"Miksi sä itket kun naapurissa jonkun lapsi nauraa..."

[Maailman ainoa sekopää?]

Onko kellekään muulle tuttu se tunne että haluaa ja ei halua lasta samaan aikaan? Tai siis että haluaa mutta ei hanki (lähinnä sellaiset joilla on jo lapsi(a) entuudestaan). Mulla on olemassa ihan hyvät järkisyyt miksi en lasta ole laittamassa enää, enkä varmaan raskautuisikaan ainakaan helposti, mutta jotenkin mulla on ihan hirveä vauvakuume ja välillä ihan itku meinaa päästä sen takia. Kyse ei siis ole siitä että "mies ei suostu", jotenkin vaan on sisällä sellainen täysin kahtiajakautunut olo että toinen käsi vetää ja toinen työntää.

Jos joku on kokenut samaa, miten tilanteen ratkaisitte?

 

[oit]

Vähän samaa on ilmassa. Eli siis minulla melko vakava perussairaus jonka perusteella lapsenteko ei ole järkevää ja koska olen vasta parantumassa masennuksesta, ei mitään mahdollisuuksia jaksaa uutta vauvaa nyt. Ja silti...raskaana olemista kaipaa. Katse vaeltelee tuttisuihin kaupungilla, jokainen bongattu tapaus riipaisee sydäntä.

Perkele.

 

[Hiphei]

On tuttua. Ikää on, etten enää voi saada vauvaa, tai erittäin pieni todennäköisyys. Mutta haikealta tuntuu. Entistä harvemmin käyn hiplaamassa vauvanvaatteita kaupassa, hiukan vain vilkaisen. Palstailen täällä.

 

[aa]

kenen biisi?????????????

 

[Ap]

Biisi taitaa olla Happoradion. Voi teitäkin, tuli ihan taas tippa silmään kun ajattelin Hipheitä hypistelemässä vauvanvaatteita :hug:. Pitäisiköhän alkaa Unicef-aktiiviksi tai tehdä jotakin muuta sensuuntaista. Maailman lasten hyväksi. Helpottaisikohan se?

 

[aa]

millä nimellä???

 

[Ap]

millä nimellä???

Se laulu? "Puhu äänellä jonka kuulen".

 

[hiphei]

Lähipiirissä on lapsia ja saan hoitaa. On nimikin juu, mutta enimmäkseen taustailen.

 

[vieras]

Toi lause tuo mulle aina mieleen sen ajan kun lasta haluttiin enempi kuin mitään ja ei vaan onnnistunut. Mä todella itkin, kun kuulin vauva-uutisia.
Nyt mä aina ajattelen kaikkia heitä jotka eivät lasta saa, vaikka kuinka haluaisivat. Elämä on epäreilua.
Mulla on nyt kaksi ihanaista ja kolmatta kuumeilen, todennäköisyys heikko, et koskaan saan. Kaipuu olis kova kuitenkin, mielikuvitusleikkinä aina suunnittelen kolmannen nimeä yms yms

 

[....]

minäkin haluaisin, mutta silti en haluaisi. En tunne olevani hyvä äiti nyt 1 ½ vuotiaalleni, niin miksi olisin seuraavallekkaa.. :/ ja ei ole varaa elättää ja niitä syitä monia miksi en halua sitä lasta, mutta niin monia miksi haluaisin