Miksi naisille on vaikeaa olla porukalla ystäviä?

[ystävällinen]

Miksi naisille on niin usein tyypillistä kykenemättömyys olla porukalla ystäviä, kuten otsikossa jo kysyinkin. Naisethan monesti valitsevat sen "parhaan" kaverin ja muut ovat niitä "huonompia" kavereita. Ja porukassa sitten monesti tehdään niille "huonommille" kavereille selväksi hyvin loukkaavallakin tavalla sanomalla, huomiotta jättämisellä ja porukasta ulos sulkemisella tuo nokkimisjärjestys. Pahimmassa tapauksessa osoitetaan jopa, että muut kuin tuo paras kaveri eivät ole tervetulleita seuraan ollenkaan. Naiset osaavat tuollaisen henkisen kiusaamisen surullisen hyvin ja se on surullisen yleistä.

Miehet taas usein osaavat olla porukalla ystäviä, olla kaikkien ystäviä tasapuolisesti ketään ulkopuolelle sulkematta tai huomiotta jättämättä. Kaikki kutsutaan ilomielin mukaan porukkaan ja yhdessä toimitaan niin että jokainen pääsee osallistumaan.

 

["kolmen äiti"]

Onneksi itselläni ei ole (enä) tuollaisia ystäviä. Ehkä joskus parikymppisen tuollainen "teinitouhu" oli vielä yleistä, muttei ainakaan enää yli kolmikymppisillä. Tiedän kyllä tuon ihmistyypin ja omasta elämästäni olen saanut karistettua moiset tyypit pois. Olen ollut onnekas, että olen saanut ympärilleni ystäviä eri elämänalueilta (työ, lasten kuin harrastuksenkin kautta) ja voin kutsua heidät kaikki kylään samaan aikaan eikä kenenkään tarvitse tuntea oloaan ulkopuoliseksi.

 

["vieras"]

Ei pidä paikkaansa läheskään kaikkien naisten kohdalla. On tietysti olemassa naisia, joille on tärkeää olla se tärkein, paras, ihanin ja mukavin, mutta joilta puuttuu kyky kilpailla siitä asemasta reilusti muiden kanssa. Siksi heidän täytyy dissata mahdollisia kilpakumppaneitaan, jotta nämä eivät anasta heiltä sitä tärkeimmän, parhaimman, ihanimman ja mukavimman asemaa. Miehet pätevät ja kilpailevat reilusti osaamisellaan eikä heidän maailmansa romahda, jos eivät olekaan kaveripiirinsä parhaita jossain asiassa.

 

["vieras"]

Itsekin olen aina ihmetellyt samaa. Ja tuo käyttäytymismalli alkaa naisilla jo pikku tyttönä. Ala-asteella on jo "bestikset" ja osaa hyljeksitään. Miksei naiset osaa olla kavereita kimpassa?

 

[Mep]

Tuollaista oli 15v....ei enää 4kybäsenä ;-)

 

[hjkk]

No miehillä on kavereita, ei ystäviä. Minusta kavereiden kanssa on kiva tehdä jotain, ystävien kanssa on intiimimpi tunneilmasto

 

[ei juorukello]

Ja naisilla on paha taito juoruta selän takana ja monesti juoruja vielä väritellään oikein mustamaalaaviksi ja sitten halutaan yhdessä muiden kanssa päästä herkuttelemaan, kun joku pistetään selän takana ihan matalaksi.

Sellaisia kokemuksia on myös, että ollaan niin ystävää, niin ystävää silloin jos ei ole sitä parempaa ystävää saatavilla. Mutta jos se paras ystävä onkin siinä läsnä, niin sitä parasta ystävää ei voi pettää olemalla yhtä hyvä ystävä myös toiselle.

 

["..."]

Mun mielestä aikuiset jopa tukee sitä kovasti, että tytöillä on ne omat "bestikset". Eihän se tietty huono asia ole, mutta mun mielestä enemmän vielä pitäis päiväkodeissakin kannustaa tyttöjä leikkimään monien kanssa ja koko ryhmän kesken. Se kasvattais ja kehittäisi ihmissuhdetaitoja kovastikin.

 

["vieras"]

Kun niiden naisten vanhemmat ovat ajatelleet, etteivät tytöt voi olla porukalla ystäviä, eivätkä ole sen vertaa vaivaa nähneet, että olisivat lapsilleen opettaneet miten muut otetaan huomioon.

Tässä naapuristossa on tyttöjä ikähaarukalla 7-10 v. Ja meno on kuin salkkareissa, suoranaista valehtelua ja selän takana toisesta pahaa puhumista... on erittäin haastavaa opettaa omalle tenavalleen tyyliä tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän... *ottaa kupoliin aivan äärettömästi*

Tytöt muistelevat kuinka täällä oli kaikki ennen ihan erilaista ennen kuin "minna" (porukan vanhin) muutti tänne, silloin ennen kaikki alkoivat kaikkia... nyt se on tyyliä emmä voi kun mä lupasi alkaa "minnaa" tai kuka nyt milloinkin on vuorossa...

 

[voi pieniä]

Surullista, jos jo aivan pienet tytöt joutuvat kokemaan tuollaista kohtelua muilta lapsilta. Ja pieni viaton lapsi tietysti herkästi ajattelee, että hänessä on vikaa. Meinaa itkettää kun ajatteleekin, miltä pienestä lapsesta voi tuntua. Ja jos oma lapsi joutuisi kokemaan sellaista syrjintää...

 

[jaaa]

Tuollaista oli joskus nuorena. Nyt keski-iässä olen ystävä enää niiden kanssa, jotka osaavat olla ystäviä, iloita toisen puolesta. Sellainen "olet mun paras kaveri" tyyppinen homma ei nappaa.

 

[fidelma]

En tiedä mistä johtuu, mutta meillä ainakin oli jo yläasteiässä tapana viettää aikaa neljän tai viiden kaverin joukolla yhdessä. Nykyäänkin läheisimpään ystäväporukkaani kuuluu neljä naista lapsineen ja ollaan kaikki toisillemme yhtä tärkeitä ja nähdään oikeastaan aina yhdessä ja harvemmin ketkään tapailevat toisiaan erikseen.

 

[ehkä näin]

Jo aivan pienet tytöt oppivat omilta äideiltään sen ihmissuhteissa pelaamisen, juoruilun ja syrjimisen. Jos taas äiti on ystävyyssuhteissaan tasapuolisesti kaikkien ystävä ja välttää juoruilemasta ja arvostelemasta ihmisiä, lapsi oppii tällaisen mallin. Ja tietysti jokaisella lapsellakin on tietynlainen perusluonne ja sekin jo luo perustaa tuohon tapaan kohdella muita ihmisiä.

Ja onko se naisen luonteessa vai missä, että naiset ovat usein susia toisilleen.

 

[Katherine Wheel]

Onneks meillä päin tollanen ei ole ollenkaan tyypillistä.

 

[kokemusta on]

Tuollaista oli 15v....ei enää 4kybäsenä ;-)

Osaa nelikymppisetkin. Ei se sivistyneisyys aina kasva iän myötä.

 

[chef]

No en ole kyllä moiseen itse törmännyt. Meillä on nimenomaan tapana olla isomman porukan kesken.

 

["Sari"]

Tuollaista on liikkeellä usein teini-ikäisenä, mutta ei enää aikuisilla naisilla ole. Tietysti muutama ikävä poikkeus aina mahtuu joukkoon, mutta noin pääsääntöisesti.

 

[on niitä]

[QUOTE="Sari";28885447]Tuollaista on liikkeellä usein teini-ikäisenä, mutta ei enää aikuisilla naisilla ole. Tietysti muutama ikävä poikkeus aina mahtuu joukkoon, mutta noin pääsääntöisesti.[/QUOTE]

Itse tiedän tuollaisia räikeitä tapauksia kolme-nelikymppisissäkin naisissa. Ja julmaa peliä osaavatkin.

 

[Mep]

Itse tiedän tuollaisia räikeitä tapauksia kolme-nelikymppisissäkin naisissa. Ja julmaa peliä osaavatkin.

Onneksi näin vanhempana on vara valita ystävänsä. Lapsena on vähän toisenlaista kun suhteita vasta solmitaan ja koulussakin on pärjättävä kaikkien kanssa, halusi tai ei. Toki työpaikoissakin, mutta ne tyypit harvoin pyörivät vapaa-ajalla omilla pihoilla...

 

[näin se menee]

Täysin sisäsyntyinen piirre naisissa. Valitettavasti.

 

[Peyote]

Mä en oo törmännyt tuollaiseen. Minusta kaikenlainen ystävyys on eniten kiinni omasta aktiivisuudesta. Jos joku soittelee muille ahkerasti, niin tottakai hänellä voi sitten olla läheisemmät suhteet kuin semmoisella, joka ei soittele. Mä oon kyllä laiska ystävyyssuhteissa, mutta ei se mua itteeni haittaa.

 

[eräs vaan]

On kokemusta siitä kun lasta kiusataan kavereidensa taholta jättämällä välillä porukasta ulkopuolelle törkeällä tavalla. Lapseni ei ole heitä kohtaan ollut ilkeä ja kovasti yrittää olla heille aktiivisesti ystävä. Kavereiden käytökseen on yritetty puuttua useankin aikuisen voimin, mutta täysin mielivaltainen käytös jatkuu vaan noiden kavereiden taholta. Lapseni kuitenkin usein näkee heitä ja pitää heitä kavereinaan, joten heidän välttelynsä on vaikeaa. Onneksi lapsella on muitakin kavereita.

Tiedän miten sydäntä särkevän surulliselta tuntuu, kun oma lapsi tulee syliin itkemään että "ne ei leiki minun kanssa". Kyllä siinä tulee itku silmään itselläkin.