Y
Yksikkömuuttuja
Vieras
Mä oon aina luullut olevani sosiaalinen ihminen, mut nykyään kavereiden kanssa hengailu lähinnä ärsyttää mutta toisaalta kärsin jos en oo ihmisten kanssa tekemisissä. Tuntuu, että alan masentua 
Oon semmonen kiltti ihminen, joka mielellään auttaa ihmisiä ja yritän suvaita/ymmärtää ihmisiä. No se on johtanut siihen, että mulla on paljon kavereita mutta niiden seura on jotenkin tosi kuormittavaa - etenkin kun ne on etupäässä sosiaalisesti lahjattomia joten niiden kanssa voi hengata ainoastaan kahdestaan.
Mun "kaverit" voi jakaa oikeestaan kolmeen ryhmään:
1) "Mä en tarvii miestä mihinkään"-ikisinkkufeministit. Tottakai niiden "miesangstit" johtuu jostain, mutta kun itse oon ollut parisuhteessa viimeiset 9 vuotta ja muutenkin mulla on "elämäni mies" niin aika kiva kuunnella ku haukutaan miehiä yleensä eikä voi puhua omasta parisuhteestaan mitään.
2) "Oon varattu, mutta oon vapaa": Mulla on kaks kaveria, jotka pettää kumppaneitaan ja muutenkin sekoilee jatkuvasti jotain. Tosi rasittavaa aina kuunnella ja lohduttaa kun ovat ihan itse asiansa ryssineet. Molemmat noista myös juo ja käyttää huumeita.
3) Narsistit/kusipäät/valittajat/ilkeet ihmiset: Ilkeiden ihmisten seurassa tulee paha mieli, etenkin kun tietää että ne myös ne puhuu pahaa selän takana.
4) Hyväksikäyttäjä: Joo, mä auta jos on hätä. Mut se ei tarkoita, et a)velkoja ei tarvi maksaa b) olisin tyhmä (hyväksikäyttäjät kohtelee mua aina tyhmänä).
5) Ihmiset, joiden mielen mun pitäis muuttua kovemmaksi: En osaa enkä halua. Oon mieluummin herkkä ja pehmee.
En haluu pitää noista kenenkään enää yhteyttä, joten mun elämä on lähinnä kotona ja se masentaa. Tuntuu, että oon hengaillu noiden rasittavien tyyppien kanssa vuosia niin en osaa enää ottaa kontaktia normaaleihin ihmisiin. Haluisin kavereita, joilla ei oo äärettömiä itsetunto-ongelmia ja jotka ei yritä hyväksi käyttää sitä että oon kiltti.
En halua muuttua ihmisenä, koska pidän itsestäni mutta se masentaa kun mun elämä on nykyään vaan mies ja lapsi.
Oon semmonen kiltti ihminen, joka mielellään auttaa ihmisiä ja yritän suvaita/ymmärtää ihmisiä. No se on johtanut siihen, että mulla on paljon kavereita mutta niiden seura on jotenkin tosi kuormittavaa - etenkin kun ne on etupäässä sosiaalisesti lahjattomia joten niiden kanssa voi hengata ainoastaan kahdestaan.
Mun "kaverit" voi jakaa oikeestaan kolmeen ryhmään:
1) "Mä en tarvii miestä mihinkään"-ikisinkkufeministit. Tottakai niiden "miesangstit" johtuu jostain, mutta kun itse oon ollut parisuhteessa viimeiset 9 vuotta ja muutenkin mulla on "elämäni mies" niin aika kiva kuunnella ku haukutaan miehiä yleensä eikä voi puhua omasta parisuhteestaan mitään.
2) "Oon varattu, mutta oon vapaa": Mulla on kaks kaveria, jotka pettää kumppaneitaan ja muutenkin sekoilee jatkuvasti jotain. Tosi rasittavaa aina kuunnella ja lohduttaa kun ovat ihan itse asiansa ryssineet. Molemmat noista myös juo ja käyttää huumeita.
3) Narsistit/kusipäät/valittajat/ilkeet ihmiset: Ilkeiden ihmisten seurassa tulee paha mieli, etenkin kun tietää että ne myös ne puhuu pahaa selän takana.
4) Hyväksikäyttäjä: Joo, mä auta jos on hätä. Mut se ei tarkoita, et a)velkoja ei tarvi maksaa b) olisin tyhmä (hyväksikäyttäjät kohtelee mua aina tyhmänä).
5) Ihmiset, joiden mielen mun pitäis muuttua kovemmaksi: En osaa enkä halua. Oon mieluummin herkkä ja pehmee.
En haluu pitää noista kenenkään enää yhteyttä, joten mun elämä on lähinnä kotona ja se masentaa. Tuntuu, että oon hengaillu noiden rasittavien tyyppien kanssa vuosia niin en osaa enää ottaa kontaktia normaaleihin ihmisiin. Haluisin kavereita, joilla ei oo äärettömiä itsetunto-ongelmia ja jotka ei yritä hyväksi käyttää sitä että oon kiltti.
En halua muuttua ihmisenä, koska pidän itsestäni mutta se masentaa kun mun elämä on nykyään vaan mies ja lapsi.
