V
vieras
Vieras
Jos jollekkin karppaus on se juttu, jonka kanssa aikoo elää loppuelämänsä niin silloin se on oikea.
Jos joku haluaa laskea kitupisteitä ja syödä vaan noin. 1000-1500 kaloria päivässä jotta laihtuu ja ei osaa sen jälkeen hallita painoaan vaan palaa entisiin tapoihin ja taas menee kitudieetin mukaan niin so? Jos se tekee onnelliseksi.
Itse en voisi kuvitellakaan jättäväni perunaa tai satunnaisia pullia ja kakkuja pois ruokavaliosta.
Syön kaikkea, mutta olen vähentänyt vaalean leivän määrää ja vaihtanut pastat tummaan. Eli syön perunaruokia ja pastaruokia, mutta makaronilaatikkokin tulee herkulliseksi tummallakin. Syön monipuolisesti ja hyvin ja jos menen kylään tai meille tulee vieraita syön myös leivonnaisia... kohtuudella. Juon viikonloppuisin saunaoluet ja joskus otan jopa enemmänkin. Pidän karkkipäivää kerran viikossa.
Silti olen onnistunut laihtumaan. Käyn vähintään joka toinen päivä tunnin kävelylenkillä, muuta en ehdi harrastamaan, mutta ilman liikuntaa en enää osaisi olla.
Minun mielestäni kaikki perustuu tuohon, että kulutat mitä syöt ja mistään ei tarvitse tinkiä kun kohtuudella syö. Sikäli sama periaate kuin painonvartijoilla, mutta jos itse söisin pisteiden mukaan niin saisin syödä monta pistettä vähemmän päivässä mitä nyt syön. Silti olen laihtunut. Ja parhaimmat vinkit olen saanut kutrin sivuilta.
Mutta tämän paasauksen jälkeen pointtini on se, että laihdutusta ei saa ottaa kuurina vaan sellaisena elämäntapana jota jaksaa noudattaa. Ja tässä tavassa paino ei putoa salamana vaan pikkuhiljaa. Minullakin kesti vuoden puodottaa nämä reilut 10 kg eli noin kilon kuukausi tahtia, mutta tällä tyylillä jaksan myös pitää ne poissa.
Jos joku tosiaan esim. haluaa olla ilman leipää ja perunaa aina niin silloin se on hänelle sopiva tapa.
Jos joku haluaa laskea kitupisteitä ja syödä vaan noin. 1000-1500 kaloria päivässä jotta laihtuu ja ei osaa sen jälkeen hallita painoaan vaan palaa entisiin tapoihin ja taas menee kitudieetin mukaan niin so? Jos se tekee onnelliseksi.
Itse en voisi kuvitellakaan jättäväni perunaa tai satunnaisia pullia ja kakkuja pois ruokavaliosta.
Syön kaikkea, mutta olen vähentänyt vaalean leivän määrää ja vaihtanut pastat tummaan. Eli syön perunaruokia ja pastaruokia, mutta makaronilaatikkokin tulee herkulliseksi tummallakin. Syön monipuolisesti ja hyvin ja jos menen kylään tai meille tulee vieraita syön myös leivonnaisia... kohtuudella. Juon viikonloppuisin saunaoluet ja joskus otan jopa enemmänkin. Pidän karkkipäivää kerran viikossa.
Silti olen onnistunut laihtumaan. Käyn vähintään joka toinen päivä tunnin kävelylenkillä, muuta en ehdi harrastamaan, mutta ilman liikuntaa en enää osaisi olla.
Minun mielestäni kaikki perustuu tuohon, että kulutat mitä syöt ja mistään ei tarvitse tinkiä kun kohtuudella syö. Sikäli sama periaate kuin painonvartijoilla, mutta jos itse söisin pisteiden mukaan niin saisin syödä monta pistettä vähemmän päivässä mitä nyt syön. Silti olen laihtunut. Ja parhaimmat vinkit olen saanut kutrin sivuilta.
Mutta tämän paasauksen jälkeen pointtini on se, että laihdutusta ei saa ottaa kuurina vaan sellaisena elämäntapana jota jaksaa noudattaa. Ja tässä tavassa paino ei putoa salamana vaan pikkuhiljaa. Minullakin kesti vuoden puodottaa nämä reilut 10 kg eli noin kilon kuukausi tahtia, mutta tällä tyylillä jaksan myös pitää ne poissa.
Jos joku tosiaan esim. haluaa olla ilman leipää ja perunaa aina niin silloin se on hänelle sopiva tapa.
, mutta eiköhän se päde, että kohtuus kaikessa niin sitten olisi hyvä. 
