Miksi sekundäärisesti lapsettomia lohdutetaan, että onhan sulla tuo yksi lapsi jo

["nippis"]

Miten meidän sitten pitäisi olla ja lohduttaa ettei kukaan koskaan loukkaantuisi!!!

V*ttu tätä väkeä... Mua lohdutettiin silleen, joo ei lohduttanut. Ja se sano mulle silleen, eikö se yhtään ajattele....

Ajatelkaa te joita pitää jatkuvasti lohduttaa että ehkä se ei ole maailman helpoin keissi sille lohduttajallekaan valita aina niitä oikeita sanoja mistä ei voi vetää hernettä nenään.

ARGH!

Niin ja kannattaako lapsettomuusongelmista tai muista mennä avautumaan sellaiselle, jolla on juuri päinvastainen tilanne eli raskautuu aina ja välittömästi? Jos seitsemän lapsen äiti ihmettelee ettekö te tosiaan halua enempää lapsia, niin kannattaa väistää sellainen kysymys, vastata vaikka lyhyesti ja vaihtaa puheenaihetta. Sama koskee minusta kaikkia muitakin ongelmia. Ihmisillä on aina tarve lohduttaa ja jos on oletettavissa, että loukkaantuu "väärällä tavalla" lohduttamisesta, niin kyllä on menee sitten elämä vaikeaksi!

 

["OMG"]

Voisko nyt joku lapseton kertoa, miten tulee lohduttaa? Haluaisin mielenkiinnosta kuulla, mikä teitä lohduttaisi.

Itse en ole lapsettomia lohdutellut millään tavalla, olen vain kuunnellut sanomatta mitään muuta kuin että toivon että tärppää.

 

[lakskas]

Pitäiskö sit sanoa että "Ovislimoja vaan teille" tai "tarrasukkia oikein kovasti" ja "muista tikutella" tai sitten "mittaa lämpöjä ja koklaa sormella"

Voi luoja, mitä sit pitäis sanoa...?

 

[nooo]

[QUOTE="OMG";28122071]No ei varmaan lohduta ei. Ja mikä tuossa viimeisessä lohdutuslauseessa on niin väärin?! Mun mielestä se on aivan mukavasti sanottu.


Ei me kaikki voida olla asiantuntijoita siinä, miltä lapsettomuus tuntuu. Että anteeksi kaikkien meidän helposti raskautuneiden puolesta kun ei osata samaistua suruunne.[/QUOTE]

No se, että ei se nyt meidän stressaamisesta tai stressaamatta jättämisestä oo kiinni se raskautuminen. Vaan aika paljon isommista asioista. Ja jos jollain onkin stressaamisesta kiinni, niin "oo stressaamatta" -neuvo tuskin onnistuu tukemaan stressaamisen lopettamisessa.

 

[nooo]

Mitä ihmettä sitten voi/saa sanoa, mikä sitten oikeasti lohduttaa? Ainahan kaikki voi loukata jollain tavalla.

Voi vaikka sanoa, että onpa surullista. Tai olen pahoillani. Tai onpa harmi. Tai että tuo on varmasti teille vaikeaa. Tai kuunnella ihan vaan kun se toinen kertoo.

 

[feger]

Jokaisen suru ja pettymykset ovat yksilöllisiä.

Ymmärrän, ettei tuo "ole onnellinen, että teillä on edes se yksi!" ei paljoa lohduta. : /

Ja en tiedä tarviiko silloin lohdutusta, vaan jotain muuta ymmärrystä. Mutta tuo "ole onnellinen, että teillä on edes se yksi!" pitää sisällään myöskin syyllistämistä, niin ei ole mikään ihme, että se ei kauhean lohduttavalta tuossa tilanteessa tunnu.

 

[Onko rajaa]

Onko jotain rajaa mihin asti tuota "lapsettomuutta" saa ns. julkisesti voivotella. Siis ihan näin yleisesti, eli saako kahden, kolmen tai neljän lapsen äiti sanoa että kärsii lapsettomuudesta kun ei tule seuraavaa? Pahoittelut jos tulen tällä väliin, mutta ihan mielenkiinnosta missä menee ihmisten mielestä raja.

Itse ajattelen että toinen yrittää toivottaa positiivista ajattelua, että vaikka on omassa surussaan niin ymmärtää mitä kaikkea hyvää kuitenkin toisella jo on.

 

["vieras"]

Noh, ymmärrän kyllä surun jollei toista lasta kuulu. Ja kyllä itsekin haluaisimme vielä lapsen/lapsia, yksi meillä on. Mutta kyllä minä vaan ajattelen että onneksi saimme tämän yhden. Ei todellakaan harmita niin paljon, jos emme toista saa, kuin olisi harmittanut jos emme olisi saaneet yhtään. Ja kyllä mä ajattelen niin myös, että on se vähän loukkaavaa kokonaan lapsettomia kohtaan ellei iloitse siitä yhdestäkin.

 

[Rigel]

Onnea pikkuveljestä :flower:

Me ollaan myös koettu sekundaarinen lapsettomuus, joten tiedän tunteen. Siinä tavallaan mielestäni on yksi suru enemmän, eli suree sen jo olemassa olevan lapsensa puolesta sitä, ettei tämä saa sisarusta.

Totta tämäkin. Silti ajattelen niin, että primaarilapsettomuuteen kuuluu paljon pahempi suru tai pelkkänä pelkonakin kamala: elämästä jää ehkä puuttumaan sen oman lapsen lisäksi myös ne kaikki seuraavat sukupolvet.

Sen sijaan, että itkee väärin lohdutetuksi tulemista, voisi oikeasti miettiä, miten onnellinen on jo olemassa olevasta lapsestaan.

 

[Porho]

Aina on ymmärtämättömiä tyyppejä.
Mä oon ihan primäärilapseton, ei yhtään lasta ja ikää 32v. Mua "lohdutetaan" sanomalla, että nauti nyt kun saat nukkua yösi, rahasi säästyvät, saat käyttää ne itseesi, tee uraa kun vielä voit! jne jne. Lohdutetaan, että "kyllä mä tiedän, että sä vielä raskaudut, ihan varmasti se vielä onnistuu, lakkaat vaan stressaamaasta asiaa" jne.

Arvatkaa vaan, lohduttaako...?

En kysy pahalla, mutta voitko kertoa miten sitä voisi lohduttaa vastaavassa tilanteessa? Minusta edellä mainitut asiat kuulostaa ihan kannustavilta lauseilta.

 

[hdjjpdgl]

Lopettakaa se 'lapsettomuutenne' mainostaminen jokaisella vastaantulijalle niin tadaa, ongelma ratkaistu!

 

["Vieras"]

Lopettakaa se 'lapsettomuutenne' mainostaminen jokaisella vastaantulijalle niin tadaa, ongelma ratkaistu!

Jep jep. Ja ne vastaantulijat vois lakata kyselemästä, koskas teille se toinen tulee? Tai ettekö yhtään ajattele lasta ja hanki hänelle sisarusta? Tai olette itsekkäitä, kun vain yhden teitte.

 

["vieras"]

Itselläni on ystäviä, jotka toivovat kovasti toista lasta (ja käyneet hoidoissakin), mutta eivät ainakaan toistaiseksi ole saaneet. He itsekin sanovat, että onneksi on edes tuo yksi lapsi. Miten siis voisin tietää, että jotkut kokevatkin sen loukkaavana, jos minä samoin sanoin yritän lohduttaa? Tai joo siis nyt tiedän, kun tämän luin.

 

["Kuottarulla"]

Noh mikä on typerää kenenkin mielestä.

Se on ihan hyvä pointti minusta että pitäisi olla onnellinen että on se yksikin lapsi, eikä aina miettiä sitä mihin ei ole mahdollisuutta tai ei tunnu olevan mahdollisuuksia.

Enemmän minä sympatiseeraan ihmistä jolla ei ole sitä yhtäkään lasta yrityksistä huolimatta.

Samaa mieltä.