Miksi naisen pitää olla kaunis?

[Keittiönoita]

Naisen pitää olla kaunis jotta hän saa miehen ja saa lapsia =)

Miksiköhän tämä on sitten ainoastaan ihmisellä? Muilla eläimillä uros on yleensä se koreampi. Saadakseen sen naaraan ja lisääntyäkseen.

 

[MorbidMama]

Nih. En tiedä. Mä en ole siisti, enkä edes fiksu, mut jonkinlainen flaksi tässä elämässä on käynyt kumminkii...ei hitto, jos mä olenkin sit kaunis... ?????????

 

[vieras]

en jaksa kaikkea lukea, mutta voiko ap vastata, että mistä HÄN on saanut sen käsityksen, että naisen PITÄÄ olla kaunis? en voi vastata hänellle, koska minulla ei ole ko käsitystä.

voisiko ap vastata kiitos.

 

[feministi]

Aivan. Tekisi mieli antaa karvojen kasvaa ja olla kuin metsäläinen, vain sen vuoksi, että ärsyttää tämä ihmettely.
Jos jaksaa 35+ iässä hoitaa lapset (ja kyllä, myös koululaisissa on kova työ, eivät automaattisesti tiedä mitkä vaatteet ovat säähän sopivat tai muuten sopivat, eivät automaattisesti muista peseytyä tai kammata hiuksia) ei todellakaan jaksa kulkea missinä joka päivä.

Nuorena jaksoi. Vanhana ei.

 

[hevosfilosohvi]

kiinnostavia haastelet, kannanottaja. pitäisi keskustella laajemminkin kun löytää ihmisen joka on erimieltä ja tykkää perustella. tässä ehkä muilla loppuu mielenkiinto mutta se riskihän täytyy joskus ottaa. joten korjaan hiukan tapojani ja otan isot alkukirjaimet käyttöön vaikka ne ikävästi hidastavatkin kirjoittamista. asiaan:

Munsta tuntuu että sun argumentaatio menee hankalaksi siinä kun määrittelet anarkian kovin tiukasti ja toisaalta käytät sitä useammankin tason ilmiöistä. Mutta tää on äkkiseltään vaan mutua koska pitäisi miettiä kauemminkin ennenkuin osaan näin lomatunnelmissa asiaan paneutua. Mutta sanottakoon että en välttämättä oitis ymmärrä mitä tekemistä puutarhan antijärjestyksellä ja sosiaalisella tai poliittisella anarkialla on keskenään ja mitä tarkoitat anarkialla lapsenkasvatuksen tarkoituksellisesti tuottamana olotilana (paitsi töllön supernänniohjelmien jälkeen ehkä kyllä - jotkut perustelevat heitteillejättämistä ja alakynteen antautuneisuuttaan lapsen vapaudella). Ja kun barokki pantiin viralta, oliko se anarkistinen teko? Jos oli, niin oliko siihen aikaan sinun nähdäksesi yhteiskunta senverran jäykkä että anarkiaa ehkä tarvittiinkin mutta nyt enää ei?

Minun nähdäkseni olet kovin optimistinen nyky-yhteiskunnan joustavuuden suhteen. Tavallaan vapaus on lisääntynyt koko ajan ja jotkut asiat ovat epäilemättä menneet järkevään suuntaan. Samaan aikaan hälläväliasenne laajenee, eli jäykkyyttä ei juuri näy koska ihmiset ovat lakanneet olemasta isommin mitään mieltä. Niinkuin vanhempien avuttomuudesta kiukuttelevien lasten suhteen voidaan havaita. Epäilen kuitenkin vahvasti, että tyystin ei-anarkistiset yksilöt eivät yhteiskuntaa kykene yksinään luotsaamaan, vaikkakin heitä tarvitaan pitämään systeemi ennallaan ja toimimassa. Kuitenkin ne ihmiset jotka yhteiskuntaa näissäkin oloissa onnistuvat muuttamaan ovat niitä, joissa tietty perustyytymättömyys ennemmin kuin luovuus mahdollistaa vastahankaan asettumisen silloinkin kun valtaosa ihmisistä ei vielä jossain asiassa mitään ongelmaa näe. Ja kun muutosta aletaan vaatia, valtavirta yrittää hyssytellä ja mitätöidä hiljaiseksi yksilöt jotka häiritsevät vallitsevaa tasapainotilaa.

Muutosvaatimukset tulevat ensin äärimmäisyysyksilöiltä, koska näillä on antennit herkemmät reagoimaan kullakin tietynlaisiin ongelmiin ja riittävän itsepäinen mielenlaatu. Silloin ns. normaaliin nojaavat kriitikot saavat helpon saaliin toteamalla vastarannankiiskin psykologiset heikkoudet. Osa muutosvaatimuksista on varmasti liiallisia ja häiriintyneitäkin, mutta ei kaikki. Ja vähemmän äärimmäisten ihmisten tehtäväksi jää seuloa asiallinen ydin hölmömmistäkin uudistushaaveista. Eläinoikeusaktivismi saattaa äärimmillään viedä fruitaariksi, mutta perusasia on silti se, että tuotantoeläinten nykyinen elämäntapa on riistoa, koska liha maittaa yli minkään reaalisen tarpeen ja sitä ei siksi ole varaa kasvattaa riittävän eettisesti vaikka ei mentäisi sen ilmastovaikutuksiin tai kehitysmaakysymyksiin, jne. Tiivistelmänä voitaisiin sanoa että kaikkien taipumukset eivät sovi kaikkeen, ja joidenkin taipumukset sopivat just tasan yhteen asiaan mutta siihen sitten ihan nappiinsa.

Siihen en tähän hätään edes mene, että mun ei-järjestyshakuisuuden puolelle lukemat asiat ei taida mahtua sun anarkiakäsitteen alle. Kuin nyt vaikka se kauneustaju. Ja se, että epäjärjestyksessä on oikeasti hyviäkin puolia, eikä vain siedettäviä. Enkä nyt tarkoita että epäjärjestys olisi jotenkin hienompaa kuin järjestys. Molemmilla paikkansa. Ja se paikka välillä vaihtuu. Mutta myönnätkös, että oikein viimeisen päälle järjestyksessä oleva yhteiskunta saattaa kovinkin mahdollisesti olla dystopia? Mikä on todennäköisyys että ihmisen melko apinamaisella järjellä pystytään luomaan sellainen järjestys jonka ehdoton pysyvyys olisi hieno juttu?

Pahoittelu hyväksytään ihan hyvillä mielin, enkä mä oikeesti suuttunu edes. Ikä tekee usein hyvää ihmiselle (kunnes tappaa). On paljon pitempi pinna jo. Ja toisaalta osaa suuttua ajallaan sitten kun on oikeesti aihetta. Henkilökohtaisella tasolla Elämä vaikuttaa aina vaan hauskemmalta paikalta. Vaan kun joku hoitaisi ne yhteiset asiat tolkullisiksi, niin sittenhän sitä vasta kelpaisi. Pelastaisi sen maailmankin, niinkuin, kun mua hiukka huolettaa siinä hommassa muutama juttu...

 

[hevosfilosohvi]

en jaksa kaikkea lukea, mutta voiko ap vastata, että mistä HÄN on saanut sen käsityksen, että naisen PITÄÄ olla kaunis? en voi vastata hänellle, koska minulla ei ole ko käsitystä.

voisiko ap vastata kiitos.

noh, jos vieras ei olisi kärsimätön tai sairas tai kiireinen, hän tietäisi että ap lähti töihin ja poistui keskustelusta. mutta ap olisi varmasti kiitollinen siitä että on löytänyt ainakin yhden ihmisen lisää joka ei ole samaa mieltä kuin niin moni muu. voisiko vieras ilmaista sukupuolensa, ap saattaisi olla kiinnostunut gallupmielessä. kun teemana oli, että miksi naiset ovat itse asettamassa niin hirmuisesti vaatimuksia itselleen ja toisilleen. kun näissä keskusteluissa niin usein ruvetaan inhoilemaan naisia jotka eivät ole niinkuin pitäisi, vaikka valtaosa keskustelijoista on naisia.

 

[kannanottaja]

kiinnostavia haastelet, kannanottaja. pitäisi keskustella laajemminkin kun löytää ihmisen joka on erimieltä ja tykkää perustella. tässä ehkä muilla loppuu mielenkiinto mutta se riskihän täytyy joskus ottaa. joten korjaan hiukan tapojani ja otan isot alkukirjaimet käyttöön vaikka ne ikävästi hidastavatkin kirjoittamista. asiaan:

Munsta tuntuu että sun argumentaatio menee hankalaksi siinä kun määrittelet anarkian kovin tiukasti ja toisaalta käytät sitä useammankin tason ilmiöistä. Mutta tää on äkkiseltään vaan mutua koska pitäisi miettiä kauemminkin ennenkuin osaan näin lomatunnelmissa asiaan paneutua. Mutta sanottakoon että en välttämättä oitis ymmärrä mitä tekemistä puutarhan antijärjestyksellä ja sosiaalisella tai poliittisella anarkialla on keskenään

Ei mitään - en muista tarkalleen ja on kiirus, mutta luultavasti viittasin valistusajan liberaaliin otteeseen myös puutarhan pidossa, joka taas ei ollut sama kun anarkia - tosin voihan sen valistusajan katsoa anarkiaksi mennyttä barokki-/itsevaltius-/kirkonvalta -ajanjaksoa kohtaan.


ja mitä tarkoitat anarkialla lapsenkasvatuksen tarkoituksellisesti tuottamana olotilana (paitsi töllön supernänniohjelmien jälkeen ehkä kyllä - jotkut perustelevat heitteillejättämistä ja alakynteen antautuneisuuttaan lapsen vapaudella).

Tarkoitin sitä, että en näe anarkiaa lähtökohtaisesti hyväksi ideologiaksi lastenkasvatuksessa, eli sitä että lasta kasvatetaan varhaisesta vaiheesta lähtien vastustamaan vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa ilman todellisia perusteita. Anarkia kun mielestäni sisältää automaattisesti psyykkisen stressitilan enkä näe, että lasta tulisi lähtökohtaisesti kasvattaa stressaamaan yhteiskunnan tilasta. Kyseenalaistaminen ja pohtiminen on eri asia.


Ja kun barokki pantiin viralta, oliko se anarkistinen teko? Jos oli, niin oliko siihen aikaan sinun nähdäksesi yhteiskunta senverran jäykkä että anarkiaa ehkä tarvittiinkin mutta nyt enää ei? Tähän viittasinkin aikaisemmin. Yhteiskunnallisissa oloissa oli tuolloin paljonkin anarkiaa vaativaa parantamista, joka purkautuikin lopulta Ranskan suureen vallankumoukseen 1789. Aatteellisena filosofisena anarkiana voi (pilke silmäkulmassa) nähdä valistusajan kyseenalaistukset, jotka edistivätkin mm. länsimaista tiedettä.

Minun nähdäkseni olet kovin optimistinen nyky-yhteiskunnan joustavuuden suhteen. Tavallaan vapaus on lisääntynyt koko ajan ja jotkut asiat ovat epäilemättä menneet järkevään suuntaan. Samaan aikaan hälläväliasenne laajenee, eli jäykkyyttä ei juuri näy koska ihmiset ovat lakanneet olemasta isommin mitään mieltä. Niinkuin vanhempien avuttomuudesta kiukuttelevien lasten suhteen voidaan havaita.

Lähtökohtaisesti näin nousukauden päätteeksi koen, että Suomalaisessa yhteiskunnassa ei laajamittaisesti ole tarvetta anarkiaan. (Erikseen on ideologiset liikkeet kuten EVR.) Toisekseen on aika haasteellista olla eri mieltä suurista linjoista kun yhteiskunta on muuttunut hyvin monirakenteiseksi ja globalimaailmassa tarvitsisi tietoa määrättömän määrän esittääkseen perusteltuja ratkaisuja vallitseviin ongelmiin.


Epäilen kuitenkin vahvasti, että tyystin ei-anarkistiset yksilöt eivät yhteiskuntaa kykene yksinään luotsaamaan, vaikkakin heitä tarvitaan pitämään systeemi ennallaan ja toimimassa. Kuitenkin ne ihmiset jotka yhteiskuntaa näissäkin oloissa onnistuvat muuttamaan ovat niitä, joissa tietty perustyytymättömyys ennemmin kuin luovuus mahdollistaa vastahankaan asettumisen silloinkin kun valtaosa ihmisistä ei vielä jossain asiassa mitään ongelmaa näe. Ja kun muutosta aletaan vaatia, valtavirta yrittää hyssytellä ja mitätöidä hiljaiseksi yksilöt jotka häiritsevät vallitsevaa tasapainotilaa.

"Perustyytymättömyys" on mielestäni ihmisen lanseerama käsite eikä ihmiselle tai muullekaan elolliselle olennolle fyysisesti tarpeellinen (enemmän haitallinen ja stressaava olotila). Reagointi kyky epäkohtien suhteen ja siitä syntyvä väliaikainen stressi ovat toki luovia mekanismeja, joiden merkityksen ymmärrän.


Muutosvaatimukset tulevat ensin äärimmäisyysyksilöiltä, koska näillä on antennit herkemmät reagoimaan kullakin tietynlaisiin ongelmiin ja riittävän itsepäinen mielenlaatu. Silloin ns. normaaliin nojaavat kriitikot saavat helpon saaliin toteamalla vastarannankiiskin psykologiset heikkoudet. Osa muutosvaatimuksista on varmasti liiallisia ja häiriintyneitäkin, mutta ei kaikki. Ja vähemmän äärimmäisten ihmisten tehtäväksi jää seuloa asiallinen ydin hölmömmistäkin uudistushaaveista. Eläinoikeusaktivismi saattaa äärimmillään viedä fruitaariksi, mutta perusasia on silti se, että tuotantoeläinten nykyinen elämäntapa on riistoa, koska liha maittaa yli minkään reaalisen tarpeen ja sitä ei siksi ole varaa kasvattaa riittävän eettisesti vaikka ei mentäisi sen ilmastovaikutuksiin tai kehitysmaakysymyksiin, jne. Tiivistelmänä voitaisiin sanoa että kaikkien taipumukset eivät sovi kaikkeen, ja joidenkin taipumukset sopivat just tasan yhteen asiaan mutta siihen sitten ihan nappiinsa.

En käy kommentoimaan yksittäisiin ideologisiin kysymyksiin, mutta toistan vain sen, että mielestäni vastarannankiiskiys ei ole tavoiteltava olotila ja pahimmillaan se vaikuttaa raskausaikana sikiöön stressitilan kautta. Kansanomaisempi näkemys vastarannankiiskistä lienee tervetullut yhteiskuntakritiikin eteenpäin viemisen kannalta. Vaikutukset ja osallistuminen kuuluvat silti mielestäni sen ikäisille ihmisille, jotka itsenäisesti osaavat tehdä päätöksiä ja ajatella kriittisesti. Pienelle lapselle on ihmetystä kerrakseen jos vanhemmat ovat vastarannankiiskejä ja jos riittävää, suhtkoht järkipäistä tuttavaverkostoa ei lähipiirissä ole vaan perhe ajautuu vanhempien asenteen vuoksi erakoiksi yhteisössä.


Siihen en tähän hätään edes mene, että mun ei-järjestyshakuisuuden puolelle lukemat asiat ei taida mahtua sun anarkiakäsitteen alle. Kuin nyt vaikka se kauneustaju. Ja se, että epäjärjestyksessä on oikeasti hyviäkin puolia, eikä vain siedettäviä. Enkä nyt tarkoita että epäjärjestys olisi jotenkin hienompaa kuin järjestys. Molemmilla paikkansa. Ja se paikka välillä vaihtuu. Mutta myönnätkös, että oikein viimeisen päälle järjestyksessä oleva yhteiskunta saattaa kovinkin mahdollisesti olla dystopia? Mikä on todennäköisyys että ihmisen melko apinamaisella järjellä pystytään luomaan sellainen järjestys jonka ehdoton pysyvyys olisi hieno juttu?

Olenkin tainut toistella epäjärjestyksen tärkeyttä luomisen ja uuden synnyttämisen kannalta. Ja eikös se ole hyvä, jos sinun ei-järjestyshakuisuuden puolelle lukemat asiat ei mahdu minun anarkiakäsitteen alle vaan jäävä sen ulkopuolelle, näkemykseni mukaisen "hyväksyttävän" epäjärjestyksen piiriin.
Lähtökohtaisesti näen, että dystopia on utopistinen ja yhteiskunnassa riittää aina epäjärjestystä järjestettäväksi. Mutta ei väkivalloin, sillä se synnyttää anarkiaa.

Pahoittelu hyväksytään ihan hyvillä mielin, enkä mä oikeesti suuttunu edes. Ikä tekee usein hyvää ihmiselle (kunnes tappaa). On paljon pitempi pinna jo. Ja toisaalta osaa suuttua ajallaan sitten kun on oikeesti aihetta. Henkilökohtaisella tasolla Elämä vaikuttaa aina vaan hauskemmalta paikalta. Vaan kun joku hoitaisi ne yhteiset asiat tolkullisiksi, niin sittenhän sitä vasta kelpaisi. Pelastaisi sen maailmankin, niinkuin, kun mua hiukka huolettaa siinä hommassa muutama juttu...

Palataan taas asiaan.

 

[vieras]

en jaksa kaikkea lukea, mutta voiko ap vastata, että mistä HÄN on saanut sen käsityksen, että naisen PITÄÄ olla kaunis? en voi vastata hänellle, koska minulla ei ole ko käsitystä.

voisiko ap vastata kiitos.

noh, jos vieras ei olisi kärsimätön tai sairas tai kiireinen, hän tietäisi että ap lähti töihin ja poistui keskustelusta. mutta ap olisi varmasti kiitollinen siitä että on löytänyt ainakin yhden ihmisen lisää joka ei ole samaa mieltä kuin niin moni muu. voisiko vieras ilmaista sukupuolensa, ap saattaisi olla kiinnostunut gallupmielessä. kun teemana oli, että miksi naiset ovat itse asettamassa niin hirmuisesti vaatimuksia itselleen ja toisilleen. kun näissä keskusteluissa niin usein ruvetaan inhoilemaan naisia jotka eivät ole niinkuin pitäisi, vaikka valtaosa keskustelijoista on naisia.

no minä olen nainen, mutta missään ei ole minulle kerrottu, että suomessa olisi laki, jonka mukaan minun olisi oltava kaunis ja mitkä ne kriteerit ovat. varmaan voi olla, että naistenlehdissä näitä suosituksia on, mutta kun en niitä lue, niin en tiedä. sitten kun suomessa tulee voimaa laki, että naisen pitää olla sen ja sen näköinen, voidaan vaatia, että sitä noudatetaan. ja joo, minäkin käyn kampaamossa ja meikkaan, mutta en ole koskaan kuullutkaan, että naisen pitää olla kaunis. luulin, että elämässä ei ole muuta pakkoa kuin kuolla. ap saisi tulla kertomaan, että mistä hänen käsityksensä johtuu ja mihin lakiin hän vetoaa.

 

[hevosfilosohvi]

vai ei vieras poloinen tiedä missä se laki on luettu. minäpä kerron, se oli osuuskaupan mainoksessa. sieltä luin joskus muutama vuosi sitten, että aikuisen ei sovi nukkua vanhassa teepaidassa vaikka se olisi miten mukavaa, vaan pitää ostaa frouvainhepeniä heiltä. täytyy sanoa että minä rupesin kyllä sen lain suhteen anarkistiksi heti oitis... kun en ymmärrä mitä se osuuskaupalle kuuluu vaikka minä pukeutuisin vanhaan veneeseen maate mennessäni. mutta seuraavaksi menen töihin, enkä frouvainhepenissä taaskaan. (hevonen voisi katsoa pahasti...) hei hei kaikille, ja vapautta tehdä niinkuin ite tahtoo!

 

[jaa]

En kyllä jaksa lukea kaikkia vastauksia nyt, mutta loistava keskustelun aihe! Tällaista pitäisi miettiä enemmänkin tässä pinnallisessa kulttuurissamme.

Itse olen kyseenalaistanut naisiin kohdistuvia ulkonäkövaatimuksia vähän päälle kaksikymppisestä. Hitsit, minä en ole mikään esine, en meikkaa jos mua ei huvita. Ulkonäkö on toki yksi viestintä muoto. Mutta omalla tyylilläni viestitän: olen rohkea nainen, minulla ei ole tarvetta miellyttää.