Miksi on niin vaikea myöntää, että kadehtii jotakuta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä en usko, että sellaista ihmistä onkaan, joka ei joskus kadehtisi toista ihmistä. Jos joku väittää niin, se valehtelee.
Itse kadehdin niitä, jotka saavat pidettyä itsensä hoikkana ja timmissä kunnossa.
 
Yleensä jos mä olen kateellinen, olen siitä, että joku saa tunnustuksen, joka minun mielestäni kuuluisi minulle. Onneksi tällä hetkellä ei ole kade olo, se on todella kitkerää ja silloin on aina itseensä tosi pettynyt.
 
En ole kellekään kateellinen. :) Iloitsen toisten menestyksestä. Toki joskus saattaa tulla ajatus jostain, et oispa kiva ku mullakin ois tollanen, mutta ei se ole kateellisuutta. Kun on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse olla kateellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Yleensä jos mä olen kateellinen, olen siitä, että joku saa tunnustuksen, joka minun mielestäni kuuluisi minulle. Onneksi tällä hetkellä ei ole kade olo, se on todella kitkerää ja silloin on aina itseensä tosi pettynyt.

Haluatko kertoa jonkun esimerkin, vaikka kuvitteellisenkin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hhrt:
En ole kellekään kateellinen. :) Iloitsen toisten menestyksestä. Toki joskus saattaa tulla ajatus jostain, et oispa kiva ku mullakin ois tollanen, mutta ei se ole kateellisuutta. Kun on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse olla kateellinen.

SE on totta, että se kateus kumpuaa omasta epävarmuudesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Yleensä jos mä olen kateellinen, olen siitä, että joku saa tunnustuksen, joka minun mielestäni kuuluisi minulle. Onneksi tällä hetkellä ei ole kade olo, se on todella kitkerää ja silloin on aina itseensä tosi pettynyt.

Haluatko kertoa jonkun esimerkin, vaikka kuvitteellisenkin?

Noh, en tietenkään halua, koska se saa mut kuulostamaan idiootilta.

Mutta jos tietää olevansa hyvä jossain asiassa, eikä saa siitä positiivista palautetta, vaan palaute menee jollekin, joka on selkeästi (muka) huonompi, niin voi tulla vähän kitkerä olo.

MUTTA jos on varma omista kyvyistään, ei koe sitä toista uhkaksi, eikä kadehdi toisen saamia kehuja. Ei, vaikka se toinen olisi paljon parempikin.

Mut siis ennenkaikkea itteensä pettynyt olo tulee, kun tollasta huomaa itsessään. Usein sitä ei edes huomaa, ennenkuin pysähtyy miettimään, että mikä nyt ärsyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Noh, en tietenkään halua, koska se saa mut kuulostamaan idiootilta.

Mutta jos tietää olevansa hyvä jossain asiassa, eikä saa siitä positiivista palautetta, vaan palaute menee jollekin, joka on selkeästi (muka) huonompi, niin voi tulla vähän kitkerä olo.

MUTTA jos on varma omista kyvyistään, ei koe sitä toista uhkaksi, eikä kadehdi toisen saamia kehuja. Ei, vaikka se toinen olisi paljon parempikin.

Mut siis ennenkaikkea itteensä pettynyt olo tulee, kun tollasta huomaa itsessään. Usein sitä ei edes huomaa, ennenkuin pysähtyy miettimään, että mikä nyt ärsyttää.
Et kuulostanut idiootilta :) Ja ymmärsin ensin sinut väärin, nyt paremmin.

 
Mä voin kyllä myöntää jos olen kateellinen. Esim. ulkonäköasioissa olen kateellinen Catherine Zeta Jonesille joka on mun mielestä aivan uskomattoman upea nainen.

Sitten olen kateellinen mun serkulle ja kahdelle kaverille koska heistä jokainen on raskaana ja saavat vieläpä peräkkäisinä kuukausina lapset. Mutta olen toki onnellinen heidän puolestaan.

Sitä mä olen monesti ihmetellyt täällä, että niin moneen kohtaan vedetään kateus vaikka se ei edes sovi siihen.
 

Yhteistyössä