Miksi sekundäärisesti lapsettomia lohdutetaan, että onhan sulla tuo yksi lapsi jo

[Ärsyttävää]

Tuon lausahduksen kuulee yleensä sellaisilta joilla itsellään vähintään kaksi lasta eikä mitään kovin suuria vaikeuksia saada raskaus alulle. Useammalla tuon todenneella on jopa kolme lasta eikä edes kovin pitkillä ikäeroilla.

Joo mulla on yksi lapsi, mutta ei se poista sitä kaipuuta ja surua! Ei tuo otsikon lausahdus lohduta vaikka jotkut niin ilmeisesti luulee. Helppohan se on niiden sanoa joilla niitä lapsia on ja tulee lähes sormia napsauttamalla.

Itsellä 11v. lapsi ja itsellä ikää 35v. eli ei tässä enää paljon aikaa ole eikä muiden typerät kommentoinnit mua lohduta vaan saavat vain ärsyyntymään. Olisivat mielummin hiljaa jos ei muuta osaa sanoa.

 

[vain yksi lapsi]

Sinulla olisi siis täsmälleen yhtä vaikeaa, vaikka ei olisi ainuttakaan lasta? Toivottavasti ei sentään... On kurja jos ei saa toista vaikka haluaisikin, mutta minusta on väärin sitä olemassaolevaa lasta kohtaan, jos elämä on ihan pilalla sekundaarisen lapsettomuuden takia.

 

[kepsis]

Noh mikä on typerää kenenkin mielestä.

Se on ihan hyvä pointti minusta että pitäisi olla onnellinen että on se yksikin lapsi, eikä aina miettiä sitä mihin ei ole mahdollisuutta tai ei tunnu olevan mahdollisuuksia.

Enemmän minä sympatiseeraan ihmistä jolla ei ole sitä yhtäkään lasta yrityksistä huolimatta.

 

[vain yksi lapsi]

Sitä paitsi minusta ei voi vaatia ihmisiä tajuamaan täystin toisen tuntemuksia ja tuskia, jos itsellä ei ole semaa kokemusta. Ihmiset haluavat lohduttaa, mutta tekevät sen niin kuin parhaiten osaavat, enkä hirveästi menisi moittimaan heitä siitä kun tarkoitus on hyvä. Jos haluat todella asiantuntevaa tukea, puhu ongelmistasi vain sellaisille, joilla on sama ongelma itsellään.

 

["jokuvaan"]

Mulla vauvakuume oli ihan yhtä voimakas jos ei voimakkaampi kun toista yritettiin. Halusin ehdottomasti lapselle sisaruksen. Onneksi 2 vuoden jälkeen pienellä lääketieteen avulla onnistui ja nyt meillä on kuukauden ikäinen pikkuveli

 

["vieras"]

Se on ymmärtämättömyyttä, kykenemättömyyttä ymmärtää, miltä sinusta tuntuu. Se on vähän sama asia, kun jos joltain kuolee lapsi, sanotaan, että onneksi on se toinen lapsi. Luulisin ainakin.

Tunnustan, että minä ajattelen noin. En kylläkään sano ääneen, kun olen ennenkin kuullut, että se voi tuntua loukkaavalta. Jotenkin vain ajattelen, että onneksi on edes se yksi lapsi, kun hyvin voisi olla tilanne sekin, että yhtään lasta ei olisi. Sen tilanteen kamaluus on jotenkin helpompi ymmärtää. Ja itselläni siis on yksi lapsi ja sekin pitkän yrityksen tuloksena. Silti en pysty täysin tilanteeseesi samaistumaan. Anteeksi siitä, mutta lupaan jatkossakin pitää mölyt mahassani.

 

["koala"]

no huhhuh mitä sairasta valittamista!

 

[Tallu -]

[QUOTE="jokuvaan";28121798]Mulla vauvakuume oli ihan yhtä voimakas jos ei voimakkaampi kun toista yritettiin. Halusin ehdottomasti lapselle sisaruksen. Onneksi 2 vuoden jälkeen pienellä lääketieteen avulla onnistui ja nyt meillä on kuukauden ikäinen pikkuveli [/QUOTE]

Onnea pikkuveljestä :flower:

Me ollaan myös koettu sekundaarinen lapsettomuus, joten tiedän tunteen. Siinä tavallaan mielestäni on yksi suru enemmän, eli suree sen jo olemassa olevan lapsensa puolesta sitä, ettei tämä saa sisarusta.

 

["vieras"]

Juu, eihän se ihminen koskaan osaa olla tyytyväinen siihen mitä jo on, aina pitää saada lisää ja enemmän.

 

["hmm"]

Ehkä "sullahan jo on yksi lapsi" on vain sellainen juttu, joka ekana tulee mieleen silloin, kun jotain piristystä toisen ahdinkoon pitäisi keksiä? Tuskin sanoja lähtökohtaisesti pahaa tarkoittaa, mutta ei tuppisuunakaan haluaisi olla.

 

[kepsis]

[QUOTE="vieras";28121817]Se on ymmärtämättömyyttä, kykenemättömyyttä ymmärtää, miltä sinusta tuntuu. Se on vähän sama asia, kun jos joltain kuolee lapsi, sanotaan, että onneksi on se toinen lapsi. Luulisin ainakin.

Tunnustan, että minä ajattelen noin. En kylläkään sano ääneen, kun olen ennenkin kuullut, että se voi tuntua loukkaavalta. Jotenkin vain ajattelen, että onneksi on edes se yksi lapsi, kun hyvin voisi olla tilanne sekin, että yhtään lasta ei olisi. Sen tilanteen kamaluus on jotenkin helpompi ymmärtää. Ja itselläni siis on yksi lapsi ja sekin pitkän yrityksen tuloksena. Silti en pysty täysin tilanteeseesi samaistumaan. Anteeksi siitä, mutta lupaan jatkossakin pitää mölyt mahassani.[/QUOTE]

No ei kyllä ole mitenkää sama asia.

 

["Hiphei"]

Primäärilapsettomuudesta JA sekundäärilapsettomuudesta kärsineenä olen kyllä sitä mieltä, että tyhjä syli ON todella paljon hirveämpää kuin se ettei saa toista. Surullista tietenkin se sekundäärilapsettomuuskin.

 

[Täh]

[QUOTE="vieras";28121817]Se on ymmärtämättömyyttä, kykenemättömyyttä ymmärtää, miltä sinusta tuntuu. Se on vähän sama asia, kun jos joltain kuolee lapsi, sanotaan, että onneksi on se toinen lapsi..[/QUOTE]

Mitä vittua. Ei todellakaa ole sama asia.

 

[bud]

Tuo nyt vaan on sellainen sopiva lausahdus, joka sanotaan, kun ei muutakaan keksitä/osata. Kyllä on oikeus surra, vaikka olisi jo vaikkapa 3 lasta, eikä toiveista huolimatta saa neljättä. Suru ei poissulje sitä, etteikö olisi onnellinen jo olemassa olevasta lapsesta/lapsista. MUTTA se suru pitää surra pois, sillä lailla, että sen kanssa pärjää ja ajan kanssa se muuttuu haikeudeksi ja lopulta se on hyväksyttävä, jos ei halua katkeroitua.

Mulle psykologi just sanoi, että jokaisen naisen/äidin on jossain vaiheessa lopulta hyväksyttävä se, että tämä lapsi oli se viimeinen vauva.. vaikka ei lapsettomuutta olisikaan ollut. Ja niinhän se on. Ja kyllähän se tekee kipeää, niin hirveän kipeää.

 

[kepsis]

Se, että kommentoi noin, ei kyllä ole suora viittaus empatia kyvyttömyyteen, se on vaikka kuinka ikävältä kuulostaisi, positiivista ajattelua.

 

["OMG"]

Ensimmäisen maailman ongelmia. Kasvakaa aikuisiksi.

 

[bud]

Se, että kommentoi noin, ei kyllä ole suora viittaus empatia kyvyttömyyteen, se on vaikka kuinka ikävältä kuulostaisi, positiivista ajattelua.

Ei olekaan, mutta antaa toisenlaisen vaikutelman herkässä mielentilassa olevalle, kuten alottajan tekstistä huomaa.

 

[nooo]

Aina on ymmärtämättömiä tyyppejä.
Mä oon ihan primäärilapseton, ei yhtään lasta ja ikää 32v. Mua "lohdutetaan" sanomalla, että nauti nyt kun saat nukkua yösi, rahasi säästyvät, saat käyttää ne itseesi, tee uraa kun vielä voit! jne jne. Lohdutetaan, että "kyllä mä tiedän, että sä vielä raskaudut, ihan varmasti se vielä onnistuu, lakkaat vaan stressaamaasta asiaa" jne.

Arvatkaa vaan, lohduttaako...?

 

[nooo]

Nää mielipiteet ja "lohdutuksen" sanat muuten tulee tosi usein tyypeiltä, jotka on itse raskautuneet tuosta vaan, about ekasta kierrosta...

 

["möks"]

Meillä kesti 4 vuotta saada toinen lapsi. Ei tosin haluttu hoitoja, vaan luomusti tämä aika yritettiin. No sen verran kävin tutkimuksissa, että selvitettiin, ettei kilpirauhasongelmaa tms. selkeää syytä.

Emme juurikaan puhuneet yrittämisestä, siksi kai ei kukaan meille mitään tuollaista sanonutkaan. Itse kyllä itseäni ja miestäni lohdutin juuri noin. Jos tämä raskaus ei olisi alkanut, niin saimme sentään kerran kokea kaiken.

Kokonaan lapsettomina olisimme myös jääneet kaveriporukastamme vähän ulkopuolisiksi, kun kaikki muut saivat lapsia aika samoihin aikoihin. Toki oli keskusteluja, joihin mulla ei ollut paljon sanottavaa, kun "myöhästyimme" toiselta kierrokselta, mutta muuten se ei vaikuttanut. Lapsetonta pariskuntaa tuskin kutsutaan pulkkamäkeen tai muihin lapsiperhetapahtumiin lainkaan.

 

["OMG"]

Aina on ymmärtämättömiä tyyppejä.
Mä oon ihan primäärilapseton, ei yhtään lasta ja ikää 32v. Mua "lohdutetaan" sanomalla, että nauti nyt kun saat nukkua yösi, rahasi säästyvät, saat käyttää ne itseesi, tee uraa kun vielä voit! jne jne. Lohdutetaan, että "kyllä mä tiedän, että sä vielä raskaudut, ihan varmasti se vielä onnistuu, lakkaat vaan stressaamaasta asiaa" jne.

Arvatkaa vaan, lohduttaako...?

No ei varmaan lohduta ei. Ja mikä tuossa viimeisessä lohdutuslauseessa on niin väärin?! Mun mielestä se on aivan mukavasti sanottu.


Ei me kaikki voida olla asiantuntijoita siinä, miltä lapsettomuus tuntuu. Että anteeksi kaikkien meidän helposti raskautuneiden puolesta kun ei osata samaistua suruunne.

 

[vain yksi lapsi]

[QUOTE="möks";28121993]Meillä kesti 4 vuotta saada toinen lapsi. Ei tosin haluttu hoitoja, vaan luomusti tämä aika yritettiin. No sen verran kävin tutkimuksissa, että selvitettiin, ettei kilpirauhasongelmaa tms. selkeää syytä.

Emme juurikaan puhuneet yrittämisestä, siksi kai ei kukaan meille mitään tuollaista sanonutkaan. Itse kyllä itseäni ja miestäni lohdutin juuri noin. Jos tämä raskaus ei olisi alkanut, niin saimme sentään kerran kokea kaiken.

Kokonaan lapsettomina olisimme myös jääneet kaveriporukastamme vähän ulkopuolisiksi, kun kaikki muut saivat lapsia aika samoihin aikoihin. Toki oli keskusteluja, joihin mulla ei ollut paljon sanottavaa, kun "myöhästyimme" toiselta kierrokselta, mutta muuten se ei vaikuttanut. Lapsetonta pariskuntaa tuskin kutsutaan pulkkamäkeen tai muihin lapsiperhetapahtumiin lainkaan.[/QUOTE]

Juuri näin! Jos niitä lapsia on edes se yksi, nainen on saanut kokea miltä tuntuu olla raskaana, synnyttää ja pitää sitä pientä maailman rakkainta kääröä sylissään, nähdä lapsen eri kehitysvaiheet, tutustua lapsen kavereihin ja näiden vanhempiin, päivähoito- ja koulujärjestelemään jne. Onhan tilanne todellakin aivan eri, kuin jos ei olisi ollenkaan lapsia! Ennen kuin olet saanut lapsia, olet lapseton nainen, mutta kun olet saanut yhdenkin, olet äiti ja voit osallistua kaikkiin mahdollisiin lapsia koskeviin keskusteluihin. Itse sain ensimmäiseni ja ainokaiseni iäkkäänä ja ainakin minusta äidiksi tulo vaikutti tosi moniin asioihin kodin ulkopuolellakin.

Bud kirjoitti tuossa, että psykologin mukaan jokainen nainen joutuu käymään läpi luopumisen tuskan silloin kun tietää, viimeisin lapsi jää viimeiseksi. Se pitää varmaan paikkaansa.

 

[säpäle harmaana]

Aina on ymmärtämättömiä tyyppejä.
Mä oon ihan primäärilapseton, ei yhtään lasta ja ikää 32v. Mua "lohdutetaan" sanomalla, että nauti nyt kun saat nukkua yösi, rahasi säästyvät, saat käyttää ne itseesi, tee uraa kun vielä voit! jne jne. Lohdutetaan, että "kyllä mä tiedän, että sä vielä raskaudut, ihan varmasti se vielä onnistuu, lakkaat vaan stressaamaasta asiaa" jne.

Arvatkaa vaan, lohduttaako...?

Mitä ihmettä sitten voi/saa sanoa, mikä sitten oikeasti lohduttaa? Ainahan kaikki voi loukata jollain tavalla.

 

[Blue]

Miten meidän sitten pitäisi olla ja lohduttaa ettei kukaan koskaan loukkaantuisi!!!

V*ttu tätä väkeä... Mua lohdutettiin silleen, joo ei lohduttanut. Ja se sano mulle silleen, eikö se yhtään ajattele....

Ajatelkaa te joita pitää jatkuvasti lohduttaa että ehkä se ei ole maailman helpoin keissi sille lohduttajallekaan valita aina niitä oikeita sanoja mistä ei voi vetää hernettä nenään.

ARGH!

 

[leijona76]

No kyl tulee aateltua että mitä vinkuu kun on se lapsi jo. Itellä teetti tuskaa saada tuokin ainoa. En tosin sano kellekään tuota jolla on se sekundaarinen lapsettomuus.