M
masentunut
Vieras
Olen 32-vuotias neljänlapsen isä. Äitini kuoli vuosia sitten. Sen jälkeen olen paininut masennuksen kanssa. Lääkkeitä syön ja käyn terapiassa. Välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa. Velipoikani teki itsemurhan muutama vuosi sitten. Hän myös kärsi samoista ongelmista. Syyt masennukseeni johtuvat varmaankin sukurasitteesta ja toinen vaikuttava tekijä on ollut talous. Tein konkurssin ja minulle jäin velkaa helvetisti. Hakeuduin velkajärjestelyyn ja nyt tuli päätös,että se aloitetaan. Tuon päätöksen jälkeen olen vaipunut entistä syvemmälle. Ajatukseni seilaa ihanan lapsuuteni ja nuoruuteni väliä koko ajan. Silloin sain elää sitä ihanaa elämää, jota haluaisin elää nytkin. Kun herään ajatuksista tähän päivään ja huomaan, etten voi enään elää niitä aikoja uudelleen, tulee mieleeni velipoika. Ymmärrän velipoikaa ja sen itsemurhan tekemisen. Onhan tosi asia, että jos ihmisen sisältä sammuu jokin, ei se voi elää pelkän ulkokuoren avulla. Minulla se jokin alkaa hiipumaan, jos ei ole sitten sammunut. Olen alkanut järjestellä asioita tulevaisuutta varten. Mikä minun on? Minulla on ihana perhe. Talous kunnossa. Töitä saan tehdä ja fyysisesti olen hyvässä kunnossa. Itsemurhan ajatus on tullut yhä useammin ajatuksiini. Sen tekeminen ei minua pelota. Ainoa huolenaiheeni on tänne jäävät lapseni ja vaimoni. Selviääkö he? Varmasti, onhan he jaksaneet katsella minua jo vuosia, tai oikeastaan minun poissaoloa. Enhän ole ollut heidän läsnä enään vuosiin. Vain kotona sängynpohjalla omissa maailmoissa. En tiedä mitä teen. Onko minun aikani täysi?
Sori hirvittävät kirjoitusvirheet.
Sori hirvittävät kirjoitusvirheet.