Miksi naiset tekvät näin? (Mustasukkaisuus ystävistä)

[en ymmärrä]

Mustasukkaisuus ystävistä ja pari muutakin omituisuutta ihmetyttävät. Haluaisin kuulla, onko kukaan muu ensinnäkään havainnut tällaista ja toiseksi, onko se teidän mielestänne normaalia?

Kyseessä ovat siis heteronaisten ystävyyssuhteet. Minulla on ollut aina useita ystäviä ja laajempaa kaveripiiriä, jossa olevat ihmiset eivät ole kovin läheisiä. Yli kolmikymppisenä ystävä/kaveripiiriin on tullut iältään 30-40 –vuotiaita naisia, joita en ymmärrä. Eivät siis edusta mitään prototyyppiä ystävissäni, siksi kai en ymmärräkään.

Esimerkiksi nyt vaikka Kati (nimet muutettu). Katilla on tapana pitää jotakuta ystävistä "bestiksenään" ja korottaa tämä ihminen ylitse muiden. Asema on kuitenkin melko epävakaa, viimeistään parin vuoden päästä vaihtuu. Itse en ole tätä kunniaa siis saanut.

Sitten Sirpa. Sirpa on mustasukkainen ystävästään Kaisasta, eikä halua että Kaisa tapaa Sirpan harrastuskavereita, joilla on samoja mielenkiinnon kohteita kuin Kaisalla. Sirpa ja Kaisa varmaankin sopivat hyvin yhteen, koska taannoin Kaisa käyttäytyi minua kohtaan kuin kilpakosijaa. Sirpasta tämä oli mukavaa, hän kertoi. Tunsi itsensä tärkeäksi.

Sari taas on mustasukkainen, jos selviä, että hänen lähiystävänsä on jonkun toisenkin kanssa läheinen. Kiukuttelee, jos tulee ilmi että ystävällä on ollut hauskaa jonkun "kolmannen pyörän". kanssa.

Olen itse aina ajatellut, että ystäviä voi olla vaikka sata, eikä s eole keneltäkään pois jos ihmisiä tulee lisää. Parhaita kavereita minulla ei ole, vaan tärkeitä ystäviä. Hämmästyttää ja raivostuttaakin tämä tilanne, kun en tiedä miten päin pitäisi olla ettei joku suutu. En todellakaan ala mihinkään mustasukkaisuus-kisailuihin, vaan pakitan suosiolla jos minun pitäisi jotenkin "tapella" ystävän suosiosta tai ajasta.

Olisi kiva kuulla, onko tämä muiden naisten mielestä aivan sekopäistä (minusta on) vai onko vika minussa? Olen harkinnut, että keskityin jatkossa vain tasaisempiin kaveripiirin jäseniin ja välttelen jo tutustumisvaiheessa näitä draamakuningattaria, mutta onko niin että suuri osa naisista olisikin tuollaisia. Ei kai?

 

[PölyEsteri]

Hui, ei kai? Viimeksi kuulin tuollaista joskus teiniaikoina... Mulla ei ole ollut mustasukkaisia kavereita, enkä ole sen takia itse törmännyt tommoseen, mutta joku toinen kaveri taas on kertonut tuollaisesta. Mun arvio näistä mustasukkaisista ihmisistä on se, että ne on semmosia pikkusen pöpejä manipuloijia.

 

[dsvd]

Ihan normaalia tuo ikävä kyllä on. Voin itsekin myöntää välillä olevani kateellinen, kun kaverini kertoo miten tärkeä hänen "bestiksensä" hänelle on. En silti vetä mitään raivareita tai käyttäydy vittumaisesti.

Ihminen on mustasukkainen olento. Jotkut vähemmän, jotkut enemmän, jotkut hyvin paljon.

 

[PölyEsteri]

Ihan normaalia tuo ikävä kyllä on. Voin itsekin myöntää välillä olevani kateellinen, kun kaverini kertoo miten tärkeä hänen "bestiksensä" hänelle on. En silti vetä mitään raivareita tai käyttäydy vittumaisesti.

Ihminen on mustasukkainen olento. Jotkut vähemmän, jotkut enemmän, jotkut hyvin paljon.

Niin mutta ystävästä? :O

 

["vieras"]

Taustalla on kateus, tuo kavala tauti, ja pelko jonkun menettämisestä, tai sitten kyse on hyötymisestä tavalla tai toisella. Näin asian ajattelen.
Minulla on vähemmän naispuolisia ystäviä kuin miespuolisia, ja ero on selvä.
Eräs ystäväni hehkuttaa hyvillä ystävättärillään joita on ollut kylässä ja siksi ei ole ehtinyt vastaamaan viesteihini. Saattaa olla, että olen tavoiteltavaa seuraa, ja kelpaisin muillekin kaveriksi?

 

[ihmettelevä sytävä]

Voistiko "dsvd" kertoa asiasta vähän enemmän, haluaisin ymmärtää? Johtuuko se siitä, että toinen ystävä on puheissa aina parempi kuin sinä vai onko mustasukkaisuus tilannekohtaista?

Itsestäkin tutuu tottakai pahalta, jos joku ystävä on vaikka etääntynyt. Mä en kylläkään ole mustis muille ihmisille vaan suren sitä ihmisssuhdetta, jonka menetin. Joskushan niin käy ilman mitään riitoja, kun elämäntilanteet vaikka erkanevat liikaa.

Musta vain tuntuu tosi pahalta, että tietyt ihmiset pelaavat ystävyyssuhteillaan, ts. oikein lietsovat sellaista "tämä on parempi kuin tuo/kilpailkaa minusta"-mentaliteettia. Mä voisin olla kyllä kaikkien kaveri. Ja olenkin niinde tasaisempien tyyppien, joiden kanssa on pitkiä ystävyyssuhteita.

 

[Fleur de la Cour]

Minulla on ystävä, joka on minusta mustasukkainen ja saa raivareita humalapäissään jos en jaa tarpeeksi huomiota hänelle. Itse kun en osaa olla missään symbioosissa kenenkään kanssa, niin mulle tämä on ollut hämmentävää. Lisäksi hän kadehtii minulta kaikkea ja koittaa kontrolloida. olen pikku hiljaa vähentänyt yhteydenpitoa, tästäkin sain kuulla kommenttia, etten ole niin hyvä ystävä miksi minua luuli??? Jos naisten välinen ystävyys on tuollaista niin kiitos ei, en tarvitse ystäviä. No onneks mulla on tyttökavereita, joiden kanssa ei tarvitse pitää jatkuvaa yhteydenpitoa ja silti voi olla ystävänä.

 

[alkuper.]

Onko niin, että kukaan muu ei tunnista tätä ilmiötä ylipäänsä?

 

["Vieras"]

Kaikki bestistouhut on mulle ollu aina käsittämättömiä, lapsesta asti. Mieluummin isommas porukas. Ja olen niin epäsosiaalinen etten jaksaisi ketään tavata jatkuvasti.

 

[ystävyys]

Ei meillä onneksi tuollaista ole ollut sitten lapsuuden

Minulla on plajon kavereita ja olen hyvin sosiaalinen, mutta KYLLÄ minulla se paras ystävä on (ja muutama todella rakas ja läheinen siihen päälle), hän on minun sielunkumppanini, osa perhettäni <3

Kateutta en ole havainnut, mutta eräs näistä läheisistä ystävistäni tuossa keväällä, kun olin paljon huidelltu kaikenlaisissa menoissa ja meinigeissä enkä ollut ehtinyt häntä nähdä, sanoi minulle, että "mulla on hei ikävä sua, kun ei tunnu olevan enää aikaa minulle". Tuntui ihan sydämessa ja tajusinkin, että olin laiminlyönyt ystävyyttäni häneen, MITÄ EN KOSKAAN halua tehdä näiden parhaimpien ystävieni suhteen. Onneksi puhui suoraan niinkuin aina eikä aiheutunut sen kummempia kateuksia tai pahoja mieliä.

Minulle kuitenkin hyvät ystävyysuhteet on yhtä tärkeitä kuin suhde mieheeni tai muuhun perheeseeni. on aina ollut ja aina tulee olemaan.

 

[Kokemusta joo]

Mulla oli kerran pari kaveria, sanotaan vaikka Minna ja Laura jotka tutustuivat toisiinsa. Jostain syystä aina kun tavattiin kolmestaan, niin tilanteisiin liittyi jotain ylimääräistä draamaa. Minna halusi täysillä miellyttää Lauraa ja dissasi samalla minua. Tilanne oli tosi omituinen, aivan ku oltaisiin oltu Minnan kanssa kilpakosijoita. Tuo dissaaminen tietysti loukkasi minua ja sai minussakin suuttumusta pintaan.

Tämä Minna käyttäytyi useinmiten kahden kesken ihan ok:sti, mutta kun paikalle tuli joku kolmas henkilö, niin hän alkoi heti kilpailemaan suosiosta ja huomiosta. Teki jopa asioita, millä yritti tehdä mulle huonoa mainetta. Kerran se soitti mun puhelimesta yhdelle pojalle, kenestä olin vähän kiinnostunut. Hänen oli tarkoitus asiallisesti pyytää sitä tulemaan kanssamme jonnekin. No, pojan vastattua se ei puhunut puhelimeen pitkään aikaan mitään, sitten se alkoi käkättämään ku teini ja löi luurin korvaan!

Minna yritti myös viritellä Lauran kanssa jotain yhteistä harrastustoimintaa, josta ei halunnut minun tietävän mitään. Yhteisissä illanvietoissa vain kaikki Lauran ehdottomat ruuat ja tekemiset kelpuutettiin. Aloin kyllä jo itsekin tulla lopulta aika vittuuntuneeksi ja näytinkin sen. Jos Minna antoi joskus enemmän huomiota minulle, niin silloin Laura sai mustasukkaisuus-kohtauksen, alkoi mököttämään ym. Jos taas juttelin Lauran kanssa, niin Minna tuli koko ajan keskeyttämään ja vaihtamaan muihin aiheisiin. Lopulta jätin kummatkin ihmissuhteet, sillä en halua olla tuollaisessa kuviossa mukana! Ennenkin oon ollut jossain pienessä porukassa mukana, eikä siellä käyttäydytty tuolleen.

 

[Ihmettelen vaan]

Olen ollut erään naisen kanssa ystäviä reilun vuoden. Alkuun sovimme, että tapaamme pari kertaa vuodessa ja soittelemme tai viestittelemme aina joskus. Kuitenkin ystävyydestämme on kehittynyt erittäin tiivis ja läheinen. Viihdymme toistemme seurassa ja jaamme ilot ja surut, kannustamme toisiamme, Viimeksi kannustimme toisiamme uusien parisuhteiden etsimiseen. Ystäväni on nyt seurustellut 2 - 3 kk aj minulla on suhde alkamassa. Kaikki siis pitäisi olla hyvin.
Mutta huomaan olevani ystävästäni mustasukkainen. Olen toki onnellinen ystäväni puolesta noin periaatteessa. Pelkään kuitenkin sitä, että tapaamisemme harvenevat tai jopa loppuvat kokonaan. Nyt ystävänikin käyttäytyy tavalla mikä viittaa mustasukkaisuuteen. Eilen illalla viestittelimme ja puhuimme puhelimessa 4 tuntia, vaikka ystäväni tiesi minun sopivan treffejä. Kun ilmoitin ystävälleni treffien peruuntumisesta, hän ei mitenkään pahoitellut asiaa. Tänään kerroin ystävälleni tapaamisen siirtyvän viikolla. Ystäväni ei mitenkään reagoinut tähän, vaan yritti tehdä välillemme riitaa muusta asiasta. Yleensä ystäväni on erittäin kannustava, positiivinen ja sovitteleva ihminen. joka yrittää välttää riitoja. Ystäväni ei myöskään sanonut olevansa onnellinen treffeistäni. Tilanne laukesi kuin itsestään kertoessani ystävälleni, että hän on minulle tärkeä ja rakas. Ystäväni vastasi että olen hänelle hyvä ystävä. Mielenkiintoista jos olemmekin toisistamme mustasukkaisia. Meidänhän pitäisi iloita omasta ja toisenkin parisuhteesta. Kummallekin tuntui olevan tärkeämpää se, että ystävä saa hyvän miesystävän, Nyt kun miehet ovat kuvioissa emme vaikutakaan kovin onnellisilta omasta emmekä toisen puolesta. Onko mustasukkaisuutta?