Y
Yksss
Vieras
Rakas, ihana, persoonallinen, kekseliäs, fiksu ja hauska mutta niin kovin hankala? Miksi hänen pitää oppia kaikki kantapään kautta? Olisi hänen nuoruuskin mennyt paljon helpommin ja vähemmin arvin jos olisi edes joskus kuunnellut äitiä ja isää...
Nyt on sitten käynyt elämän oppikoulua ja vaikeimman kautta. Tehnyt paljon tyhmää jota katuu ja silti tekee sitö tyhmää edelleen eikä itsekään tiedä miksi.
Apua saanut ja siihen jopa pakotettu, puhu puhu lapsi kulta. Miks, kysyy hän.
Miksi juuri hänelle annettiin raskas taakka kannettavaksi, mikä se on kun mieli on vallaton ja jalanpohjia kutittaa että nyt on vaan mentävä?!
Mistä se sellainen tulee?
Miksi muut lapseni ovat selvinneet paljon helpommalla, miksi he ovat löytäneet ilon ja mielenkiinnon jostain muusta?
Usein saanut kuulla että se on huono kasvatus se, näkyy lapsista. Olenko kasvattanut tuon yhden huonosti ja muut hyvin? En usko siihen.
Jos ei muuta niin valoa tunnelin päässä. Toivon vain ettei se ole lähestyvä juna.
Eilen ajettelin jopa että ihan kuin aikuisen kanssa juttelisi. Fiksu se on ollut aina mutta peittänyt sen tyhmyyden alle, tahallaanko? En tiedä.
Ehkä turha viesti, turhia ajatuksia. Mitäs et tee asialle mitään, niin ... monet vuoden tähän aikaani kuluttanut, pois se on aina ollut toisista lapsista kun yksi vie niin paljon aikaa, huolestuminen, ahdistus ja pelko läsnä... hetken hengittänyt ja sitten taas hengitystä pidätellen ollut ja toivonut, miettinyt miten tämä episodi päättyy.
Ihmettelen miten olen selvinnyt järjissäni tämän kaiken kanssa. Ehkä en olekaan?
Nyt on sitten käynyt elämän oppikoulua ja vaikeimman kautta. Tehnyt paljon tyhmää jota katuu ja silti tekee sitö tyhmää edelleen eikä itsekään tiedä miksi.
Apua saanut ja siihen jopa pakotettu, puhu puhu lapsi kulta. Miks, kysyy hän.
Miksi juuri hänelle annettiin raskas taakka kannettavaksi, mikä se on kun mieli on vallaton ja jalanpohjia kutittaa että nyt on vaan mentävä?!
Mistä se sellainen tulee?
Miksi muut lapseni ovat selvinneet paljon helpommalla, miksi he ovat löytäneet ilon ja mielenkiinnon jostain muusta?
Usein saanut kuulla että se on huono kasvatus se, näkyy lapsista. Olenko kasvattanut tuon yhden huonosti ja muut hyvin? En usko siihen.
Jos ei muuta niin valoa tunnelin päässä. Toivon vain ettei se ole lähestyvä juna.
Eilen ajettelin jopa että ihan kuin aikuisen kanssa juttelisi. Fiksu se on ollut aina mutta peittänyt sen tyhmyyden alle, tahallaanko? En tiedä.
Ehkä turha viesti, turhia ajatuksia. Mitäs et tee asialle mitään, niin ... monet vuoden tähän aikaani kuluttanut, pois se on aina ollut toisista lapsista kun yksi vie niin paljon aikaa, huolestuminen, ahdistus ja pelko läsnä... hetken hengittänyt ja sitten taas hengitystä pidätellen ollut ja toivonut, miettinyt miten tämä episodi päättyy.
Ihmettelen miten olen selvinnyt järjissäni tämän kaiken kanssa. Ehkä en olekaan?