Miksi se eroaminen on niin vaikeaa?

[Eronnut]

Olen itse tehnyt kerran sellaisen elämäntapa rempan, että erosin, vaihdoin työtä, tapasin uuden miehen ja perustin perheen. Osa elämästä jäi, mutta uutta ihanaa tuli tilalle.
Rankka oli se vähän yli vuosi ja en välttämättä lähiaikoina toista kertaa tuohon ryhtyisi, mutta oli sen arvoista. Olen onnellinen etten pitkittänyt väistämätöntä, kun ei ole onnellinen niin asialle pitää tehdä jotain. Yhteisestä asunnostakin sain mukavan pesämunan uuteen elämään.
Miksi ihmiset vaan jää huonoon suhteeseen, kun ei ole pakko. Hyvät naiset ja herrat, tuolla teitä odottaa uusi ihana elämä joka on täynnä yllätyksiä jos vaan haluatte.

 

[Serafi]

No toiset on sitä mieltä että "ei se vaihtamalla parane", toiset taas on sitä mieltä että "paranee, se, joka kerta"

 

["vieras"]

Koska rakastaa.

 

[Minni:)]

Vaikea sanoa. Harvempi varmaan paskan päälle alkaa mitään rakentamaan. Joten kai siinä parisuhteessa on joskus ollut jotain hyvääkin. Tottumus ja edes pieni toive siitä, että asiat muuttuisi. Ei se eroaminen helppoakaan ole, eikä pitäisi ollakaan. Mitä pidempi suhde takana, sen vaikeampi varmaan lähteä. Mihin vetää se raja, jonka jälkeen ei kannata enää kitkutella ja yrittää? Aina asiat ei ole niin itsestään selviä. Tiedän kyllä että huonosta suhteesta eroamisen jälkeen koittaa jotain paljon parempaa, mutta senhän näkee sitten vasta eron jälkeen.

 

[Meici]

Liika moni ihminen tyytyy sen hetkiseen elämään, koska ei usko pärjäävänsä yksin tai yksin oleminen muuten vain pelottaa. Läheisriippuvaisuus ei kuitenkaan ole pätevä syy huonolle parisuhteelle. Itse uskalsin lähteä vasta, kun mulla oli tarpeeksi tukea ja tiesin pärjääväni taloudellisesti. Onhan se vaikeaa, varsinkin kun toisen sukulaisista on muodostunut itselle tukiverkko.

Tunteet sekoittavat varmasti myös päätä, mutta kyllä minusta ihminen tietää, kun on aika lähteä. Itse vaihdoin 100x parempaan, osaan nykyisin arvostaa itseäni ja olla oma itseni parisuhteessa, jossa minua arvostetaan.

Tietty lapsellisen on vielä hankalempaa erota, joutuu monesti hylkäämään talot ja muut ja muuttamaan kerrostaloon. Mutta silti, minusta kenenkään ei pitäisi olla huonossa suhteessa, vaikka tulevaisuus näyttäisikin epätoivoiselta!

 

["vieras"]

Ap:lla ei ilmeisesti ollut lapsia, kun erosit? Lapset vähän sekoittaa pakkaa, lapsellisena joutuu miettimään muitakin kuin itseään.

 

["aapee"]

Mulla ei ollut. Nykyisellä miehellä tosin on lapsia edellisestä liitosta. Sattumaa oli, että hänkin oli muuttanut koko elämänsä täysin työpaikkoja myöten. Olemme kummatkin aloittaneet täysin alusta, tai onhan nuo miehen lapset tietenkin kuvioissa, mutta muuten.
SUOSITTELEN...olemme olleet nämä vuodet todella onnellisia.

 

[varmaan]

helpompaa erota kun ei lapsia, aivan eri asia ottaa ero kun lapset kuvioissa. Itse en myöskään suosi ajattelua että ruoho olisi aina vihreämpää aidan toisella puolella. Riippuen mitä parisuhteessa on ollut ongelmana, usein käy niin että ongelmat tai osa ongelmista saattavat siirtyä siihen uuteen suhteeseen.. esim. mustasukkaisuus, luottamusongelmat jne. vaikka alkuhuumassa kaikki saattaisikin tuntua täydelliseltä. Tilanteita on monenlaisia, ei kaikkia välttämättä odota "uusi ja parempi" elämä eron jälkeen. Ihmiset ovat nykyään niin laiskoja näkemään vaivaa minkään asian eteen, kaikki on niin minä-keskeistä..

 

["vieras"]

helpompaa erota kun ei lapsia, aivan eri asia ottaa ero kun lapset kuvioissa. Itse en myöskään suosi ajattelua että ruoho olisi aina vihreämpää aidan toisella puolella. Riippuen mitä parisuhteessa on ollut ongelmana, usein käy niin että ongelmat tai osa ongelmista saattavat siirtyä siihen uuteen suhteeseen.. esim. mustasukkaisuus, luottamusongelmat jne. vaikka alkuhuumassa kaikki saattaisikin tuntua täydelliseltä. Tilanteita on monenlaisia, ei kaikkia välttämättä odota "uusi ja parempi" elämä eron jälkeen. Ihmiset ovat nykyään niin laiskoja näkemään vaivaa minkään asian eteen, kaikki on niin minä-keskeistä..

Niinpä. Tai ymmärrän että on helpompi aloittaa jonkun kanssa puhtaalta pöydältä, sen sijaan että tekis töitä sen vanhan suhteen eteen.

Onneksi me tehtiin, suhde voi nyt paremmin kuin koskaan ja vuosia tulee elokuussa 6 Aika moni vaihtaa uuteen kun vanha suhde lässähtää= arki astuu kuvioihin. Ei se onni silloin löydy uudestakaan suhteesta, ellei siinä välissä tajua että se onni löytyy siitä että jaksaa huoltaa sitä parisuhdetta ja on siihen sitoutunut. Ero EI ole vaihtoehto, ellei kumppani ole esim. väkivaltainen.

 

["vieras"]

Minä olen ajatellut sen niin, että en mieti mikä odottaa kulman takana enkä mieti sitä mitä jos sinne lähtisin vaan keskityn nykyiseen suhteeseen kokonaisuutena. Siihen tunnenko olevani onnellinen nyt ja tässä ja miten tähän voi vielä panostaa - en sitä odottaisiko joku parempi jossain.

Jos tämä suhde alkaisi viemään voimia sen verran ettei enää kokisi olevansa onnellinen niin silloin lähtisin omilleni, mutten kyllä heti miettisi mitään uusia suhteita tai muita koukeroita vaan ihan sitä että itse pärjää ja lapset pärjää ja katto on pään päällä. Ihmiset eroaa nykyään liian heppoisin perustein ja hyppää uuteen suhteeseen, uskon että jos ensimmäisellä kerralla löytyy hyvä mies niin ihan pienestä ei kannata erota.

 

["aapee"]

Mulla ja nykyisellä miehellä kummalin oli takana yli 10v. suhteet, eli kyllä se arki noissa oli jo tullut aikoja sitten mukaan.
Ei toista voi pakottaa rakastamaan ja joskus se rakkaus vaan loppuu. Se, että toista ei halua enää fyysisesti on yksi syy erota. Ei ole reilua toista kohtaan pihdata seksiä, kun toista ei halua. Minä en ainakaan enää tuntenut vetoa miestäni kohtaan ja en olisi voinut elää koko loppu elämää suhteessa missä ei ole seksiä.
Nykyinen mieheni taas erosi koska hänen elämäänsä rajoitettiin kaikilla mahdollisilla tavoilla, hän koki olevansa vanki nilkkapannalla joka tuo vaan palkan kotiin.

 

["Vieras"]

Tunteet, rakastaminen. Se tekee sen niin helvetin vaikeaksi, voisin kuvitella. Ei niitä tunteita saa poiskaan heti.

Mutta sitä en ymmärrä, että tuon syyn takia ihmiset kituuttavat paskoissa parisuhteissa onnettomina. Vaikka ei siltä tunnu, niin kyllähän sen järkikin sanoo, että ero sattuu hetken aikaa, jonka jälkeen voi löytää ihan uudenlaisen onnen ja onnellisuuden.

Aika useat tuntuvat odottavan, että suhde tai puoliso muuttuu ja sen odotuksen plus suhteen hyvien hetkien (eiköhän jokaisessa TODELLA huonossakin suhteessa ole hetkensä) avulla pysyvät siinä huonossa suhteessa. Onnettomina. Ja kun aikansa on huonossa suhteessa, niin itsetuntokin häviää olemattomiin, jolloin ei ainakaan uskalla erota. Voihan sen elämänsä noinkin hukata, kerran tässä eletään..