllä kovasti varoitettiin. Niinhän siinä kävi että mies olikin ihan täys peluri ja paskanpuhuja :( Loppujen lopuksi homma meni siihen että ilmeisesti hän ei olekaan missään vaiheessa tuntenu mitään oikeaa minua kohtaan. Tänään kiukuspäissäni möläytin että hän saisi ottaa yhteyttä vasta sitten kun oikeasti välittää... Mutta nyt kaduttaa se möläytys :( Tuntuu että se on ihan sama välittääkö kyseinen ihminen minusta vai, kunhan vaan saan olla tekemisissä hänen kanssa...

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? :'(
 
Pure hammasta ja unohda koko mies :hug:
Etkä varmasti pyydä häneltä anteeksi tervettä reagointiasi miehen selkärangattomaan valehteluun!!
Mietihän nyt: voisitko KOSKAAN aidosti luottaa tähän mieheen ja hänen puheisiinsa?

Kaikista miehistä ei ole harmia ja surua.
Omani lähellä ärsyttää ja v*tuttaa tällä hetkellä, mutta eiköhän tämä tästä...
 
Juuri tällaisesta pelurista ja valehtelijasta eroon päässeenä neuvoisin sua unohtamaan ko tyypin. Jos sua on siitä jo varoitettukin... Ei se tule muuttamaan tapojaan. Pelaa toisten tunteilla, käyttää hyväksi niin kauan kuin susta hyötyä on, ja valehtelee asiat siten kuin ne on parhaaksi hälle itselleen. Kuulostaako tutulta? Unohda, jatka eteenpäin, tapaa joku oikeesti mukava ja ihastumisen arvoinen ihminen.
Hukkasin itse vuosia peluriin, vaikka muakin oli monesti varoiteltu. Näin jälkikäteen harmittaa etten uskonut kavereitani ja tämän miehen kavereita. Ja tiedän että tämä mies kohtelee seuraavaa jo yhtä paskasti kuin kohteli mua aikanaan... Ei ne pelurit muutu, vaikka voissa paistais!
 

Yhteistyössä