Miksi, oi miksi??:( (päivähoidosta)

[höpsö äiti]

Kertokaas te joiden lapsukaiset on hoidossa, miten minä pystyisin alkaa asennoitua siihen, että pienokaiseni menee hoitoon syksyllä...?:'(

Nyt vauva vuoden ja syksyllä siis 1,5v enkä pysty yhtään kuvittelemaan, että hän olisi esim tarhassa. Haluan itse aloittaa opiskelut enkä tahtoisi enää vuodella lykätä niitä, mutta tulen jotenkin niin surulliseksi, kun ajattelen, että vaavini ei olisikaan minun kanssa enää kotona, vaan hoidossa jollain muulla. Ehkä pelkään jotain niinkin typerää, että lapseni ei enää rakastaisi minua samalla tavalla, vaikka järki sanoo, että totta kai rakastaa.

Kukaan muu ei varmasti mieti näin pöhköjä... En vain osaa kuvitellakaan irtautuvani lapsestani vielä. Mutta onhan syksyyn vielä aikaa... Toivottavasti tämä ÄIDIN eroahdistus helpottaa siihen mennessä!

Mutta kertokaa silti miten teillä on mennyt kun lapset menivät hoitoon kotihoidon jälkeen. Muuttuiko suhde lapseen mitenkään? Minun pitää nimittäin saada mielenrauha.

Kiitos kaikille ja mukavaa päivää!

 

[vili43]

Lapsi meni hoitoon vasta kun katsoimme sen aiheelliseksi, eli about 3,5 vuotiaana.
Ole kotona sen kanssa, jos siltä tuntuu. Ne opiskelut oottelloo.. :attn:

 

[meah]

Meidän esikoinen meni hoitoon just silloin 1,5-vuotiaana.
Ei ainakaan huonompaan mikään muuttunut.

Itse jaksoin paremmin yleensäkin, ja varsinkin keskittyä lapseen sen yhteisen ajan, kun päivät kävin töissä.

Sopeutumisessa ei ollut ongelmia, ei jäänyt tyttö huutamaan perään edes ekoina päivinä.
Varsinkin sitten n. vuoden päästä huusi kyllä kun piti kotiin lähteä, eli oletettavasti viihtyi hyvin.
Mutta ei se minun ja lapsen suhdekaan siitä muuttunut miksikään.

Osasi puhua jo tarhaan mennessä, mutta puheen kehitykselle ja edistymiselle teki ehdottomasti hyvää. Samoin oppi lyhyessä ajassa sosiaalisemmaksi. Ei enää sellaista arastelua ihmisten ilmoilla, mitä aikaisemmin oli ollut.

En vieläkään keksi niitä huonoja puolia, meille vaihtoehto oli silloin hyvä. Mutta kukin sen mukaan, mikä omalle perheelle sopii.

 

[höpsö ap]

Ensin olinkin ihan varma, että olen vielä vuoden kotona, mutta nyt on alkanut tuntua, että tahtoisin jo tehdä jotain, koska en ole kauhean kotona viihtyvää tyyppiä. Tarvitsen tekemistä koko ajan ja tiedän että lapseni olisi silloin vanhempi ja voitaisiin enemmän puuhastella yhdessä, mutta en siltikään ole varma "jaksaisinko" sitä ainaista kotona oloa. (kyse ei ole ettenkö jaksaisi lastani! ) Ja sitten, jos en jaksaisikaan olla kotona niin en voisi aloittaa opiskeluita kesken vuoden ja sitten pitäisi keksiä jotain muuta. Äh, en tiedä!

 

[höpsö taas]

Poikani on tosiaan aika arka ja siksikin tahtoisin hänet sitten jo hoitoon, koska arastelee uusia ihmisiä aika paljon niin tottuisi heihin ja oppisi juuri tuota meahin sanomaa sosiaalisuutta.

 

[vieras]

Musta tuntuu pahalle jos/kun joudun viemään kuopuksen syksyllä tarhaan... Tytöllä silloin ikää "jo" n. 4v3kk:ta:/ Ja tavallaan kyllä haluaisin mennä töihinkin pitkästä aikaa. Kauheaa on myös jättää koululainen kotiin "oman onnensa nojaan"....

 

[meah]

Mulla oli vähän tuo sama "ongelma". Lasta kyllä jaksan, mutta se kotona olo.
Jotenkin tunsin muuttuvani tyhmäksi, kun ei kovin tarvinnut päätään vaivata millään.
:ashamed:

Aloin miettiä, että jos vielä jään kotiin, niin lopulta en jaksa sitä lastakaan, ja on parempi molemmille, että menen töihin kun alkoi siltä tuntua.

Nyt tosin taas olen kotona, mutta tilanne on vähän erilainen.

Tsemppiä, mitä sitten teetkin :hug:

 

[Rudebox]

Kukaan muu ei varmasti mieti näin pöhköjä...

Hmmm..??? Uskon että JOKAINEN äiti miettii näitä, kumma ois muuten.
Meillä tyttö meni 1v2kk hoitoon kun palasin työelämään. Aloitettiin lyhyemmillä päivillä, ja tyttö rakasti tarhaa. Hän kehittyi hurjaa vauhtia sielä, ja ihan huomasi että se oli hänen juttunsa. Hän ainakin piti ssamanikäisistä pikkulapsien seurasta ja kaiken maailman askarteluista mitä ne puuhaa siellä.
Ei se muuta äidin suhdetta lapseen, se vaan muuttaa sitä miten koet vapaa-ajan lapsesi kanssa jatkossa - arvostat sitä jos mahdollista vielä enemmän!

 

[höpsö ap]

Nimenomaan meah! Haluaisin olla kotona lapseni takia, mutta oman jaksamiseni takia tahtoisin jo opiskelemaan. Harmi, kun kumpaakin en voi saada...

Ajattelen itse myös niin, että sitten jaksaisin lapsenikin kanssa paremmin, koska olisi niin ihana hakea hänet hoidosta kotiin ja en varmasti muuta tekisikään kuin leikkisi ja viettäisi aikaa hänen kanssaan.

Miten ÄIDILLÄ voi olla näin kova eroahdistus??

 

[aamuntorkku]

Meidän typy aloitti päiväkodissa kun oli 1v3kk. Ja heti alusta asti on tykännyt käydä siellä eikä meillä ole ongelmia ollut. Muakin jännitti ihan hulluna silloin alussa ja eka työpäivä meni miettiessä miten siellä päikkärissä menee, mut pikkuhiljaa huoli helpotti kun huomasin, että tyttö menee sinne iloisella mielellä Sen verran kuitenkin sanon, että varmaan lapsen luonne vaikuttaa siihen miten hyvin/nopeaan sopeutuu päiväkodin arkeen..

 

[ap]

Tuo on totta, että yhteistä aikaa lapsen kanssa arvostaisi varmasti vieläkin enemmän! Kiitos vastauksestasi! Tosi ihanaa kuulla, että tyttösi viihtyi noinkin hyvin!

 

[missLuupää]

Meillä tyttö meni hoitoon 1,5v ja minusta se oli juuri sopiva ikä. Silloin kun likka oli vuoden, niin en olisi voinut kuvitellakkaan että laittaisin hoitoon. Meille päiväkoti on ollu loisto juttu.

Lapseni on vilkas ja tarvitsee paljon aktiviteettiä ja tekemistä, hän myöskin pitää muista lapsista joten päiväkoti on ollut tosi hyvä juttu. Koska päiväkodissa on niin paljon puuhaa, enemmän mitä minä lapselleni pystyn tarjoamaan kotona. Muiden lasten seura on myöskin ollut hyväksi, lapsella on ruvennut päiväkodin myötä tulemaan paljon sanoja, harjoittelee pukemaan ja on ruvennut syömään itse. Kaiken lisäksi tyttö on ollut aina huono syömään, päiväkodissa hän on ruvennut syömään hyvin. Ottaa muilta lapsilta mallia. Se mikä on ihaninta on että lapsi menee päikkyyn mielellään. Antaa pusut ja halit ja lähtee leikkiin, päivällä haettaessa juoksee halaan ja on onnellinen kun äiti tai isi tulee hakeen. Tyttö on nyt ollu päikyssä 3kk.

 

[ap]

Meidän typy aloitti päiväkodissa kun oli 1v3kk. Ja heti alusta asti on tykännyt käydä siellä eikä meillä ole ongelmia ollut. Muakin jännitti ihan hulluna silloin alussa ja eka työpäivä meni miettiessä miten siellä päikkärissä menee, mut pikkuhiljaa huoli helpotti kun huomasin, että tyttö menee sinne iloisella mielellä Sen verran kuitenkin sanon, että varmaan lapsen luonne vaikuttaa siihen miten hyvin/nopeaan sopeutuu päiväkodin arkeen..

Poikani on arka ja joskus jopa liiankin äitin perään niin sekin olisi hyvä, että hän menisi "aikaisemmin" hoitoon, koska minusta tuntuu, että pienemmän on helpompi irrottautua äidistä edes hieman kuin sitten isomman. Tiedä siitä sitten...

Lapseni arkuus epäilyttää tosin, mutta uskon että hän sopeutuisi silti ihan hyvin. Toivon ainakin!

 

[ap]

Lapseni on vilkas ja tarvitsee paljon aktiviteettiä ja tekemistä, hän myöskin pitää muista lapsista joten päiväkoti on ollut tosi hyvä juttu. Koska päiväkodissa on niin paljon puuhaa, enemmän mitä minä lapselleni pystyn tarjoamaan kotona.quote]

En minä tosiaan jaksa lapseni kanssa leikkiä ihan koko aikaa kotona, kun siinä pitää muitakin asioita hoitaa niin päiväkodissa olisi sitä puuhaa enemmän. Totta.

 

[ap]

Tulipas tuo hassusti..