Sori pitkä kopsaus, mutta tämä herätti mielenkiintoni:
"Homous on syntiä!"
"Jumala ja Jeesus tuomitsevat homouden!"
"Raamattu kieltää homouden!"
Raamatussa toki mainitaan mm. "ettei mies saa maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan" tai että "miehen kanssa makaavat miehet eivät saa periä Jumalan valtakuntaa". Ja parissa muussakin kohdassa homoseksuaalinen käyttäytyminen esitetään negatiivisessa valossa. Raamatun tekstien kirjoittamisen aikana ei naisen ja miehen yhteinen elämä alkanut rakastumisen, rakkauden, kiintymyksen ja sitä seuraavan sitoutumisen kautta, vaan lähinnä vanhempien, suvun, käytännöllisyyden ja soveliaisuussääntöjen vaatimusten kautta. Nainen siirtyi naimakaupassa isänsä tai muun miespuolisen sukulaisensa omistuksesta miehensä omaisuudeksi - miestään alempiarvoisempaan asemaan.
Tuonaikaisen tulkinnan mukaan vapaa mies oli kaikkein ylimpänä elollisten hierarkiassa. Nainen oli miehen holhouksen alainen ja tietyllä tavalla miehen omaisuutta, johon miehellä oli täysi määräysvalta. Mies makasi vaimonsa jos halusi, paitsi tietysti esim. vaimon kuukautisten aikaan, jolloin tämä oli saastainen. Asiaan vaimolla ei ollut mitään sanomista. Toista miestä taas ei saanut maata väkisin - "kuten naisen kanssa maataan". Raamatussa kaikissa kohdissa, joissa puhutaan miesten välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä, viitataan yksinomaan akteihin - raiskaamiseen tai prostituutiota hipoviin tilanteisiin - toisen vapaan miehen alistamiseen tai alistumiseen naisen asemaan - mieskunnian viemiseen. Pari esimerkkiä:
Sodomaa ja vähän Gomorraakin
Sodoman tapahtumista kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa (1. Moos. 19:5-8) seuraavaa: "Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!" Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään. Hän sanoi: "Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa." - johon tarinan kertominen usein päätetään, mutta se jatkuu vielä monen jakeen verran: "Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vielä neitsyitä. Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta.""
Myös seuraavaa katkelmaa (Tuom. 19:22-23) on käytetty homoseksuaalisuuden tuomitsemiseen: "Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet." Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä!". Tämäkin tarina jatkuu... "Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!""
Seksi siis koettiin vallan välineeksi tuohon aikaan ja toisen samanarvoisen miehen alistuminen tai alistaminen naisen asemaan oli sopimatonta, normien vastaista. Raamatun muinaisissa kreikankielisissä teksteissä mainitulla käsitteellä "arsenokoith" - "miehen kanssa makaava mies" ei välttämättä ole mitään tekemistä nykykäsitteen "homoseksuaalinen mies" eli "miestä rakastava ja tämän kanssa mahdollisesti seksiä harrastava mies", eikä etenkään mistään tasa-arvoisesta suhteesta, vaan ennemminkin miesprotituoidusta. Missään kohdassa Raamatussa ei puhuta kahden miehen tai kahden naisen välisen tasa-arvoisen rakkauden luonnottomuudesta tai vääryydestä.
Paavalin "homovastaisuus"
Hyvin usein siteerataan yhtä jaetta Paavalin kirjeestä roomalaisille: "ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan" (1. luku, 27. jae), yleensä asiayhteydestään erotettuna. Jos tuota jaetta ja sitä kohtaa ympäröivää tekstiä tarkastellaan, huomataan, että kokonaisuuden sanoma onkin itse asiassa jotain muuta, kuin homoseksuaalisuuden tuomitseminen. Luvun keskeinen sanoma on "älkää asettuko Jumalan asemaan älkääkä tuomitko toisianne", ei edellä mainittu siteeraus.
Daavidin ja Jonatanin rakkaustarina
Raamatun Vanhassa Testamentissa on kaunis Daavidin ja Joonatanin rakkaustarina (1 Sam. 18-20 ja 2 Sam. 1). Siinä kuvataan kahden nuoren miehen keskinäistä rakkautta ja näiden kiinteää liittoa, joka oli myös siunattu. Tuon suhteen lisäksi Daavidilla oli vaimoja, mutta hänen elämässään tärkeämpi oli kuitenkin Joonatan. Daavid rakasti Joonatania enemmän kuin omaa henkeään. Joonatanin kuoltua taistelussa Daavidin valituslaulussa oli sanat "Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.". Suhteen mahdollisesta fyysisestä ulottuvuudesta ei kerrota - paitsi sen verran, että nämä itkivät erotessaan ja suutelivat. Joka tapauksessa tämän liiton rinnalla Daavidin vaimon rooli oli lähinnä jälkikasvun hankkiminen ja Daavidin liittäminen Saulin sukuun (joka siis on Daavidin toisen vaimon Mikalin sekä Joonatanin isä).
Daavidin ja Joonatanin suhteen esittäminen parisuhteena on aiheuttanut toisinaan närää. Etenkin pesäeroa homosuhteeseen rakennetaan sillä, ettei Daavidin ja Joonatanin suhdetta katsota "seksuaaliseksi" suhteeksi, vaan ns. "veljesliitoksi". Miten määritellään "seksuaalinen" rakkaus ja kuinka jyrkkä raja-aita ei-seksuaalisuuden ja seksuaalisuuden välillä on? Homoudessahan on myös (ja ensisijaisestikin) romanttinen ja sosiaalinen puolensa - kiintymyksineen kaikkineen. Mitä jos käännetäänkin asia nurin? Mitä jos tämän päivän homoutta ja etenkin homoparisuhdetta tarkastellaankin luonteeltaan enemmän tällaisena "veljesliittona"? Nykyaikainen homosuhde perustuu rakkauteen ja kiintymykseen - aivan kuin Daavidin ja Joonatanin suhdekin. Joissain homosuhteissa ei harrasteta seksiä ensinkään. Harvemmin homosuhteen ohella kuitenkaan on vaimo tai vaimoja, kuten Daavidilla ja Joonatanilla. Nykyinen länsimainen kulttuuri ei enää välttämättä edellytä sellaista. Ainakaan pitämään useampia vaimoja.
joille se osa on annettu...
Tämänkään valossa ei voi naisen ja miehen avioliittoa pitää ainoana mahdollisuutena: Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." Mutta hän (Jeesus) sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." (Matt 19. luku, 10. - 12. jae). Jos ei mies kykene naista rakastamaan, niin miksi pitäisi syyllistyä valheen syntiin ja solmia onneton liitto?
Raamatun hengestä
Vaikka maailmankatsomukseni ei pohjaudu Raamattuun, on kirjan kansien välissä paljon asioita, jotka koen oikeiksi. Tässä muutama asia, jotka mielestäni olisi hyvä muistaa:
* Kymmenessä käskyssä ei homoutta sanota synniksi
* Jeesus ei tuominnut homoutta
* Jumala ei ole tuominnut homoutta
* Jeesus kehotti ihmisiä rakastamaan toisiaan ja rakastamaan Jumalaa yli kaiken
* Raamatun tekstit ovat peräisin kovin erilaiselta ajalta ja erilaisesta kulttuurista
* Raamattu ei ole "hakuteos" tai "sääntökirja", vaan enemmänkin kokoelma erilaisia pohdiskeluja, tekstejä ja artikkeleja
Raamattua voi tulkita niin kovin monella tavalla. Raamatun teksteissä kielletään monta nykyään jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiaa - myös Raamattua ylimpänä pitävien jokapäiväiseen elämään. Miksi niistä ei nosteta meteliä? Homoseksinkään "pahuutta" sinänsä ei Raamatussa erikoisesti korosteta mitenkään, vaan ennemminkin kaikkea irstailua ja riettautta - ja toisen miehen alistamista. Muistetaan, että raamatun teksteissä kerrotaan, kuinka myös Jeesus osoitti rakkautta (samaa sukupuolta oleville) opetuslapsilleen syleilemällä ja suutelemalla - eikä missään sanottu sitä vääräksi tavaksi toimia.
