Miksi ne lapset pitää opettaa jättämään ruokaa?

[pohdintaa]

Tuli tuosta ruuan pois heittämisestä mieleen. Kun aika moni perusteli lasten jämillä. Mulla on kuusi lasta, ikäakselilta 10kk-9v. Todella harvoin menee lasten jämiä roskikseen. Minä laitan aina ensin lapsille todella vähän ruokaa lautaselle. Esim. 2 vuotiaalle pienen perunan/puolikkaan ja nokareen jauhelihakastiketta, hippu salaattia. Sen verran mikä varmasti menee alas. Jos näyttää että maistuu ja lapsi haluaa lisää, annan lisää. Ja vaikka toisenkin kerran. Eskari-iästä ovat ottaneet valvotusti itse, sen verran kun varmasti jaksavat syödä. Jos on sellaista ruokaa, joka ei lapselle maistu, saatan laittaa sitä maistiaisiksi lusikallisen ja sitten lapsi saa leivän, niinkuin aina halutessaan ruuan päälle. Leipäkin voi olla puolikas tai pieni pala, jos epäilen jaksamista, lisää saa aina, mutta sitä puoliksi jyrsittyä ei kukaan enää syö. Lapset ovat onnellisia kun kehun tyhjää lautasta ja saavat ottaa lisää. Koululaiset tietävät jo hyvin minkä verran jaksavat ja juuri vanhempianvartissa opettaja kehui, että meidän lapset ei ikinä jätä ruokaa, vaan lautanen tyhjenee reippaasti. Mitään ruokataisteluita meillä ei ole ikinä käyty, koska annos on niin pieni ettei se herätä uhmaa. Banaanistakin voi antaa vaikkapa puolikkaan, tai vaan pienen palan, sitten seuraavana päivänä syödä loput, veistää vaan tummunut leikkauskohta pois. Omenan jaan usein lohkoihin lapsille, että jokaiselle löytyy söpiva pala. Juomaa kaadan vain puoli mukia ja lisää saa.

 

[Keittiönoita]

Meillä lapsille on käynyt välillä niinkuin itsellenikin eli silmäst söisi, mutta napa ei enää vedä. Eli arvioivat ruokaa ottaessaan nälkänsä väärin. Mä jouduin lapsena aina syömään lautasen tyhjäksi ja se on mulle ongelma jossain määrin vieläkin eli mun on hyvin vaikea jättää lautaselle ruokaa. Mikä taas näkyy aivan liian hyvin vyötärölläni.

 

[feger]

Kukin tyylillään.
Meillä lasten ruokahalu vaihtelee huomattavasti ja joskus siitä pienenpienestä annoksestakin jää yli.

 

[MorbidMama]

Sä olet ihan oikeassa, noin mäkin aattelen...periaatteessa..käytännössä mä annostelen ihan liikaa. Ja siis voishan nää jo itsekin ottaa annoksensa. En tiedä, se passaaminen luontuu vähän niinku lonkalta, sen suurempia aattelematta... :headwall: Ainakin mulla.

 

[Huspati Huta]

En ole opettanut jättämään ruokaa, vaan että voi jättää, jos ei enää jaksa syödä.

 

[ap]

Kukin tyylillään.
Meillä lasten ruokahalu vaihtelee huomattavasti ja joskus siitä pienenpienestä annoksestakin jää yli.

Mutta jos annos on pientäkin pienempi, niin eipä ainakaan mene paljoa haaskuun.

 

[ap]

En ole opettanut jättämään ruokaa, vaan että voi jättää, jos ei enää jaksa syödä.

Ja ero oli? Ei meilläkään itkun kanssa pöydässä istuta jos maha on täysi, mutta oisko ruoka-ajoissa jotain vikaa, jos vatsaan ei oikeasti mahdu esim. puolikasta perunaa, vaan se on pakko jättää, kun ei jaksa syödä?

 

[persvakoonasana]

Mäkin laita aina ihan ministi, mutta siitäkin usein jää yli. Ei mustakaan ole kivaa heittää ruokaa pois, mutten missään nimessä tuputa saati pakota lasta syömään jollei halua. Maistaa toki pitää.

 

[Timangi-]

Kukin tyylillään.
Meillä lasten ruokahalu vaihtelee huomattavasti ja joskus siitä pienenpienestä annoksestakin jää yli.

Mutta jos annos on pientäkin pienempi, niin eipä ainakaan mene paljoa haaskuun.

Tai sitten ei anna ruokaa ollenkaan. Sitten ei varmasti mene "haaskuun"

 

[shihtzu]

Kukin tyylillään.
Meillä lasten ruokahalu vaihtelee huomattavasti ja joskus siitä pienenpienestä annoksestakin jää yli.

Mutta jos annos on pientäkin pienempi, niin eipä ainakaan mene paljoa haaskuun.

Jos mä teen tuolle pienelle annoksen, jossa on pari lusikallista, niin sen syöminen olisi äärettömän vaikeaa, kun vasta harjoittelee lusikalla syömistä ja parempi, jos siinä lautasella on hieman enempi sitä tavaraa mitä kauhoa, etenkin kun osa siitäkin ruoasta leviää lautasen ja suun ulkopuolelle. Toisekseen mä en osaa tehdä ihan pienen pieniä annoksia, ne näyttää niin mitättömiltä.

 

[Huspati Huta]

En ole opettanut jättämään ruokaa, vaan että voi jättää, jos ei enää jaksa syödä.

Ja ero oli? Ei meilläkään itkun kanssa pöydässä istuta jos maha on täysi, mutta oisko ruoka-ajoissa jotain vikaa, jos vatsaan ei oikeasti mahdu esim. puolikasta perunaa, vaan se on pakko jättää, kun ei jaksa syödä?

No minä tuohon opettamisen käsitteeseen lähinnä kommentoin. Mutta antaa olla.

 

[huhhuh]

Lapsi pitää opettaa ottamaan niin vähän kerrallaan, että jaksaa varmasti syödä. Aika hullua että tämä asia ei kuulu jo ihan maalaisjärkeen, vaan lasten silmien annetaan syödä ja sitten tuhlata. Parempi jättää ottamatta jos ei ole varma jaksaako.

 

[ap]

Meillä lapsille on käynyt välillä niinkuin itsellenikin eli silmäst söisi, mutta napa ei enää vedä. Eli arvioivat ruokaa ottaessaan nälkänsä väärin. Mä jouduin lapsena aina syömään lautasen tyhjäksi ja se on mulle ongelma jossain määrin vieläkin eli mun on hyvin vaikea jättää lautaselle ruokaa. Mikä taas näkyy aivan liian hyvin vyötärölläni.

Joskus meilläkin meinasi esikoisella eskari-iässä noin käydä, mutta valvoin annostelua ja huomautin, että jaksatko sitten varmasti syödä ottamasi, jos näytti menevän överiksi. Mikään pakko ei meillä ole lautasta tyhjentää, en istuta itkun kanssa, mutta oikeastaan jättävät ruokaa vain kipeänä.

 

[mamatsu]

Monesti lapsi ei söisi kuin tasan sen ihan pienen annoksen.Toisaalta en halua opettaa sitäkään,että ruokaa otetaan ja siis syödään kolmelautasellista.

 

[ap]

Monesti lapsi ei söisi kuin tasan sen ihan pienen annoksen.Toisaalta en halua opettaa sitäkään,että ruokaa otetaan ja siis syödään kolmelautasellista.

Mielummin opetan lapsilleni, että ruokaa saa lisää jos maistuu kuin että ruokaa voi heittää pois säännönmukaisesti kun annos on ihan liian suuri. Lapsi kyllä oppii jos pienellä annoksella tulee hetken päästä nälkä ja yleensä lapsi pyytää mielellään lisää, jos lautasen tyhjentämisestä kehutaan.

 

[laiska]

meillä ruokaa saa jättää, koska olen laiska, enkä jaksa annostella riittävän pieniä annoksia. Erikoisruokavalion takia meillä joka ruoalla 3 eri vaihtoehtoa, eli pienin saa syödä "pakastimen aarteita" useasti. Laiska kun olen, en jaksa lämmitellä niin pientä annosta, että varmasti tuo 2v. jaksaa sen syödä, sillä kun sattuisikin hyvin maistuva päivä niin lämmittäisin sitten sen sata kertaa lisää. Mutta ymmärrän ap:n pointin, ja lisään vielä että meillä ei mitään ruokaa heitetä roskiin, kaikki jämät kun maistuvat koirille

 

[mamatsu]

Monesti lapsi ei söisi kuin tasan sen ihan pienen annoksen.Toisaalta en halua opettaa sitäkään,että ruokaa otetaan ja siis syödään kolmelautasellista.

Mielummin opetan lapsilleni, että ruokaa saa lisää jos maistuu kuin että ruokaa voi heittää pois säännönmukaisesti kun annos on ihan liian suuri. Lapsi kyllä oppii jos pienellä annoksella tulee hetken päästä nälkä ja yleensä lapsi pyytää mielellään lisää, jos lautasen tyhjentämisestä kehutaan.

Ei meillä jää kenelläkään säännönmukaisesti ruokaa.En ketään pakota syömään lautasta tyhjäksi.Kyllä olen itse joutunut tekemään sen pienenä,70-lukulaista syöntiä.Voi kun löytyisikin aina se sopiva annos kerralla.