S
"sinkku"
Vieras
Aina silloin tällöin isken silmäni johonkin kiinnostavaan mieheen. Ongelmana on se, että en uskalla tehdä aloitteita, koska USKON vakaasti, että mies pitää minua ällöttävänä. Mielikuva itsestäni tekemässä aloitetta on se, että juoksen kuola valuen miehen perässä ja mies juoksee karkuun joko kauhuissaan tai huvittuneena. Joskus olen tehnyt aloitteen fb:ssä esim laittamalla viestiä ja/tai pyytämällä kaveriksi. Se aika, ennenkuin mies vastaa, kuluu pohtiessa, että nyt mies yökkäilee siellä kuvalleni ja ajattelee että "hyi helvetti, ei ikinä". Samoin en uskalla ottaa baarissa katsekontaktia kiinnostavan oloiseen mieheen samojen ajatusten pelossa. Eikä minua miehet juuri lähesty. Kaverit tosin sanoo, että se johtuu siitä, koska vaikutan välinpitämättömältä.
Ei minua kukaan ole rumaksi koskaan sanonut, joku harva kehunut nätiksi/kauniiksi, mutta en pidä itseäni kauniina. Olen lyhyt ja hieman plösö (bmi 24) enkä tyytyväinen itseeni. Minulla on ollut yksi pitkä parisuhde, jossa mies teki aloitteen, sekä muutamia lyhyitä tai säätöjä, joissa aloitteen tekijänä olen vaihtelevasti ollut itse tai sitten mies. Nyt olen ollut 2,5 v täysin yksin tuon pitkän suhteen päättymisen jälkeen. Olen ihan tyytyväinen sinkkuna enkä varsinaisesti etsi miestä. Nyt vain törmäsin mielenkiintoiseen mieheen kaverin kautta enkä uskalla tehdä mitään. Mikähän avuksi?
Ei minua kukaan ole rumaksi koskaan sanonut, joku harva kehunut nätiksi/kauniiksi, mutta en pidä itseäni kauniina. Olen lyhyt ja hieman plösö (bmi 24) enkä tyytyväinen itseeni. Minulla on ollut yksi pitkä parisuhde, jossa mies teki aloitteen, sekä muutamia lyhyitä tai säätöjä, joissa aloitteen tekijänä olen vaihtelevasti ollut itse tai sitten mies. Nyt olen ollut 2,5 v täysin yksin tuon pitkän suhteen päättymisen jälkeen. Olen ihan tyytyväinen sinkkuna enkä varsinaisesti etsi miestä. Nyt vain törmäsin mielenkiintoiseen mieheen kaverin kautta enkä uskalla tehdä mitään. Mikähän avuksi?