Ihan mielenkiinnosta kysyn, josko täältä saisi vähän erilaista näkökulmaa elämää enemmän nähneiltä ihmisiltä.
Miesystäväni on jollain tasolla pornoriippuvainen. Porno on ok, joskus parisuhdettakin piristävä asia ja katson sitä itsekin kerran tai pari viikossa. Miehelläni näitä tiedostoja (videoita ja kuvia) löytyy tuhansittain, ja hän katsoo niitä monta kertaa päivässä. Aamuisen session olen pistänyt työstressin ja tylsyyden piikkiin, illalla taas se voi auttaa rentoutumaan ja nukahtamaan. Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitä pitää katsoa aina seksin jälkeen tai kun lähden miehen luota?
Asutaan erillään vielä näin vuoden seurustelun jälkeen, ja epäilyttää, tulisiko yhteisasumisesta ikinä mitään. Pahimmat riidat kun saa aikaan tuo pornon katselu, se käy nuoren naisen itsetunnon päälle. Mies katsoo yleensä filmejä tosi vanhoista naisista (itse olen parikymppinen, mies yli 5v vanhempi). Olemme keskustelleet asiasta, mutta se on saanut miehen vain piilottelemaan touhujaan vähän enemmän. Nykyään en enää mainitse mitään jos pornot levähtää kasvoille koneella käydessä, mutta se kyllä pilaa päivän tehokkaasti. Pakko ottaa vähän etäisyyttä etten vitutuksessani sano pahasti, ja sitten mies ihmettelee kun olen hiljainen.
Minä olen se asennevammainen tässä suhteessa, tiedän. Pitääkö tätä huonommuuden tunnetta vain yrittää sietää?
Miesystäväni on jollain tasolla pornoriippuvainen. Porno on ok, joskus parisuhdettakin piristävä asia ja katson sitä itsekin kerran tai pari viikossa. Miehelläni näitä tiedostoja (videoita ja kuvia) löytyy tuhansittain, ja hän katsoo niitä monta kertaa päivässä. Aamuisen session olen pistänyt työstressin ja tylsyyden piikkiin, illalla taas se voi auttaa rentoutumaan ja nukahtamaan. Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitä pitää katsoa aina seksin jälkeen tai kun lähden miehen luota?
Asutaan erillään vielä näin vuoden seurustelun jälkeen, ja epäilyttää, tulisiko yhteisasumisesta ikinä mitään. Pahimmat riidat kun saa aikaan tuo pornon katselu, se käy nuoren naisen itsetunnon päälle. Mies katsoo yleensä filmejä tosi vanhoista naisista (itse olen parikymppinen, mies yli 5v vanhempi). Olemme keskustelleet asiasta, mutta se on saanut miehen vain piilottelemaan touhujaan vähän enemmän. Nykyään en enää mainitse mitään jos pornot levähtää kasvoille koneella käydessä, mutta se kyllä pilaa päivän tehokkaasti. Pakko ottaa vähän etäisyyttä etten vitutuksessani sano pahasti, ja sitten mies ihmettelee kun olen hiljainen.
Minä olen se asennevammainen tässä suhteessa, tiedän. Pitääkö tätä huonommuuden tunnetta vain yrittää sietää?