Minulla samoja kokemuksia.
Uskoisin että tämä kaiki sai alkunsa kun seurustelin 19 vuoden herkässä iässä pojan kanssa, joka avoimesti ihasteli muita naisia, ja saattoi jopa sanoa, että kyllä saisi paljon kauniimmankin, jos haluaisi. Lisäksi hän ääneen haaveili todella kauniista parhaasta ystävättärestäni jne. Olin itseeniluottavainen, nuori ja raikas tyttö, mutta sen vuoden seurusteluaikana minusta muuttui paljon meikkaava, ""naisellinen"" (sexympiä vaatteita), hiuksia värjäävä epävärmä ja surullinen tyttö.
Aloin liittää arvoani suhteessa mieheen vain ulkonäkööni. Vaikka tämän huonon suhteen lopetinkin, traumat jäivät. Uudessakin suhteessa koin ""olevani turvassa"" vasta kun sain tarpeeksi ylistystä ulkonäöstäni. Ei siksi että olisin narsistinen, vain siksi että tunnetasolla olin kokenut miten ulkonäköön liittyvät ""puutteet"" aiheuttivat minulle torjutuksi, ja riittämättömäksi tuntemista, suoranaista alistamista exäni taholta. Virheellisesti yritin sitten ponniostella olemaan kaunis(itseasiassa kaunein, sillionhan kukaan ei uhkaisi asemaani..), jotta välttyisin tältä kohtelulta. Todella ikävää ja surullista.
Olen nyt 24, ja viimeisimmässä suhteessani mieheni muisti usein kertoa ja näyttää että olen kaunis. Silti aina kun lähdimme ulos, koin tarvetta meikata ja olla hyvän näköinen, ettei hän vain ""huomaisi"" miten muut naiset vetävät selkeästi vertoja minulle. Ikäänkuin se olisi selkein tie hylkäämiseen kohdallani! Miesten ja media kauneusvaatimukset, oli ne sitten tosia tai harhaa, eivät todellakaan auttaneet tässä ""vaivassani"".
Jos näköpiirissä oli todella kaunis nainen, koin epämiellyttäviä tuntemuksia. En niitä mitenkään mesonnut, mutta koin surullisuutta kun mieheni katsoi naista. Surullisuutta kaikesta ponnistelusta, ja mietin kauhulla sitä kuinka ""miehet"" ovat helppoja, miten heidän aivonsa saattaa sumentua kun nainen onn tarpeeksi seksikäs ja peniksensä verovoimalla tekisivät jotakin typerää. Koin tämän todella uhkaavaksi! Itse kun en juuri koe seksuaalisia tunteita muita kohtaan jos en hänestä välitä.
Mutta kuitenkin. Olen yrittänyt vain ymmärtää, traumoistani huolimatta, mikä elämässä ja kauniissa ihmissuhteissa on tärkeintä. Mikä minussa on kaunista henkisesti, mihin suuntaan haluan kasvaa. Se suunta on olla nainen joka lepää itsessään, säteilee sisäistä kauneutta mikä ei ole riippuvainen ulkopuolisista asioista, vahva, hyvä nainen. Olen varma että kun vielä tähän suuntaan kasvan, löydän hyvän kumppaninkin, jolloin minun ei tarvitse masentua moisista asioista ja ne kutistuivat elämäniloni edessä.
Näin toivon sinullekin!
terveisin. Kaunis nainen, jolla on pyöreät reidet, kapeat huulet, mutta niin vahva sydän
