miksi mulle tulee aina illalla hirveän paha ja surullinen olo?

[vieras]

on vaikeaa tällä hetkellä, mutta miksi nämä kuolemantoiveet, sairauksien pelot, pahat olot ja itkut tulee iltaisin..? päivä voi mennä ihan hyvinkin mutta aina illalla

 

[voi]

Onko päivällä sen verran enemmän puuhaa, ettet ehdi miettiä? Illalla sitten hiljaista ja on aikaa miettiä kaikenmaailman asioita. Voimia! (Ja hae apua jostain, jos paha olla?)

 

[HannNa]

:hug:

 

[marskuukkeli]

Mulla on sama. Todennäköinen ahdistuneisuushäiriö. Ei siis vielä suoranaisesti diagnosoitu, mutta asiantuntijoiden kanssa läpikäyty. Kannattaa ottaa vaikka yhteys psykologiin tai suoraan lääkäriin. Ja puhu. Se auttaa. Aina kun mulle tulee noita, niin alan puhuun niistä miehelle, sitten huomaakin, ettei enää ahdista. ne on ikäviä, ei voi muuta sanoa. Yritä hakea apua ennenkun menee pahemmaksi. :heart:

 

[ap]

Mulla on sama. Todennäköinen ahdistuneisuushäiriö. Ei siis vielä suoranaisesti diagnosoitu, mutta asiantuntijoiden kanssa läpikäyty. Kannattaa ottaa vaikka yhteys psykologiin tai suoraan lääkäriin. Ja puhu. Se auttaa. Aina kun mulle tulee noita, niin alan puhuun niistä miehelle, sitten huomaakin, ettei enää ahdista. ne on ikäviä, ei voi muuta sanoa. Yritä hakea apua ennenkun menee pahemmaksi. :heart:

no siis mulla on ahdistus- ja paniikkihäiriö ja olen ollut osastohoidossakin niiden takia..mutta harmittaa vaan kun vaikka menis päivä hyvin niin illalla nuo tunteet vaan tulee. en haluais tuntea niin syvää surua ja toivoa kuolemaa

 

[marskuukkeli]

Mulla on sama. Todennäköinen ahdistuneisuushäiriö. Ei siis vielä suoranaisesti diagnosoitu, mutta asiantuntijoiden kanssa läpikäyty. Kannattaa ottaa vaikka yhteys psykologiin tai suoraan lääkäriin. Ja puhu. Se auttaa. Aina kun mulle tulee noita, niin alan puhuun niistä miehelle, sitten huomaakin, ettei enää ahdista. ne on ikäviä, ei voi muuta sanoa. Yritä hakea apua ennenkun menee pahemmaksi. :heart:

no siis mulla on ahdistus- ja paniikkihäiriö ja olen ollut osastohoidossakin niiden takia..mutta harmittaa vaan kun vaikka menis päivä hyvin niin illalla nuo tunteet vaan tulee. en haluais tuntea niin syvää surua ja toivoa kuolemaa

Mäkin tänään miehelle sanoin, että vaikka onkin tosi suuri kuoleman pelko, niin välillä tulee ns turhautuneeksi ja miettii että voisko sitten vaikka kuolla. Ei vakavasti ja varmasti en mitään itelle tee, mutta tulee semmonen pikkukiukku. Pelko on lähinnä sitä, että mitä sen jälkeen.

 

[.]

sama vika :/

 

[marskuukkeli]

Eikö sulla oo lääkitystä? Vai eikö ole toiminut? Kannattaa harkita sitäkin mikäli ei ole. Mulle toivottavasti auttaa koulun aloitus, mutta jos ei, niin aion kyllä kokeilla lääkitystä.

 

[ap]

Mulla on sama. Todennäköinen ahdistuneisuushäiriö. Ei siis vielä suoranaisesti diagnosoitu, mutta asiantuntijoiden kanssa läpikäyty. Kannattaa ottaa vaikka yhteys psykologiin tai suoraan lääkäriin. Ja puhu. Se auttaa. Aina kun mulle tulee noita, niin alan puhuun niistä miehelle, sitten huomaakin, ettei enää ahdista. ne on ikäviä, ei voi muuta sanoa. Yritä hakea apua ennenkun menee pahemmaksi. :heart:

no siis mulla on ahdistus- ja paniikkihäiriö ja olen ollut osastohoidossakin niiden takia..mutta harmittaa vaan kun vaikka menis päivä hyvin niin illalla nuo tunteet vaan tulee. en haluais tuntea niin syvää surua ja toivoa kuolemaa

Mäkin tänään miehelle sanoin, että vaikka onkin tosi suuri kuoleman pelko, niin välillä tulee ns turhautuneeksi ja miettii että voisko sitten vaikka kuolla. Ei vakavasti ja varmasti en mitään itelle tee, mutta tulee semmonen pikkukiukku. Pelko on lähinnä sitä, että mitä sen jälkeen.

joo mä ymmärrän. en mä halua kuolla mutta niitä tunteita vaan tulee. ja sitä kun ei jaksaisi. on ollut lääkitys vuodesta 2008 ja aluksi kaikki meni todella hyvin. toivuin hyvin, aloitin työt, hain kouluun jne mutta sitten mä taas romahdin.ja sitten meni monta kuukautta hyvin ja nyt mä taas romahdin. ja mä vaan haluaisin olla normaali mulla ois koulun aloitus syksyllä, en uskalla ajatella sinne asti kun mulla on tosiaan hirveän vaikea tämä paniikkihäiriö..

 

[vaikeeta]

Mulla kans.
Pahinta et nyt kesäloman alkaessa myös päiväsaikaan pelkoja Kokoajan pelkään pahinta.
Lääkitys on mut tuskin auttaa oikeesti.

 

[..]

Se on sentään hienoa että teillä on joku kelle puhua jos ahdistaa. Minua täällä kuuntelevat vaan neljä seinää, mutta ovat aika vaitonaisia vastaamaan...

 

[ap]

Se on sentään hienoa että teillä on joku kelle puhua jos ahdistaa. Minua täällä kuuntelevat vaan neljä seinää, mutta ovat aika vaitonaisia vastaamaan...

en mä ainakaan viitsi aina ja aina vaan miehellekään kaikkea purkaa. en halua että parisuhde muuttuu hoitosuhteeksi ja säännöllinen terapia on lopetettu jo viime vuonna koska "voin niin hyvin"
ja psykiatria ei koko perkeleen kylässä tällä hetkellä ole jolle aikaa saada..

 

[äiti]

Mulla kans monenlaisia tuntemuksia. Mulla on ollut aika jolloin melkein joka ikinen aamu
tuntui että kuolen ja tukehdun. Mutta kun nousin ylös, vähän jo helpotti.
Voin kertoa että se ei ollut mitään sattumaa, vaan mulle on pienenä sattunut asioita
jolloin olen kokenut näitä tuntemuksia, mutta olen ne jäädyttänyt ja nyt ne ovat
takaumina tulleet.
Tarkoituksenani on vinkata että kaikkiin tuntemuksiin on jokin syy.
Se syy saattaa olla vaan piilossa alitajunnassa ja sopivassa terapiassa asiat
voivat aueta ja tulla päivänvaloon jolloin ei tarvii enää kärsiä näistä tunteista.

En ole päässyt vielä kaikista jutuistani ja tarkoitus olis päästä "läpi" ja vapautua
mua vainoavista ahdistuksista.

Joskus mulla on ilta helpompi, joskus taas vaikeampaa.
Nyt mua ahdistaa tää juhannus kun pitäs lähteä matkalle.
Ja mulle tulee helposti ahdistusta jostain fyysisestä vaivasta, tulee
painetta ja stressiä.

Itse aion selvittää omat ahdistuksen juureni, kun vaan löytäis sen oikean
tavan. Kaikki terapiat vaan maksaa...

 

[ap]

Mulla kans monenlaisia tuntemuksia. Mulla on ollut aika jolloin melkein joka ikinen aamu
tuntui että kuolen ja tukehdun. Mutta kun nousin ylös, vähän jo helpotti.
Voin kertoa että se ei ollut mitään sattumaa, vaan mulle on pienenä sattunut asioita
jolloin olen kokenut näitä tuntemuksia, mutta olen ne jäädyttänyt ja nyt ne ovat
takaumina tulleet.
Tarkoituksenani on vinkata että kaikkiin tuntemuksiin on jokin syy.
Se syy saattaa olla vaan piilossa alitajunnassa ja sopivassa terapiassa asiat
voivat aueta ja tulla päivänvaloon jolloin ei tarvii enää kärsiä näistä tunteista.

En ole päässyt vielä kaikista jutuistani ja tarkoitus olis päästä "läpi" ja vapautua
mua vainoavista ahdistuksista.

Joskus mulla on ilta helpompi, joskus taas vaikeampaa.
Nyt mua ahdistaa tää juhannus kun pitäs lähteä matkalle.
Ja mulle tulee helposti ahdistusta jostain fyysisestä vaivasta, tulee
painetta ja stressiä.

Itse aion selvittää omat ahdistuksen juureni, kun vaan löytäis sen oikean
tavan. Kaikki terapiat vaan maksaa...

juu kyllä mä tiedän että kaikelle on syynsä ja tämä on alkanut jo lapsena. voin kunpa vanhemmat olisi välittäneet ja puuttuneet kunnallinen terapia loppunut, yksityiseen ties milloin pääsisin/pääsen..

 

[äiti]

tulipa mieleen että jos jotakuta kiinnostaa sellainen kuin "vapauta tunne-energiasi" -päivä.
Netistä löytää. Oon käynyt monta kertaa näillä päivillä(Helsingissä) ja on tosi kiva
kun siellä saa vapautusta tunneilmaisun kautta.
Kehoharjoituksia, hengitysharjoituksia, tanssia. Itse tykkään!

 

[marskuukkeli]

Mullakin tää alko todennäköisesti vaarini kuolemasta. Olin viimeisilläni raskaana enkä osannut surra kunnolla, koska oli ns muutakin ajateltavaa. Hautajaisetkin oli 2 pv ennen kun lapseni syntyi. Nyt on semmonen olo, että tiedän vaarini kuolleen, mutten ymmärrä sitä kunnolla. Se on vaikea selittää. Myös ollessani pieni, setäni kuoli meidän sohvalle. Voi olla, että silloin mulle ei selitetty mitenkään tätä juttua ja siitä on jäänyt jotain. Kun taas ukkini kuoli, oli kaikki koolla ja surtiin yhdessä. Nyt vaarini kuoltua jotenkin on semmonen olo, että se yritettiin vaan surra yhdellä kertaa eikä sen enempää. Äh hankalaa.

Mullakin oli ns selvä kausi äskettäin, mutta tän viikon aikana ollut taas huonompaa.

 

[äiti]

Mulla kans monenlaisia tuntemuksia. Mulla on ollut aika jolloin melkein joka ikinen aamu
tuntui että kuolen ja tukehdun. Mutta kun nousin ylös, vähän jo helpotti.
Voin kertoa että se ei ollut mitään sattumaa, vaan mulle on pienenä sattunut asioita
jolloin olen kokenut näitä tuntemuksia, mutta olen ne jäädyttänyt ja nyt ne ovat
takaumina tulleet.
Tarkoituksenani on vinkata että kaikkiin tuntemuksiin on jokin syy.
Se syy saattaa olla vaan piilossa alitajunnassa ja sopivassa terapiassa asiat
voivat aueta ja tulla päivänvaloon jolloin ei tarvii enää kärsiä näistä tunteista.

En ole päässyt vielä kaikista jutuistani ja tarkoitus olis päästä "läpi" ja vapautua
mua vainoavista ahdistuksista.

Joskus mulla on ilta helpompi, joskus taas vaikeampaa.
Nyt mua ahdistaa tää juhannus kun pitäs lähteä matkalle.
Ja mulle tulee helposti ahdistusta jostain fyysisestä vaivasta, tulee
painetta ja stressiä.

Itse aion selvittää omat ahdistuksen juureni, kun vaan löytäis sen oikean
tavan. Kaikki terapiat vaan maksaa...

juu kyllä mä tiedän että kaikelle on syynsä ja tämä on alkanut jo lapsena. voin kunpa vanhemmat olisi välittäneet ja puuttuneet kunnallinen terapia loppunut, yksityiseen ties milloin pääsisin/pääsen..

No hyvä, jos tiedät. Mulla kanssa jo tieto. Väistämättä ne asiat tulevat
meidän eteemme sieltä lapsuudesta ja rankimmatkin.
Käyn itse kirkon perheasiainkeskuksessa, pääsisitkö sinäkin sinne
kunnes pääset yksityiselle?
Aion kans aloittaa terapian yksityisellä ja ihan itselle sopivaa muotoa
haen sitten(asiat on niin vaikeita).
Toivon että löydät itsellesi sopivaa apua ja sopivan terapeutin!

 

[:(]

Muakin ahdistaa iltaisin, ja varsinkin kun yritän nukkua

 

[ap]

No hyvä, jos tiedät. Mulla kanssa jo tieto. Väistämättä ne asiat tulevat
meidän eteemme sieltä lapsuudesta ja rankimmatkin.
Käyn itse kirkon perheasiainkeskuksessa, pääsisitkö sinäkin sinne
kunnes pääset yksityiselle?
Aion kans aloittaa terapian yksityisellä ja ihan itselle sopivaa muotoa
haen sitten(asiat on niin vaikeita).
Toivon että löydät itsellesi sopivaa apua ja sopivan terapeutin!

voin toki yrittää etsiä jotain paikkoja, huonosti niitä tuntuu olevan tai eivät kerro. jollekin kuntoutuskurssille aion hakea perheen kanssa. en TIETENKÄÄN halua vähätellä kenenkään tilannetta, mutta oikeastaan mun koko elämä on ollut niin traaginen ( ymmärsin vasta terapiassa ) että mua pelottaa sekin että miten mä selviän ja milloin kun tällä on niin pitkät juuret

 

[ap]

Muakin ahdistaa iltaisin, ja varsinkin kun yritän nukkua

mä nukun tällä hetkellä rauhoittavilla...

 

[äiti]

No hyvä, jos tiedät. Mulla kanssa jo tieto. Väistämättä ne asiat tulevat
meidän eteemme sieltä lapsuudesta ja rankimmatkin.
Käyn itse kirkon perheasiainkeskuksessa, pääsisitkö sinäkin sinne
kunnes pääset yksityiselle?
Aion kans aloittaa terapian yksityisellä ja ihan itselle sopivaa muotoa
haen sitten(asiat on niin vaikeita).
Toivon että löydät itsellesi sopivaa apua ja sopivan terapeutin!

voin toki yrittää etsiä jotain paikkoja, huonosti niitä tuntuu olevan tai eivät kerro. jollekin kuntoutuskurssille aion hakea perheen kanssa. en TIETENKÄÄN halua vähätellä kenenkään tilannetta, mutta oikeastaan mun koko elämä on ollut niin traaginen ( ymmärsin vasta terapiassa ) että mua pelottaa sekin että miten mä selviän ja milloin kun tällä on niin pitkät juuret

Etsi vaan. Asutko pienellä paikkakunnalla? Mulla ollut traaginen elämä
myös ja nimenomaan tuo lapsuus. Vasta viime vuosina olen muistanut(melkein kaiken).
Nyt on ollut rauhallisempaa, mutta oon kokenut kauhunhetkiä ja kuolemantunteita kun olen lähtenyt noita juttuja "onkimaan".
Itseäni kiinnostaa emdr, jota suositeltu.

 

[äiti]

No hyvä, jos tiedät. Mulla kanssa jo tieto. Väistämättä ne asiat tulevat
meidän eteemme sieltä lapsuudesta ja rankimmatkin.
Käyn itse kirkon perheasiainkeskuksessa, pääsisitkö sinäkin sinne
kunnes pääset yksityiselle?
Aion kans aloittaa terapian yksityisellä ja ihan itselle sopivaa muotoa
haen sitten(asiat on niin vaikeita).
Toivon että löydät itsellesi sopivaa apua ja sopivan terapeutin!

voin toki yrittää etsiä jotain paikkoja, huonosti niitä tuntuu olevan tai eivät kerro. jollekin kuntoutuskurssille aion hakea perheen kanssa. en TIETENKÄÄN halua vähätellä kenenkään tilannetta, mutta oikeastaan mun koko elämä on ollut niin traaginen ( ymmärsin vasta terapiassa ) että mua pelottaa sekin että miten mä selviän ja milloin kun tällä on niin pitkät juuret

Etsi vaan. Asutko pienellä paikkakunnalla? Mulla ollut traaginen elämä
myös ja nimenomaan tuo lapsuus. Vasta viime vuosina olen muistanut(melkein kaiken).
Nyt on ollut rauhallisempaa, mutta oon kokenut kauhunhetkiä ja kuolemantunteita kun olen lähtenyt noita juttuja "onkimaan".
Itseäni kiinnostaa emdr, jota suositeltu.

 

[ap]

Etsi vaan. Asutko pienellä paikkakunnalla? Mulla ollut traaginen elämä
myös ja nimenomaan tuo lapsuus. Vasta viime vuosina olen muistanut(melkein kaiken).
Nyt on ollut rauhallisempaa, mutta oon kokenut kauhunhetkiä ja kuolemantunteita kun olen lähtenyt noita juttuja "onkimaan".
Itseäni kiinnostaa emdr, jota suositeltu.

Joo ja en tämä on kunta kaupungin kupeessa ja palvelut laahaa..ei mulla tällä hetkellä oikein ole muita vaihtoehtoja kuin syödä rauhoittavia ja mennä osastolle jos en selviä..kun jaksais tsempata että kyllä se tästä vaan tällä hetkellä tuntuu vaikealta. jos ei olisi lapsia niin...

 

[marskuukkeli]

Etsi vaan. Asutko pienellä paikkakunnalla? Mulla ollut traaginen elämä
myös ja nimenomaan tuo lapsuus. Vasta viime vuosina olen muistanut(melkein kaiken).
Nyt on ollut rauhallisempaa, mutta oon kokenut kauhunhetkiä ja kuolemantunteita kun olen lähtenyt noita juttuja "onkimaan".
Itseäni kiinnostaa emdr, jota suositeltu.

Joo ja en tämä on kunta kaupungin kupeessa ja palvelut laahaa..ei mulla tällä hetkellä oikein ole muita vaihtoehtoja kuin syödä rauhoittavia ja mennä osastolle jos en selviä..kun jaksais tsempata että kyllä se tästä vaan tällä hetkellä tuntuu vaikealta. jos ei olisi lapsia niin...

Jos se hetki osastolla tuo helpotusta, niin suosittelen. Onhan se toki vaikeaa, kun on ne lapsetkin. Toivottavasti kaikki lähtisi meillä kaikilla parempaan suuntaan. Ei tää ole aina helppoa, mutta jos tietää jonkin pienenkin helpottavan keinon, niin yritetään käyttää sitä. Mulle on puhuminen, toivottavasti teiltä muiltakin joku löytyy.

Ärsyttävää on myös se, että kun tulee semmonen "kohtaus" niin alkaa sattumaan rintaan, joten luulee, että tulee sydäri. Sitten alkaa huimaan ja luulee taas jotain olematonta. Siitä sitten tulee semmonen oravan pyörä, että ei meinaa löytää hyvää poistumiskeinoa. Ei aina saa suuta auki,mutta jos saa, niin helpottaa.

 

[äiti]

Etsi vaan. Asutko pienellä paikkakunnalla? Mulla ollut traaginen elämä
myös ja nimenomaan tuo lapsuus. Vasta viime vuosina olen muistanut(melkein kaiken).
Nyt on ollut rauhallisempaa, mutta oon kokenut kauhunhetkiä ja kuolemantunteita kun olen lähtenyt noita juttuja "onkimaan".
Itseäni kiinnostaa emdr, jota suositeltu.

Joo ja en tämä on kunta kaupungin kupeessa ja palvelut laahaa..ei mulla tällä hetkellä oikein ole muita vaihtoehtoja kuin syödä rauhoittavia ja mennä osastolle jos en selviä..kun jaksais tsempata että kyllä se tästä vaan tällä hetkellä tuntuu vaikealta. jos ei olisi lapsia niin...

Niin, periaatteessahan hoitoa ihmisen pitäisi saada tarvittaessa, myö sitä
terapiaa. Oon itselläni huomannut kuinka vaikea on ajaa omia asioitaan,
tuntuu ettei osaa.
Oon tosi monesti ajatellut kans että pitäis mennä osastolle, se vois olla
hyvä kun on ollut paljon pahoja oloja, jotka ei parane kun on aina yksin.
Mutta en voi kun oon yh. En uskalla.