Toggle sidebar

Miksi on niin vaikeaa lopettaa tupakointi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mahza
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mahza

Aktiivinen jäsen
19.03.2006
5 120
0
36
Aikasemmin mulla meni iso aski päivässä. Nyt oon tn viikon polttanu vaan tupakka tunnissa- menetelmällä. Kauheen vaikeeta se ei sinänsä ole, mutta kuitenkin...
Vaikeinta on, kun on tottunut tietyissä tilanteissa menemään röökille. Tapojeni orja, tiedän. Ja tavallaan en edes halua lopettaa, olen niin kauan jo polttanut että tuntuisi oudolta olla polttamatta.

Kaikki keinot ja vinkit tervetulleita. Nikotiinikorvausta en halua ainakaan vielä, tapariippuvuus on se kaikista vaikein voittaa....
 
mun ystävä on polttanut tupakkaa jostain 10 vuotiaasta saakka. eli nyt sellaiset 38 vuotta. kaksi vuotta sitten joutui tosi isoon leikkaukseen. ja lääkärit kehoitti jättämään tupakan pois. no eihän nainen sitä jättänyt, vaan vielä leikkausaamunakin kävi polttamassa ulkona. vuorokauden kulutua leikkausesta sitten meni veritulppa molempiin keuhkoihin, jäi henkiin kuitenkin, mutta lääkäri totesi, että jos lopettaa tupakoinnin, voi elää vielä vuosikymmeniä, mutta jos jatkaa elin vuodet on muutamassa kuukaudessa tai vuodessa.
ehkä tää kannustaa sinua lopettamaan tupakoinnin
 
Minkä takia yrität lopettaa polttamisen, jos oikeasti haluat polttaa?
Minä lopetin ihan tahdon voimalla silloin, kun aloin toivomaan raskautta. Ja vauvan syntymän jälkeen en aloittanut uudestaan, koska haluan olla hyvänä esimerkkinä lapselle.
 
Niinku että jonkun pitääs lopettaa sun puolesta polttelu? ;D Musta vähä tuntuu jotta sulla ei riitä nyt tällä hetkellä rahkeet tohon hommaan. Mutta lue kirja stumppaa tähän. Sen jälkeen luettuasi kirjan olet paljon viisaampi päätöksessäsi ja tiedät toimivan ja kivuttoman tavan lopettaa. kirjan ekat 20 sivua on kuivat mutta oleelliset joten nekin tulee lukea. Et menetä mitään jos luet! Itse en enää edes yrittäisi lopettaa lukematta tuota kirjaa. Kovasti netissäkin kehuttu ja toimivaksi havaittu. Poltin saman verran päivässä kuin sinä ja tupakka vuosia takana 14v.. Tänään aikalailla 8,5kk polttamatta :) ikinä en olis uskonut onnistuvani, olin se "heikoin hiisaaja ns. maailman viimeisin polttelia"
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Ja tavallaan en edes halua lopettaa,...
Click to expand...
Tämä on suurin ongelmasi. Ensimmäinen edellytys lopettamiselle on riittävä motivaatio/halu ja jos sitä on tarpeeksi niin silloin päätät selättää myös tapariippuvuuden etkä pelkää sitä.

Tapariippuvuuteen ei ole lääkettä mutta itse tupakkaa vastaan voit taistella vaikka Champixilla. Pyydä reseptiä lääkäriltäsi. Itse lopetin Champixilla pian 4 vuotta sitten ja lopettaminen oli mielestäni todella helppoa vaikka olinkin polttanut jo yloi 25 vuotta. Champix ei ole nikotiikorvaushoitoa vaan se yksinkertaisesti vähentää tupakanhimoa tai jopa poistaa sen kokonaan.
Fyysiset vieroitusoireet jouduin toki kärsimään ja myös vääntämään sitä tapariippuvuutta vastaan mutta missään vaiheessa en ollut edes lähellä repsahtaa.

Monet selittävät että lääke on kallis eivätkä siksi halua sitä kokeilla. Paskan marjat!
Onhan se tietty kallista kun isompi setti pitää ostaa kerralla mutta koko kuurin kustannukset ovat about sama kuin vetäisit normiaskin päivässä. Huono selitys siis olla kokeilematta.
 
[QUOTE="hei";24387585]Minkä takia yrität lopettaa polttamisen, jos oikeasti haluat polttaa?
Minä lopetin ihan tahdon voimalla silloin, kun aloin toivomaan raskautta. Ja vauvan syntymän jälkeen en aloittanut uudestaan, koska haluan olla hyvänä esimerkkinä lapselle.[/QUOTE]

Mä haluan olla terve. En halua sairastua, kuten läheiseni, keuhkoahtaumatautiin. Tahdon olla vapaa tosta tavasta röyhytellä.
En ajatellut raskautua, eli sekään ei käy kannustimena. Mun on vaikea nähdä itseäni ilman tupakkaa, ja sen omakuvan tahdon muuttaa.
 
en tiedä miksi niin, mutta itse yritin kymmeniä kertoja lopettaa ja viime joulukuussa se vaan loppui kuin seinään, ei vaan enää tehnyt mieli yhtään. Ehkä se tarvitsee vaan oikean ajan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;24387566:
...jos lopettaa tupakoinnin, voi elää vielä vuosikymmeniä, mutta jos jatkaa elin vuodet on muutamassa kuukaudessa tai vuodessa.
ehkä tää kannustaa sinua lopettamaan tupakoinnin
Click to expand...
Jokainen tupakoija tiedostaa terveysriskit mutta polttaa siitä huolimatta.
Itselläni lopetusmotivaatioon ei pätkääkään vaikuttanut terveydelliset- eivätkä taloudelliset syyt.
 
[QUOTE="vieras";24387589]Niinku että jonkun pitääs lopettaa sun puolesta polttelu? ;D Musta vähä tuntuu jotta sulla ei riitä nyt tällä hetkellä rahkeet tohon hommaan. Mutta lue kirja stumppaa tähän. Sen jälkeen luettuasi kirjan olet paljon viisaampi päätöksessäsi ja tiedät toimivan ja kivuttoman tavan lopettaa. kirjan ekat 20 sivua on kuivat mutta oleelliset joten nekin tulee lukea. Et menetä mitään jos luet! Itse en enää edes yrittäisi lopettaa lukematta tuota kirjaa. Kovasti netissäkin kehuttu ja toimivaksi havaittu. Poltin saman verran päivässä kuin sinä ja tupakka vuosia takana 14v.. Tänään aikalailla 8,5kk polttamatta :) ikinä en olis uskonut onnistuvani, olin se "heikoin hiisaaja ns. maailman viimeisin polttelia"[/QUOTE]

Ei kenenkään pidä mun puolesta lopettaa :) Mä haen täältä neuvoja ja motivaatiota lopettaa typerä ja hengenvaarallinen tapa. Mä tahdon elää niin kauan et näen mun lapsien jälkikasvunkin.
Ton kirjan vois hommata, jos siitä apua olis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Mä haluan olla terve. En halua sairastua, kuten läheiseni, keuhkoahtaumatautiin. Tahdon olla vapaa tosta tavasta röyhytellä.
En ajatellut raskautua, eli sekään ei käy kannustimena. Mun on vaikea nähdä itseäni ilman tupakkaa, ja sen omakuvan tahdon muuttaa.
Click to expand...

No keuhkosyöpää en voi sulle povata mutta keuhkoahmataudin saat ihan varmasti tuolla rouhuuttelulla. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa. Tärkeintä on olla polttamatta sitä yhtä, etenkin kun olet lopettanut :)
 
Mä tuumasin parikymppisenä, et nyt tää loppuu, siihen hetkeen.
Ja sen jälkeen heitin kaikki tupakat pois, ja en vaan ottanu. Parin päivän jälkeen oli jo lähes normi olo.
 
Jos ei ole vakaata päätöstä, niin eihän siitä mitään tulekaan. Ja mitä hiton väliä, vaikka tulisikin huono joksikin aikaa, ahdistaisi ja vituttaisi. Ei siihen kuole.
 
Tupakointihan on pahin riippuvuus melkeinpä, mitä voi tulla aineesta. Psyykkinen, henkinen ja fyysinen. Siihen ei auta kertoa kauhuskenaarioita, kuinka voi tulla syöpää, ahtaumaa jne. KAikkihan siitä tietää, myös ei tupakoitsijat.
Lääke on kallis, mutta tulee varmastikkin halvemmaksi. Mutta kyllä monia kauhistuttais laittaa iso raha kerralla lääkkeeseen, eikä kuitenkaan ole mitään takuita, että auttaako se. Tutkimukset osoittaa, että auttaa, mutta ainahan sitä voi kuulua harvinnaisten joukkoon :D. Tupakkaa et osta kerralla reilulla satkulla ;)
Ja ennenkaikkea ensin pitää olla halu lopettaa, vasta sitten kannattaa aloittaa suunnittelu, että millätavoin vieroittaa itsensä. Esmes jos on odotettavissa stressiä, niin ei kannata siihen hetkeen lopettaa. Ja se tapa, milloin polttaa, missä tilanteessa, niin kannattaa keksiä korvaava tekeminen. Mutta ennenkaikkea, ensin halu lopettaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Mun on vaikea nähdä itseäni ilman tupakkaa, ja sen omakuvan tahdon muuttaa.
Click to expand...
Jep, kun itse työstin lopettamispäätöstä, painin tämän saman asian kanssa. Olinhan polttanut aina ja otsassani luki "tupakkamies".
"Mitäs mä muka sitten teen kun en voi polttaa tpakkaa?"

Näin itsestäni omituisen kuvan joka kädet taskuissa ja pää painuksissa potkiskelee maassa olevia kiviä sivummalla kun kaverit juttelee mukavia tupakkaringissä.
Näin ei tietenkään käynyt. En ole jäänyt mistää paitsi.

Tupakan tilalle sain maku- ja hajuaistin, hajuttomat vaatteet, lämpimät sormet ja varpaat, halun ja kyvyn liikkua enemmän, hyvän mielen ja virkeän olemuksen.
Mielestäni aika hyvä vaihtokauppa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;24387686:
Jep, kun itse työstin lopettamispäätöstä, painin tämän saman asian kanssa. Olinhan polttanut aina ja otsassani luki "tupakkamies".
"Mitäs mä muka sitten teen kun en voi polttaa tpakkaa?"

Näin itsestäni omituisen kuvan joka kädet taskuissa ja pää painuksissa potkiskelee maassa olevia kiviä sivummalla kun kaverit juttelee mukavia tupakkaringissä.
Näin ei tietenkään käynyt. En ole jäänyt mistää paitsi.

Tupakan tilalle sain maku- ja hajuaistin, hajuttomat vaatteet, lämpimät sormet ja varpaat, halun ja kyvyn liikkua enemmän, hyvän mielen ja virkeän olemuksen.
Mielestäni aika hyvä vaihtokauppa.
Click to expand...

Jos mä koitan kuvitella elämää ilman tupakkaa, en näe mitään :/ Mua ottaa kupoliin että tupakka määrittelee sen, kuka olen.
 
Kun on ollut jonkin aikaa polttamatta, niin iskee tajuntaan, että kuinka helvetin typerää on ollut ravata jatkuvasti ulkona värjöttelemässä ties missä pakkasessa ja tuulessa. Tai että jokaisessa tilaisuudessa, kylässä ja töissä on aina tullut se vastenmielinen levoton olo, että olisi pakko päästä ulos ja hölmönä vielä kuvitellut, että se on jonkinnäköistä vapautta, kun sitten "pääsee" tupakalle.
 
[QUOTE="vieras";24387745]Kun on ollut jonkin aikaa polttamatta, niin iskee tajuntaan, että kuinka helvetin typerää on ollut ravata jatkuvasti ulkona värjöttelemässä ties missä pakkasessa ja tuulessa. Tai että jokaisessa tilaisuudessa, kylässä ja töissä on aina tullut se vastenmielinen levoton olo, että olisi pakko päästä ulos ja hölmönä vielä kuvitellut, että se on jonkinnäköistä vapautta, kun sitten "pääsee" tupakalle.[/QUOTE]
Jep, näyttää aivan naurettavalta kun joku värjöttelee tuossa työpaikan röökipaikalla mutta kun sinne on pakko päästä vaikka kusisateessa.

Mua ärsyttää anoppi ihan sikana. Meillä käydessään se ramppaa röökillä muutaman minuutin välein ja haisee aivan kammottavalle. Tunkee tunkkaiset ulkovaatteensa meidän vaatenaulakkoon jonka takia omia vaatteitakin pitää tuulettaa kaksi päivää ulkona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;24387792:
Jep, näyttää aivan naurettavalta kun joku värjöttelee tuossa työpaikan röökipaikalla mutta kun sinne on pakko päästä vaikka kusisateessa.

Mua ärsyttää anoppi ihan sikana. Meillä käydessään se ramppaa röökillä muutaman minuutin välein ja haisee aivan kammottavalle. Tunkee tunkkaiset ulkovaatteensa meidän vaatenaulakkoon jonka takia omia vaatteitakin pitää tuulettaa kaksi päivää ulkona.
Click to expand...

Jos olette päässeet tupakista eroon, voi pienikin asia laukaista sen uudestaan, vaikka 10v. päästä . Vaikka tiedätte kuinka tyhmää se on
 
Ymmärrän täysin aloittajaa. Se on MAHZA jo hyvä ensi askel, että kirjoitit tänne! Onnittelut jo siitä! Olet päässyt lopettamisprosessissa liikkeelle! Se on aloitettu!

Itse olen 40-vuotias nainen. Aloitin tupakanpolton 14-vuotiaana ja ehdin polttaa 39-vuotiaaksi. Eli poltin yhteensä 25 vuotta. Järkyttävää...No anyway. Lopetin tupakoinnin 1.1.2011 eli noin 8kk sitten. Ja onnistuin. Tätä enne olin yrittänyt lopettaa varmaan 50 kertaa. Ja aina ratkennut 1pv-1kk jälkeen. Nyt mulla on ihan eri meininki ollut päällä.

En ymmärrä ollenkaan noita puhein, että pari päivää vaan oli tuskaa ja sitten kaikki helpotti. Ei ei. Tätäkin kirjoittaessa syön yhä nikotiinipurkkaa.

Varauduin lopettamisessani seuraavaan:

-Pidin koko ajan kotonani 1 avatun askin tupakkaa. Eli ei tullut semmoista oloa, että lähdempä kiskalle ostamaan röökiä nyt heti just. Ja että puolivälissä matkaa olisin ajatellut, että no mennään nyt hakeen, kun jo kerran kotoa lähdin. En ikinä kajonnut askiin.
-Mulla oli vahvimmat nikotiinilaastarit käytössä. Ne vei yöunet, mutta olin työterveyslääkäriltä pyytänyt nukahtamislääkkeen (tenox) jotta saisin yöt nukuttua. Lisäksi olin varuille pyytänyt vieroituslääke champixin reseptin.
- Laastareiden lisäksi mulla oli imettäviä inhalaattoreita, ja menin sen inhalaattorin kanssa ihan parvekkeelle asti "tupakalle". Vaikka eihän se mitään käryä...mutta se tapa.
-Pidin partsilla vanhaa tuhkakuppia jota kävin haistelemassa (voi yrjö mikä haju siitä lähti). Haistelin monta kertaa päivässä.
-Sitten mulla oli nikotiinipurkkaa.
-Olin varannut laatikoittain karkkia ja suolapähkinöitä.
-ilmoitin kaikille, etten lähde minnekkään baariin tms. kunnes toisin ilmoitan. Alkoholin jätin täysin. Kävin aiemmin lähes joka vkl kavereiden kanssa bailaamassa.
- Luin netistä keuhkosyöpä ja keuhkoahtaumatauti faktasivuja ainakun teki mieli röökiä

MITEN KÄVI:
-Vaikeaa se oli.
- Ensimmäisen viikon perjantaina mä vaan makasin eteisen lattialla ja itkin halusta saada tupakkaa...
- haistelin bussipysäkillä tupakoivien savuja...se jeesas
- lihoin 15kg 3kk aikana kaikesta karkista ja suolapähkinästä
- en juonut mitään yli 1/2 vuoteen
- lopulta alkoi helpottaa
JA ONNISTUIN!

Lopuksi. Ajattelen yhä joka ainut päivä tupakkaa ja monta kertaa. Pikkuhiljaa ajattelu on harventunut. Nykyään inhottaa nähdä ihmisten tupakointia. Jotenkin säälittävää.

Tuhannesti tsemppiä sulle!!!!!
 
  • Tykkää
Reactions: Mahza
Alkuperäinen kirjoittaja raikas ja savuton:
Ymmärrän täysin aloittajaa. Se on MAHZA jo hyvä ensi askel, että kirjoitit tänne! Onnittelut jo siitä! Olet päässyt lopettamisprosessissa liikkeelle! Se on aloitettu!

Itse olen 40-vuotias nainen. Aloitin tupakanpolton 14-vuotiaana ja ehdin polttaa 39-vuotiaaksi. Eli poltin yhteensä 25 vuotta. Järkyttävää...No anyway. Lopetin tupakoinnin 1.1.2011 eli noin 8kk sitten. Ja onnistuin. Tätä enne olin yrittänyt lopettaa varmaan 50 kertaa. Ja aina ratkennut 1pv-1kk jälkeen. Nyt mulla on ihan eri meininki ollut päällä.

En ymmärrä ollenkaan noita puhein, että pari päivää vaan oli tuskaa ja sitten kaikki helpotti. Ei ei. Tätäkin kirjoittaessa syön yhä nikotiinipurkkaa.

Varauduin lopettamisessani seuraavaan:

-Pidin koko ajan kotonani 1 avatun askin tupakkaa. Eli ei tullut semmoista oloa, että lähdempä kiskalle ostamaan röökiä nyt heti just. Ja että puolivälissä matkaa olisin ajatellut, että no mennään nyt hakeen, kun jo kerran kotoa lähdin. En ikinä kajonnut askiin.
-Mulla oli vahvimmat nikotiinilaastarit käytössä. Ne vei yöunet, mutta olin työterveyslääkäriltä pyytänyt nukahtamislääkkeen (tenox) jotta saisin yöt nukuttua. Lisäksi olin varuille pyytänyt vieroituslääke champixin reseptin.
- Laastareiden lisäksi mulla oli imettäviä inhalaattoreita, ja menin sen inhalaattorin kanssa ihan parvekkeelle asti "tupakalle". Vaikka eihän se mitään käryä...mutta se tapa.
-Pidin partsilla vanhaa tuhkakuppia jota kävin haistelemassa (voi yrjö mikä haju siitä lähti). Haistelin monta kertaa päivässä.
-Sitten mulla oli nikotiinipurkkaa.
-Olin varannut laatikoittain karkkia ja suolapähkinöitä.
-ilmoitin kaikille, etten lähde minnekkään baariin tms. kunnes toisin ilmoitan. Alkoholin jätin täysin. Kävin aiemmin lähes joka vkl kavereiden kanssa bailaamassa.
- Luin netistä keuhkosyöpä ja keuhkoahtaumatauti faktasivuja ainakun teki mieli röökiä

MITEN KÄVI:
-Vaikeaa se oli.
- Ensimmäisen viikon perjantaina mä vaan makasin eteisen lattialla ja itkin halusta saada tupakkaa...
- haistelin bussipysäkillä tupakoivien savuja...se jeesas
- lihoin 15kg 3kk aikana kaikesta karkista ja suolapähkinästä
- en juonut mitään yli 1/2 vuoteen
- lopulta alkoi helpottaa
JA ONNISTUIN!

Lopuksi. Ajattelen yhä joka ainut päivä tupakkaa ja monta kertaa. Pikkuhiljaa ajattelu on harventunut. Nykyään inhottaa nähdä ihmisten tupakointia. Jotenkin säälittävää.

Tuhannesti tsemppiä sulle!!!!!
Click to expand...

EI NÄIN!!!!!!!! Lue se kirja.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa