Miksi on niin vaikeaa lopettaa tupakointi?

["Anne"]

En tiedä. Oli helppoa.
Huomasin käyväni tupakalla koska oli tylsää, ei siksi että olisin tarvinnut.
Päätin että menen sitten kun oikeasti tarvitsen tupakkaa. En tarvinnut.
Pari kertaa jos olin juomassa niin asia pyöri niin paljon mielessä että poltin savut tai kaksi.
Parin kuukauden päästä sekin jäi pois.
Olen ollut 2kk kokonaan ilman tupakkaa, ei tunnu missään.
Ei pyöri mielessä ollenkaan. Paitsi pari asiaa hyvin harvoin, ajatus _syöpä_kääryleestä ja typerä mielikuva siitä, kuinka otan puoliksi hiiltyneen koivuklapin saunan uunista ja tungen sitä kitaani ja yritän imeä siitä haikuja. Typerää? Niin on röökaaminenkin.

 

[raikas ja savuton]

EI NÄIN!!!!!!!! Lue se kirja.

Ja niinku miksei muka? Jos pääsin röökistä vihdoin eroon, niin mikä meni sitten vikaan?

 

[minäkin]

Itse lopetin viime keväänä. Se oli vaikeaa, vaikka minulla oli hyvät syyt lopettamiseen. Ja minäkään en oikeastaan osannut kuvitella itseäni tupakoimattomana. En osaa oikein vieläkään.

Ja pari ensimmäistä päivää olivat minusta vielä helppoja. Sitten alkoi helvetti, olin koko ajan huonolla tuulella. En pystynyt ajattelmaan muutakuin tupakoimista. En pystynyt nukkumaan ja oli pakko syödä koko ajan. Parisuhde kärsi. Yhdessä vaiheessa mies jopa aneli minua jatkamaan polttamista, koska hän ei enää kestänyt minua. Sillä olin oikeasti noin kuukauden koko ajan huonolla tuulella. Mutta pikku hiljaa olotila helpotti. Tekee yhäkin päivittäin mieli tupakkia, mutta enää se ei tee minua kiukkuiseksi.

Minuakin helpotti se, että tupakkia oli kuitenkin koko ajan saatavilla (mieheni polttaa), joten ei tullut sellaista kiusausta lähteä ostamaan sitä. Sitten olis tullut poltettua kuitenkin, jos olisi kauppaan asti vaivautunut sitä hakemaan.

Tosin täytyy sanoa, että jos nautiskelen alkoholia niin sorrun heti polttamaan yhäkin. Tästä ajattelin päästä ajan kanssa eroon.

 

[rops]

Ymmärrän täysin aloittajaa. Se on MAHZA jo hyvä ensi askel, että kirjoitit tänne! Onnittelut jo siitä! Olet päässyt lopettamisprosessissa liikkeelle! Se on aloitettu!

Itse olen 40-vuotias nainen. Aloitin tupakanpolton 14-vuotiaana ja ehdin polttaa 39-vuotiaaksi. Eli poltin yhteensä 25 vuotta. Järkyttävää...No anyway. Lopetin tupakoinnin 1.1.2011 eli noin 8kk sitten. Ja onnistuin. Tätä enne olin yrittänyt lopettaa varmaan 50 kertaa. Ja aina ratkennut 1pv-1kk jälkeen. Nyt mulla on ihan eri meininki ollut päällä.

En ymmärrä ollenkaan noita puhein, että pari päivää vaan oli tuskaa ja sitten kaikki helpotti. Ei ei. Tätäkin kirjoittaessa syön yhä nikotiinipurkkaa.

Varauduin lopettamisessani seuraavaan:

-Pidin koko ajan kotonani 1 avatun askin tupakkaa. Eli ei tullut semmoista oloa, että lähdempä kiskalle ostamaan röökiä nyt heti just. Ja että puolivälissä matkaa olisin ajatellut, että no mennään nyt hakeen, kun jo kerran kotoa lähdin. En ikinä kajonnut askiin.
-Mulla oli vahvimmat nikotiinilaastarit käytössä. Ne vei yöunet, mutta olin työterveyslääkäriltä pyytänyt nukahtamislääkkeen (tenox) jotta saisin yöt nukuttua. Lisäksi olin varuille pyytänyt vieroituslääke champixin reseptin.
- Laastareiden lisäksi mulla oli imettäviä inhalaattoreita, ja menin sen inhalaattorin kanssa ihan parvekkeelle asti "tupakalle". Vaikka eihän se mitään käryä...mutta se tapa.
-Pidin partsilla vanhaa tuhkakuppia jota kävin haistelemassa (voi yrjö mikä haju siitä lähti). Haistelin monta kertaa päivässä.
-Sitten mulla oli nikotiinipurkkaa.
-Olin varannut laatikoittain karkkia ja suolapähkinöitä.
-ilmoitin kaikille, etten lähde minnekkään baariin tms. kunnes toisin ilmoitan. Alkoholin jätin täysin. Kävin aiemmin lähes joka vkl kavereiden kanssa bailaamassa.
- Luin netistä keuhkosyöpä ja keuhkoahtaumatauti faktasivuja ainakun teki mieli röökiä

MITEN KÄVI:
-Vaikeaa se oli.
- Ensimmäisen viikon perjantaina mä vaan makasin eteisen lattialla ja itkin halusta saada tupakkaa...
- haistelin bussipysäkillä tupakoivien savuja...se jeesas
- lihoin 15kg 3kk aikana kaikesta karkista ja suolapähkinästä
- en juonut mitään yli 1/2 vuoteen
- lopulta alkoi helpottaa
JA ONNISTUIN!

Lopuksi. Ajattelen yhä joka ainut päivä tupakkaa ja monta kertaa. Pikkuhiljaa ajattelu on harventunut. Nykyään inhottaa nähdä ihmisten tupakointia. Jotenkin säälittävää.

Tuhannesti tsemppiä sulle!!!!!

Nyt olet savuton, mutta sotaa ei ole vielä voitettu.

 

[Vihdoinkin savuton]

Ja niinku miksei muka? Jos pääsin röökistä vihdoin eroon, niin mikä meni sitten vikaan?

No jos sä olet maannut lattialla itkemässä. Siis oikeesti!!!?! No ymmärrät sitten jos luet sen kirjan.

 

[Vihdoinkin savuton]

Ja niinku miksei muka? Jos pääsin röökistä vihdoin eroon, niin mikä meni sitten vikaan?

Ja sitäpaitsi sähän syöt NIKOTIINIpurkkaa. Nikotiinihan on se tupakan koukuttava aine. Niin kauan kun syöt tota purkkaa et ole mun mielestä lopettanut. Sä ruokit koko ajan riippuvuuttasi.

 

["..."]

mä oon polttanu kymmenenvuotta ja kaksiviikkoa sitten lopetin olen todella ylpeä itsestäni. aluks kun teki mieli söin tikkareita...kyllä se kaupan myyjää kahto kun melkein 40 tikkaria ostin. eikä nyt oo tarvinu mitään.. uniin tulee tupakka mut ei sillain tee mieli..

 

[BootyPeppi]

Me lopetettiin ihan seinään. Toki hyödynnettiin kaikki tarjolla olleet apuvälineet. Pari kuukautta jauhoin purkkaa. Ensimmäinen puoli vuotta oli aivan kamalaa mutta sitten helpotti ja nyt ei tee juuri koskaan mielikään....

 

[BootyPeppi]

Niin ja paljon tsemppiä sinne, kykenet siihen kyllä :hug:

 

[pha]

Jos olette päässeet tupakista eroon, voi pienikin asia laukaista sen uudestaan, vaikka 10v. päästä . Vaikka tiedätte kuinka tyhmää se on

Älä mystifioi. Tupakoinnin uudelleen aloittaminen vuosien päästä on aina tietoinen päätös, joka ei tapahdu huomaamatta, ellei sitten ole viikkoa jossain kamoissa vailla kunnon tietoisuutta. Tulee tilanteita, joissa haluaisi jälleen polttaa, mutta jokainen järkevä ihminen laatii itselleen suunnitelman niiden tunteiden varalle. Kaikille tulee stressiä ja vastoinkäymisiä, mutta pitää päättää selviävänsä niistä omana itsenään ilman tupakan valheellista turvaa.

 

[jos mahdollista]

niin tee aina jotakin kun alkaa tapa vaivata. Lähde lenkille, ala siivoamaan, mene saunaan/suihkuun, petaa sänky tai ihan mitä vaan. Monesti se autaakun saa jotain muut tekemistä. Vältä tilanteista misä tapa uhkaa sinua

 

[pha]

Jos mä koitan kuvitella elämää ilman tupakkaa, en näe mitään :/ Mua ottaa kupoliin että tupakka määrittelee sen, kuka olen.

Vaikka ajattelisin piintyneintäkin tuntemaani röökaajaa, en silti ajattele hänen olevan ensisijaisesti tupakoija. Se on loppujen lopuksi ehkä samanarvoinen määre kuin kasvissyönti tai koiraharrastus, eli ei todellakaan asia, joka olennaisesti leimaisi ihmisen. Muut näkee sussa persoonan, jolla on huono tapa, joten ulkoista säkin tupakointisi vain yhdeksi osa-alueeksi elämääsi. Tapa on eri asia kuin olla osa persoonaa.

 

["vieras"]

Ja mä taas ihmettelin et miten voikin olla niin helppoa tupakoinnin lopettaminen.
Toukokuussa päätin että nyt se loppuu niin sen jälkeen en ole polttanut.
Ja jos olisin tiennyt aiemmin niin vamasti olisin lopettanut jo aikoja sitten.

 

["Vieras"]

Nyt olet savuton, mutta sotaa ei ole vielä voitettu.

Juu ei ole edes lähellä.

 

[EJK]

Päätät olla polttamatta. Se on valinta. Et sytytä savuketta. Et osta kotiin savukkeita.