Jos mä en tee noita hommia ei kukaan muukaan ja sit mua ärsyttää.
Mä itse olen veljeni kanssa täysin eriarvoisia. Pelkään että minusta tulee samanlainen kuin vanhempani ja suku. Joo tiedän turhaa, mutta silti. Nytkin huomaan että esikoisesta on otettu kuvia paljon enemmän kuin toisesta. Masentaa. Toisella tällahetkellä hirvee uhmis, joten en löydä keinoa kommunikoida. Huudan vaan hänelle ja hermot menee mullakin.
Mun pääkoppa jankuttaa, että olen laiska ja huono, kun en saa asioitani järjestykseen. Nytkin mieson vanhempien lasten kanssa rannalla ja minä kaksin vauvan kanssa kotona. Olisi ollut hyvää aikaa tehdä vaikka mitä hyödyllistä, mutta ei. Mä vaan istun tässä ja itken.
