Toggle sidebar

Miksi mies ei kosi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minä vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Minä vain

Vieras
En ymmärrä miksi emme ole naimisissa, eikä mies kosi. En saa kunnon vastausta häneltä ko kysyn. Yhessä ollan oltu 6 vuotta ja lapsikin on. Ollaan kuitenkin jo yli 30 kumpikin.
Turhaanko haaveilen avioliitosta, joka solmittaisiin rakkaudesta toiseen ja merkiksi että halutaan ola yhdessä aina? Löytyykö meidän kaltaisia pareja muita?

Tai no kihlat on, miehen käsitys kosinnasta oli silloin kysymys "haetaanko silloin ja silloin sormukset?", hölmistyneenä vastasin et haetaan vaan. Tarkasti laskettiin ja maksettiin sormukset puoliksi.

:(
 
Mun vanhemmat meni naimisiin vasta nelikymppisinä :) Mut ymmärrän kyllä, et avioliittoa kaipaa kun kerran muutenkin olette yhdessä rakkaudesta, ihmiset kuitenkin kaipaa sitä sinettiä ja seremoniaa. Oletko sanonut et haluat hänen kanssaan naimisiin? Tai miten muuten olette puhuneet avioliitosta?
 
toi avioliiton vanhanaikanen käsite on niin paska puhetta että ollaan muka koko elämä yhdessä... todella monet eroaa nykyään jo hetkenpäästä häistä. Jospa ukkosi on sitä mieltä ettei meinaa sua kovin kauaa katella ja siksi ei halua naimisiin, sitä surullisen kuuluista palloa jalkaan.
 
3,5 vuotta yhdessä eikä kosintaa kuulu :( Epäilen ettei näin tule käymään. Miehellä ollut edellinen suhde 8 votta eikä edes kihloissa siinä suhteesa.

itse niin kovasti tahtosin jotain merkkiä sitoutumisesta :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja mää:
3,5 vuotta yhdessä eikä kosintaa kuulu :( Epäilen ettei näin tule käymään. Miehellä ollut edellinen suhde 8 votta eikä edes kihloissa siinä suhteesa.

itse niin kovasti tahtosin jotain merkkiä sitoutumisesta :(
Click to expand...

Eikö siinä oo jo merkki sitoutumisesta että olette ollu yhdessä 3,5 vuotta?

Ja voithan sinä kosia jos tahdot :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja jospa:
toi avioliiton vanhanaikanen käsite on niin paska puhetta että ollaan muka koko elämä yhdessä... todella monet eroaa nykyään jo hetkenpäästä häistä. Jospa ukkosi on sitä mieltä ettei meinaa sua kovin kauaa katella ja siksi ei halua naimisiin, sitä surullisen kuuluista palloa jalkaan.
Click to expand...

Se voi olla paskapuhetta sinulle, mutta ei kaikille. Minä ainakin avioliitossa sitoudun toiseen loppuiäkseni. Ja siksi en ole mennyt naimisiin, koska en ole löytänyt ihmistä jolle tätä lupausta antaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja armaselain:
Alkuperäinen kirjoittaja mää:
3,5 vuotta yhdessä eikä kosintaa kuulu :( Epäilen ettei näin tule käymään. Miehellä ollut edellinen suhde 8 votta eikä edes kihloissa siinä suhteesa.

itse niin kovasti tahtosin jotain merkkiä sitoutumisesta :(
Click to expand...

Eikö siinä oo jo merkki sitoutumisesta että olette ollu yhdessä 3,5 vuotta?

Ja voithan sinä kosia jos tahdot :)
Click to expand...

No okei ilmaisin asian ihan väärin :9 On toki sitoutumista. Ja olen sitä sanonut, mutta mies sanoi, että se on miehen tehtävä ei naisen. kerran heitin ilmaan, että kosin ite kohta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mää:
No okei ilmaisin asian ihan väärin :9 On toki sitoutumista. Ja olen sitä sanonut, mutta mies sanoi, että se on miehen tehtävä ei naisen. kerran heitin ilmaan, että kosin ite kohta.
Click to expand...

Kannattaa kysyä että onko mies ees ajatellu naimisiinmenoa, ettet odota ihan turhaan. Ehkä hän ei tiiä miten tärkeä asia avioliitto sinulle on.
 
Aika hoppusta alkaa häitä järjestämään lyhyen seurustelun jälkeen...

Mutta eikös tuo "Haetaanko sormukset" ole just se kosinta vai pitääkö sitä oikeesti kysyä vielä myöhemmin että mennnäänlä naimisiin/tuletko vaimokseni?


Me kihlauduttiin joku aika sitte ja tapa oli juurikin niinku ap:lla...
Kai se omalla tavallaan oli romanttista, miehen tyylistä...
Yhessä oltu 5½v kun kihlauduttiin
 
Alkuperäinen kirjoittaja armaselain:
Alkuperäinen kirjoittaja mää:
No okei ilmaisin asian ihan väärin :9 On toki sitoutumista. Ja olen sitä sanonut, mutta mies sanoi, että se on miehen tehtävä ei naisen. kerran heitin ilmaan, että kosin ite kohta.
Click to expand...

Kannattaa kysyä että onko mies ees ajatellu naimisiinmenoa, ettet odota ihan turhaan. Ehkä hän ei tiiä miten tärkeä asia avioliitto sinulle on.
Click to expand...

No aion miehen kanssa joka tapauksessa olla vaikka naimisii en pääsekään. En luopuisi mistään hinnasta. Kuitenkin mies ensin ja naimisiin meno vasta kakkosena :)

Vaikka sitä kovasti toivonkin. En halua painostaa kuitenkaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Musta:
Aika hoppusta alkaa häitä järjestämään lyhyen seurustelun jälkeen...

Mutta eikös tuo "Haetaanko sormukset" ole just se kosinta vai pitääkö sitä oikeesti kysyä vielä myöhemmin että mennnäänlä naimisiin/tuletko vaimokseni?


Me kihlauduttiin joku aika sitte ja tapa oli juurikin niinku ap:lla...
Kai se omalla tavallaan oli romanttista, miehen tyylistä...
Yhessä oltu 5½v kun kihlauduttiin
Click to expand...

Epä siinä kun naimisiin menosta ei sit ollut mitään puhetta vaik ne kihlat haettiinkin. Ja haluaisin et kysyttäis tuletko vaimokseni. Ja ois saanut ehkä polvilleenkin mennä ja sormukset kuuluu miehen ostaa.
 
mun mies ei kosi ku olen sanonu sille joskus etten koskaan meee naimisiin(tää oli joskus aikojen alussa) ja nyt mies vetoo siihen aina siihen ku "sä olet sanonu ettet mee koskaan naimisiin" ja sit jos puhun ees kihloista ni se ei vastaa mitään on vaa hiljaa.
Mulla on oma teoria siihen miksei se halua ees kihloihin,se oli edellisen kans kihloissa monta vuotta ja luulen et se oli sen elämän rakkaus:(
Tuskin tässä huushollissa koskaan vaihdetaan kihloja....
meillä ei lapsia,toine 30 toine 30+ ,useempi vuosi yhessä.
 
Meillä minä kosin miestä karkauspäivänä. Olin joskus heittänyt, että seuraavana karkauspäivänä kosin, niin saan hamekankaan. Mies sanoi suostuvansa, jos sen tekisin. No, niin tein ja mies suostui. Kihlat käytiin ostamassa vaan yksi päivä tyyliin "mennäänkö kihloihin? Joo, kai sitä vois."
 
Meillä mies keran lipsautti että "joo kyllä mä haluan naimisiin, en vaan sun kanssa"... Oltiin silloin oltu jo kihloissa pitkään... Kihlasormus lensi seinään samantien mun osalta :( enkä vielä tänäpäivänäkään oo saanu vastausta siihen et mitä se tarkoitti lausahduksellaan.
 
Mä kehottaisin kans sua kosimaan itse, ei se ole miehille määrätty tehtävä. =)

Muoks. Jos kerta kihloissa jo olette, niin ei kai sitä kosintaa enää tarvita, ei kun päättämään hääpäivä.
 
Mua on tämä asia viimeaikoina häirinnyt oikein kovasti, että mä oikein googlasin onko mulla kohtalotovereita.. ja olihan niitä.

Tilanne on se, että ollaan oltu yhdessä kolme vuotta. Asuttu yhdessä melkeen heti alusta asti. Miehellä on entuudestaan kaksi lasta, jotka on sitten meillä aina välillä.
Mies puhuu kuinka mä olen sen elämänsä nainen, ettei tiennytkään tälläistä rakkautta ja suhdetta olevan olemassa. Kuinka mä olen sen lapsille niin hyvä äitipuoli ja kuinka on ylpeä, että haluan lapsen juuri hänen kanssaan.
Puhuu monesti, että jos me mennään naimisiin niin... ja lomalla kun jotain ollaan "hempeilty" niin tanssittu häävalssia mukamas ja kanneltu toisiamme kynnyksen yli ja muuta tollasta, kuitenkin siis ihan vitsillä.

Mies on ollut kahdesti aiemmin kihloissa. Ensimmäinen oli ns. teinikihlaus, seurusteli tytön kanssa 15 kesäsestä asti ja jossain vaiheessa meni kihloihin. Toisen kanssa meni kihloihin ymmärtääkseni hieman "pakosta" koska nainen tuli raskaaksi.

Nyt hänen isänsä kerran kysyi koskas me ja vastaus oli "etten enää ikinä...turhaa paskaa" jne. Kysyin sitten että mitäs tuo oli, että alusta alkaen mun "ehdot" on olleet että haluan kihloihin/naimisiin ja lapsen ja se on ollut OK. Oli kuulemma vaan isä ärsyttänyt ja ei hänellä ole mitään kihloja ja sellasia vastaan...

No mitään ei tapahdu.

Nyt sitten tuttava koruliikkeestä kyseli, että voiko maksaa velkojaan koruliikkeestä. Mieheni mulle sanoi, että olinpas unohtanut että hän on velkaa, sanoin että pitää rahat siellä "kanissa" jos tulee jotain ostettavaa. "Eihän kai meille mitään toki, mutta jos lahjaksi jollekin jotain" ja samalla selosti että se velka on kun hän antoi sulatettavaksi vanhan kihlasormuksen joka oli NIIN JA NIIN kallis ja plaaplaa.

Kyllä sanotaan että mä tossa vaiheessa hieman nielin ja laskin hitaasti sataan. On se kiva kuulla, että vanha kihlasormus oli arvokas, mutta eipä oo tarkotus mitään ostella sitten meille kuitenkaan.

Eli miksi mä en ole sen arvoinen, että se mut kihlais vaikka mä nyt oon niin elämän nainen ja kaikkee mahdollista. Ja vaikka tämä mun halukkuus on ollut tiedossa ihan alusta asti, ettei nyt puhuta siitä että on lähdetty suhteeseen eri mielipiteillä. Mä en ymmärrä...
 
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus mikä kannattaa solmia sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa haluaa elää. Millään muulla sopimuksella ei saa vastavaa turvaa.

Naimisiin meno on nykyään älyttömän helppoa. Netistä tilataan pankkitunnuksilla esteidentutkiminen ja varataan maistraatista netin kautta vihkiaika. Tai jos kirkossa haluaa naimisiin niin sekin onnistuu ihan kahden kesken, soitto kirkkoherranvirastoon vaan.

Ota ohjat omiin käsiisi kerran mies ei saa mitään aikaiseksi, tai toisena vaihtoehtona eroatte.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa