Miksi suurin osa äideistä eivät ole kiinnostuneita vieraista lapsista vain omistaan, jos niistäkään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28050173]Vaan? iso ja ällöttävä? eihän se lapsen vika ole jos miehes sukulaiset on idiootteja. Tai ainakin mä aattelisin että on outoa jos joku tunkee vauvansa mun syliin, mutta ei mulla ole heti tarvetta ajatella ja näyttää että no ei... yök.. onpas ällö kakara.[/QUOTE]

No ei ainakaan ihana. En tykkää vauvoista, tai oikeammin: en välitä vauvoista. Pidän niitä hetken ja annan takaisin ja katoan paikalta.
 
Anteeks mut täytyy kysyä että millaisia tuttuja sulla on kun vauvoja tungetaan kyläpaikoissa syliin? Ei mä ole missään semmoisessa paikassa ollut jossa äidit lykkäävät kersoja toistensa syliin. :confused:

Vastaan, vaikka tätä ei minulta kysytä. On tällaisia todellakin olemassa. Ennen kuin itsellä oli lapsia, niin erään perheen äiti aina lykkäsi vauvansa syliinsä, että "oppisin hoitamaan vauvoja". Myös yhdessä toisessa perheessä vauva annettiin heti syliin. Aivan kuin olettaen, että se oli sitä mitä halusin.
 
Minun syliin on tungettu miehen sukulaisten lapsia. "Kato eikö oo pieni ja ihana?!"

No ei...

No on innokasta porukkaa sitten sun miehen sukulaiset. Kai jokainen saa vauvan syliinsä jos haluaa ottaa, pyytämällä.

Mutta tässä keskustelussa pitäisi määritellä se, mikä on kiinnostusta toisen lapsesta ja millä tavalla sitä kiinnostusta pitää osoittaa. Mun mielestä voi olla vauvasta kiinnostunut vaikka ei sitä syliinsä ottaisikaan.
 
Mä työskentelen lasten kanssa, ja täytyy sanoa että mulla on tullut jonkinnäköinen raja vastaan.

Mä olen kiinnostunut omista lapsistani, ja niistä joiden kanssa työskentelen, ja ne itselle rakkaat lapset ovat myös ihania ja lasten kaverit. Mutta siinä menee raja.

Viime viikolla istuin odottamassa lastani harrastuksesta. Viereen tuli isä n. parivuotiaan lapsensa kanssa. Lapsi alkoi heti jutella mulle, tuli samalla koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Kosketteli ja tökki. Hetken aikaa jaksoin olla ystävällinen, mutta koko ajan annoin lapselle signaaleja että haluan olla rauhassa. Lapsi ei ymmärtänyt. Sitten lopulta sanoin, kun lapsi koitti väkisin kurkkia puhelintani, että nyt riittää, en halua että olet siinä, mene omalle paikallesi istumaan. Sitten vasta isäkin havahtui siihen että en ehkä olekaan siinä vain viihdyttääkseni hänen lastaan.

Eli en ole yhtään kiinnostunut täysin vieraista lapsista vapaa-aikanani. En jaksa heitä, haluan viettää aikaani vain valitsemieni, yleensä isompien lasten kanssa, jos yleensä heidänkään kanssaan. En lähde keskustelemaan lasten kanssa missään yleisellä paikalla, enkä halua että he tunkevat minun reviirilleni, en halua heitä syliini, enkä halua keskustella heistä. Kiitos.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="jaa-a";28050179]Vastaan, vaikka tätä ei minulta kysytä. On tällaisia todellakin olemassa. Ennen kuin itsellä oli lapsia, niin erään perheen äiti aina lykkäsi vauvansa syliinsä, että "oppisin hoitamaan vauvoja". Myös yhdessä toisessa perheessä vauva annettiin heti syliin. Aivan kuin olettaen, että se oli sitä mitä halusin.[/QUOTE]

Ok. No ei kyllä mitään kivaa käytöstä. :D
 

Yhteistyössä