Nykyään erotaan liian heppoisesti, mutta toisaalta myös mennään yhteen liian kepein perustein.
Teinit jo kihlautuu, että sais rahaa lahjaksi. Sitten asutaan yhdessä ja leikitään kotia ja kohta erotaan. Uuden kaverin kanssa kokeillaan samaa ja taas erotaan. Sitten ei enää edes muuta osatakaan.
Monikaan ei tajua ajatella kihlautumistakaan sitoutumisena, se on vaan tapa. Sitten mennään naimisiin, kun halutaan olla päivä huomion keskipisteenä. Sitten huomataan, ettei se puoliso olekaan ihan pelkkää ruusunpunaa, mitä oli alkuhuumassa. Ihmiset ei malta seurustella tarpeeksi kauan, että oppisivat tuntemaan sen kaverin huonotkin puolet. Sitoudutaan jo rakastumisen alkuhuumassa, kun toisessa näkee vain niitä hyviä puolia.
Ja ollaan liian lyhytjänteisiä, jos kaikki ei suju kuin unelmisa, ei haluta edes yrittää parantaa suhdetta, vaan vaihtoon vaan.